tiistai 18. joulukuuta 2007

Uusi alku elämälle

Seitsemänkymmentä seitsemän päivää ja yksi tunti kakkosmuksun laskettuun aikaan. Toinenkin lapsi tähän kummalliseen maailmaan.

Melko tarkalleen kaksi vuotta sitten olin samassa tilanteessa. Tulevan lapsen syntymä sai aikaan ristiriitaisia tuntemuksia. Joillekin asioille hempeytyy, joillekin kovenee. Omalle tunnehaitarilleni kävi vähän samoin kuin gaussin käyrälle, jonka korkeimmalle kohdalle tiputetaan paino tonnin taikka kahden. Merkityksettömien asioiden määrä kutistuu olemattomiin, kaikesta tulee joko hyvää tai huonoa. Tämä oli omituista siksi, koska olin aina kuvitellut ikääntymisen tuovan mukanaan laajemman harmaasävyjen ajatuskartan. Ehkä jotkut onnekkaat sellaisen saavatkin, minä en heihin kuulunut. Sinne häipyi toleranssi, samaa tietä suvaitsevaisuuden kanssa.

Syntyi konservatiivi, yhtä aikaa pojan pienen kanssa.

Perustin blogin, vauvan pienoisen nukkuessa kirjoitin. Parin vuoden aikana blogista kehittyi jokseenkin suosittu sellainen; kävijöitä noin suunnilleen saman verran kuin kahdessa Kaivopuiston konsertissa yhteensä. Ihan hyvä saavutus minulle, pöytälaatikkopopulistille.

Sitten jotain tapahtui. Ei mitään yhtäkkistä, ennemminkin hiljalleen kypsynyt ajatus. Se ajatus oli tämä: miksi minä täällä kyykyssä piileksin? Ja miksi en uskalla seisoa sanojeni takana? Miten kehtasin kehoittaa muita tekemään asioita, joihin ei itsellä ollut kanttia?

En koskaan keksinyt hyväksyttävää vastausta.

En keksinyt, koska sitä vastausta ei ollut olemassa. Ainakaan minulle.

Siksi tämä uusi blogi.

Ja siksi myös Uutiskynnys.

-- Matias

8 kommenttia:

reino kirjoitti...

Näin se homma etenee. Rohkea teko, Matias.

Siitäkin huolimatta tai senkin takia, että et sinä siinä vanhassa nimeltämainitsemattomassakaan blogissa sanonut mitään sellaista, minkä takana rehellinen suomalainen mies ei voisi seistä omalla nimellään.

Suosittua suvaitsevaiston retoriikkaa mukaillen voisi sanoa, että se kertoo enemmän nykyisestä mielipideilmastosta kuin sinun mielipiteistäsi.

(Ja se että minä kommentoin tätä nimimerkillä enkä omalla nimelläni kertoo enemmän blogisi asetuksista ja minun laiskuudestani käydä rekisteröimässä toinenkin blogger account kuin mistään muusta. ;)

Matias Turkkila kirjoitti...

Kiitokset ensimmäisestä kommentista. Katsotaan, mihin tämä polku johtaa.

Dr. Doctor kirjoitti...

Samanlaisia fiilksiä;

http://palanutsulake.blogspot.com/2007/05/my-name-is-doctor-doctor-doctor.html

Seuraillaan menoa...

Matias Turkkila kirjoitti...

Hellou doctor, jälleen kerran.

Itselläni tuo hullunahulttiointivaihe vielä puuttuu, vain jokunen vitutus, kun tarpeeks suuttuu. Ajan kanssa, kenties.

Russ kirjoitti...

Tällaiset blogit ovat tärkeitä.

Anonyymi kirjoitti...

Hienoa että kirjoitat omalla nimeälläsi, Matias.

Lainaus: "Merkityksettömien asioiden määrä kutistuu olemattomiin, kaikesta tulee joko hyvää tai huonoa." ja "Sinne häipyi toleranssi, samaa tietä suvaitsevaisuuden kanssa."

Mietitäänpä hetki, ketkä tässä maailmassa (mutta oman maamme ulkopuolella) jakavat samanlaisen ajatusmaailman kanssasi. Itsestäänselvästi USA:n konservatiivit.

Mutta: myös Venäjän kansallismieliset voimat. Arabimaiden fundamentalistit. He ovat aateveljiäsi, eivät noiden maiden "länsimaisesti" ajattelevat.

Jokin islamisti pitänee jossain päin arabimaailmaa samanhenkistä blogia kanssasi. Jokin Putin-nuori näpyttelee tälläkin hetkellä blogiinsa kyrillisiä kirjailujaan, joille sai lähtösysäyksen lapsensa putkahdettua maailmaan.

Tärkeintä onkin ehkä tiedostaa - ei sitä, mistä kirjoittaa - vaan se, miksi kirjoittaa siitä mistä kirjoittaa. Tarkoitan: mikä on se sisäinen syy, joka kirjoittamista kuljettaa.

All the best, ystäväsi

Matias Turkkila kirjoitti...

Edelliselle anonyymille: Oletetaan, että olet oikeassa, ja että minulla todella on samoinajattelevia fundamenttikanssakirjoittajia maailman laidoilla. Oletetaan myös, että koska tunnen oman tapani ajatella, tunnen samalla myös heidän tapansa ajatella.

Jos näin on, niin eikö silloin ole niin, että minä meistä kahdesta tiedän paremmin syyn siihen, miksi on tarpeen ajatella juuri sillä tavalla kuin ajattelen?

Anonyymi kirjoitti...

Ymmärrän osittain mitä tarkoitat.

Tarkoituksenani ei ole ilkeillä - vain hieman haastaa.

Omasta mielestäni avainkysymys on se, onko kannattavaa (tai tarpeellista) kannustaa suojautuvaa ja jollain tavalla fundamentalistista ajattelutapaa Suomessa ja ulkomailla (nämä kytkeytyvät mielestäni yhteen, toista ei ole ilman toista).