Näytetään tekstit, joissa on tunniste maahanmuutto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste maahanmuutto. Näytä kaikki tekstit
maanantai 30. elokuuta 2010
sunnuntai 10. toukokuuta 2009
Minä, Halla-aho ja perussuomalaiset
[Iltalehden Sanni Grahn haastatteli minua viikonlopun lehteen artikkelia varten. Keskustelimme puhelimitse, lisäksi lähetin hänelle allaolevan "minihistoriikin". Sanni lainasi osan teksteistä sellaisenaan. Hyvä niin.]
Voisin helposti kuvitella pääni sisälle aivan toisenlaisen ajatusmaailman. Sellaisen, jossa suhtautuisin välinpitämättömän neutraalisti poliittiseen järjestelmään sekä mediaan. Maailman, jossa sen suuremmin muiden tekemisistä ja menemisistä huolehtimatta tekisin juuri niitä juttuja joita kulloinkin sattuisi huvittamaan.
Toisin kuitenkin kävi. Uusi vuosituhat oli juuri alkanut, ja olin pian saava monikulttuurisen herätyksen.
Näin ja koin niin Suomessa kuin ulkomaillakin lyhyen ajan sisällä asioita, jotka olivat räikeässä ristiriidassa sen kanssa kanssa, mitä olin antanut itselleni kertoa. Niin räikeässä, että tunsin tarvetta selvittää, olenko mielipiteissäni yksin.
Ei liene vaikeaa arvata, kuinka siinä kävi.
Netti on huikea väline. Oli mitä mieltä tahansa, on aina mahdollista löytää samanmielisiä. Kirjoitin melkoisen paljon forumeilla, yrittäen hahmottaa sitä, mitä oli paraikaa meneillään sekä sitä, miksi forumeilla nähtyjen henkilökohtaisten avautumisten sävy ja sanoma poikkesi niin huikeasti valtamediassa esitetyistä "ihanaa, luonnollista, väistämätöntä"-linjasta. Hetken päästä huomasin pitäväni yllä blogia. Toisen hetken päästä huomasin, että minulla on tavattoman paljon lukijoita.
Aivan kaikki, minäkin, kirjoittivat nimimerkillä. Se tuntui turvalliselta. Vaikka esitetyt mielipiteet eivät olleet erityisen radikaaleja - ne lähinnä kyseenalaistivat mielipidekonsensuksen siitä, mitä pidettiin yhteiskuntapoliittisesti järkevänä ja mitä ei - niin silti tuntui aivan pähkähullulta esittää mielipiteitä omalla nimellään.
Pari hullua kuitenkin löytyi. Yksi heistä oli Jussi Halla-aho, johon olin sittemmin tuleva tutustumaan hyvin.
Arvostin hänen rohkeuttaan ja analyyttista kirjoitustyyliään sekä seurasin alati paisuvan vieraskirjan lukijajoukon edesottamuksia ja Vieraskirja-nimisellä netinkulmalla lauottua rujoa huumoria. Pikku hiljaa minulle alkoi hahmottua se, että tabuja vastaan ei voida nousta julistamisilla sikä paatoksella. Huumori toimii paljon paremmin.
Tapasin Halla-ahon ensimmäisen kerran noin puoli vuotta ennen eduskuntavaaleja. Kävimme pitkän keskustelun menneestä ja tulevasta. Ilmoitin halukkuudestani olla mukana tulevassa hänen vaalityössään, vaikka siitä ei aiempaa kokemusta ollutkaan.
Puoli vuotta kului nopeasti. Tukiryhmään liittyi paljon ihmisiä. Kiersimme välillä isommalla, välillä pienemmällä porukalla Itä-Helsingin lähiöitä, teimme ja jaoimme mainoksia, väänsimmepä vielä tv-spotinkin. Se oli tavattoman hauskaa. Jaoimme lakupötköjä taksikuskeille ja kuuntelimme korvat punaisena kuljettajien avautumisia nimeltä mainitsemattomien etnisten ryhmien toistuvasta toikkaroinnista.
Oli selvää, että moni ajatteli samalla tavalla. Ongelma oli vain se, missään ei ollut pientä lasta huutamassa, että keisari ei ollut tänään muistanut käydä vaatekaapillaan.
Tapasin vaalihulinoiden keskellä huomattavan määrän muitakin perussuomalaisia. Heistä mieleenpainuvin oli tietysti Timo Soini. Meni hän minne tahansa, aina hänen ympärilleen kerääntyi sankka ihmiskatras. Hämmästyttävä ilmiö, ei hänestä mitään muuta mieltä voinut olla. Lahjakas puhuja. Yhtä lahjakas puhujana kuin Halla-aho kirjoittajana.
Sitten tulivat vaalit. Ne menivät miten menivät. Tulos oli Halla-ahon kannalta heikompi kuin oli odotettu, mutta riittävän hyvä nostamaan hänet valtakunnan tietoisuuden laitamille. Niiden huoneissa, joiden työ ja tarkoitus on kuunnella valtakunnan politiikan hiljaisia signaaleja, alkoivat hälytyskellot soida.
Halla-ahon lähihistoriaa on turhaa tämän enempää kerrata, koska kaikki on sittemmin ollut luettavissa iltapäivälehdistä. Oma poliittinen sitoutumiseni oli kuitenkin vasta alussa. Liityin Perussuomalaisten nuorisojärjestöön ja tutustuin sen puuhamiehiin ja -naisiin. Yhteydenpito oli helppoa, koska kynnys kenelle tahansa soittamiseen oli nolla. Aiemmin olisin saattanut luulla, että kansanedustajien tai puolueen puoluejohtajan kanssa asiointi olisi stressintäytteistä, mutta vielä mitä. Kun soitti, niin vastattiin. Kun purnasi, niin ongelmat selvitettiin.
Jossain vaiheessa - monen muun asian ohella - olin mukana tunkkaamassa pystyyn uutta Hommaforum-nimistä keskusteluforumia. Sen tarkoitus on koota yhteen ihmisiä, joilla on jotain sanottavaa maahanmuuttoasioihin ja kanavoida sanotut asiat konkreettiseksi toiminnaksi. Aika tulee näyttämään, miten tässä onnistutaan. Forum ei ole Perussuomalaisten forum vaan kaikille avoin. Samoin toimintaa instrumentoimaan on perusteilla Homma ry. On huvittavaa, että vain kolmen päivän kuluttua yrityksen perustamispaperien jättämisestä sain olla kertomassa toiminnastamme Ajankohtaisessa Kakkosessa.
Täytin tämän vuoden maaliskuussa 36 ja ylitin samalla "nuoren" rajan. Niinpä oli aika pohtia varsinaiseksi jäseneksi liittymistä. Täytyy myöntää, että päätökseen kului minulla huomattavan pitkä aika. Osittain tämä johtui siitä, että en ollut läheskään samaa mieltä kaikesta siitä, mitä perussuomalaiset ohjelmassaan ajaa, osittain siitä, että puolueen maahanmuuttokriittinen fraktio Halla-aho etunenässään oli ajautumassa ristiriitatilanteeseen.
Mutta jossain vaiheessa päätös sitten syntyi. Oman itsensä ajatuksia on vaikeaa dissektoida jälkikäteen enkä näin ollen voi tarkasti latoa tiskiin niitä syitä, miksi tein liittymispäätöksen. Ehkä päätöksessä oli läsnä seuraavanlainen ajatusketju:
Jokin on pielessä ja se jokin on korjattava. Yksin ei kukaan voi kovin paljon tehdä, joten on järkevää liittyä osaksi suurempaa joukkoa, edellyttäen, että joukko toimii omien tavoitteidesi kanssa samaan suuntaan. Täyttä yhteensopivuutta on turha odottaa, mutta yhtä hullua olisi valita vain "vähiten väärä". Usein tavataan sanoa: jos et äänestä, saat syyttää tehdyistä päätöksistä ainoastaan itseäsi. Ajatusta voisi hieman soveltaa poliittiseen kontekstiin: jos et ole itse tekemässä, saat syyttää tekemättömyydestä ainoastaan itseäsi.
Tokihan puoluevalintaan oli paljon muitakin tekijöitä. Ja todettakoon rehellisyyden nimissä, että olen vakavasti harkinnut myös Kokoomusta ja Vihreitä. Molemmat ajavat asioita, joita pidän tärkeänä. Mutta niinikään molemmissa on ominaisuus, jota Perussuomalaisissa ei vielä ole. Nimittäin se, että ne molemmat ovat vakiintuneita. Valmiita. Siis siinä mielessä valmiita, että ei tunnu olevan enää mitään sellaista järkevällä vaivalla tehtävää työtä, jonka tekemisellä kumpikaan näistä vakiopuolueista kehittyisi toteuttamaan ja edistämään niitä ajatuksia, joiden vuoksi kyseiset puolueet ovat alun perin syntyneet.
Ehkä sama ongelma koskee suomalaista yhteiskuntaa.
Useiden ajatus on tämä: Kaikki toimii. Kaikki on aina toiminut. Muut ovat jo ehtineet rakentaa yhteiskunnan valmiiksi. Miksi minun pitäisi haaskata aikaani jonkin sellaisen kehittämisessä, joka on jo huippuunsa viritetty? Vaikka paiskisin koko ikäni jonkin pienen parannuksen takia, ei annettu panos olisi suhteessa saavutettuun hyötyyn.
Mutta ei maa tietenkään vielä ole valmis. Eikä se koskaan sellaiseksi tule. Aina riittää tehtävää. Kaikki rapautuu ja hajoaa ajan hampaan kalvamana, joten aika ajoin asiat on laitettava uudestaan kuntoon. Ja nyt olemme tilanteessa, jossa kovin moni asia on tullut elinkaarensa loppuun. Osa nykyisistä käytännöistä on sellaisia, ettei niiden kanssa voida jatkaa. On mahdollista nykyinen poliittinen järjestelmä kykenee korjaamaan ongelmat. On myös mahdollista, ettei se kykene. Jos näin on, niin silloin sen toiminnan peruste ei ole enää kestävä.
On mielenkiintoista nähdä, mihin asti Perusuomalainen puolue pääsee. On myös mielenkiintoista nähdä, miten se ajan saatossa muuntuu. On toivottavaa, että puolue keskityy nimenomaisesti edistämään niitä asioita, joiden vuoksi se on syntynyt ja joiden vuoksi se on olemassa. On edelleen toivottavaa, ettei puolue porhalla samaan sudenkuoppaan kuin useat muut ovat tehneet, nimittäin politiikassa toimimiseen toimimisen itsensä vuoksi.
Keinojen tulisi olla tarkoitusta varten. Keinoista ei koskaan saa tulla varsinaista tarkoitusta.
Matias Turkkila
6.5.2009
Voisin helposti kuvitella pääni sisälle aivan toisenlaisen ajatusmaailman. Sellaisen, jossa suhtautuisin välinpitämättömän neutraalisti poliittiseen järjestelmään sekä mediaan. Maailman, jossa sen suuremmin muiden tekemisistä ja menemisistä huolehtimatta tekisin juuri niitä juttuja joita kulloinkin sattuisi huvittamaan.
Toisin kuitenkin kävi. Uusi vuosituhat oli juuri alkanut, ja olin pian saava monikulttuurisen herätyksen.
Näin ja koin niin Suomessa kuin ulkomaillakin lyhyen ajan sisällä asioita, jotka olivat räikeässä ristiriidassa sen kanssa kanssa, mitä olin antanut itselleni kertoa. Niin räikeässä, että tunsin tarvetta selvittää, olenko mielipiteissäni yksin.
Ei liene vaikeaa arvata, kuinka siinä kävi.
Netti on huikea väline. Oli mitä mieltä tahansa, on aina mahdollista löytää samanmielisiä. Kirjoitin melkoisen paljon forumeilla, yrittäen hahmottaa sitä, mitä oli paraikaa meneillään sekä sitä, miksi forumeilla nähtyjen henkilökohtaisten avautumisten sävy ja sanoma poikkesi niin huikeasti valtamediassa esitetyistä "ihanaa, luonnollista, väistämätöntä"-linjasta. Hetken päästä huomasin pitäväni yllä blogia. Toisen hetken päästä huomasin, että minulla on tavattoman paljon lukijoita.
Aivan kaikki, minäkin, kirjoittivat nimimerkillä. Se tuntui turvalliselta. Vaikka esitetyt mielipiteet eivät olleet erityisen radikaaleja - ne lähinnä kyseenalaistivat mielipidekonsensuksen siitä, mitä pidettiin yhteiskuntapoliittisesti järkevänä ja mitä ei - niin silti tuntui aivan pähkähullulta esittää mielipiteitä omalla nimellään.
Pari hullua kuitenkin löytyi. Yksi heistä oli Jussi Halla-aho, johon olin sittemmin tuleva tutustumaan hyvin.
Arvostin hänen rohkeuttaan ja analyyttista kirjoitustyyliään sekä seurasin alati paisuvan vieraskirjan lukijajoukon edesottamuksia ja Vieraskirja-nimisellä netinkulmalla lauottua rujoa huumoria. Pikku hiljaa minulle alkoi hahmottua se, että tabuja vastaan ei voida nousta julistamisilla sikä paatoksella. Huumori toimii paljon paremmin.
Tapasin Halla-ahon ensimmäisen kerran noin puoli vuotta ennen eduskuntavaaleja. Kävimme pitkän keskustelun menneestä ja tulevasta. Ilmoitin halukkuudestani olla mukana tulevassa hänen vaalityössään, vaikka siitä ei aiempaa kokemusta ollutkaan.
Puoli vuotta kului nopeasti. Tukiryhmään liittyi paljon ihmisiä. Kiersimme välillä isommalla, välillä pienemmällä porukalla Itä-Helsingin lähiöitä, teimme ja jaoimme mainoksia, väänsimmepä vielä tv-spotinkin. Se oli tavattoman hauskaa. Jaoimme lakupötköjä taksikuskeille ja kuuntelimme korvat punaisena kuljettajien avautumisia nimeltä mainitsemattomien etnisten ryhmien toistuvasta toikkaroinnista.
Oli selvää, että moni ajatteli samalla tavalla. Ongelma oli vain se, missään ei ollut pientä lasta huutamassa, että keisari ei ollut tänään muistanut käydä vaatekaapillaan.
Tapasin vaalihulinoiden keskellä huomattavan määrän muitakin perussuomalaisia. Heistä mieleenpainuvin oli tietysti Timo Soini. Meni hän minne tahansa, aina hänen ympärilleen kerääntyi sankka ihmiskatras. Hämmästyttävä ilmiö, ei hänestä mitään muuta mieltä voinut olla. Lahjakas puhuja. Yhtä lahjakas puhujana kuin Halla-aho kirjoittajana.
Sitten tulivat vaalit. Ne menivät miten menivät. Tulos oli Halla-ahon kannalta heikompi kuin oli odotettu, mutta riittävän hyvä nostamaan hänet valtakunnan tietoisuuden laitamille. Niiden huoneissa, joiden työ ja tarkoitus on kuunnella valtakunnan politiikan hiljaisia signaaleja, alkoivat hälytyskellot soida.
Halla-ahon lähihistoriaa on turhaa tämän enempää kerrata, koska kaikki on sittemmin ollut luettavissa iltapäivälehdistä. Oma poliittinen sitoutumiseni oli kuitenkin vasta alussa. Liityin Perussuomalaisten nuorisojärjestöön ja tutustuin sen puuhamiehiin ja -naisiin. Yhteydenpito oli helppoa, koska kynnys kenelle tahansa soittamiseen oli nolla. Aiemmin olisin saattanut luulla, että kansanedustajien tai puolueen puoluejohtajan kanssa asiointi olisi stressintäytteistä, mutta vielä mitä. Kun soitti, niin vastattiin. Kun purnasi, niin ongelmat selvitettiin.
Jossain vaiheessa - monen muun asian ohella - olin mukana tunkkaamassa pystyyn uutta Hommaforum-nimistä keskusteluforumia. Sen tarkoitus on koota yhteen ihmisiä, joilla on jotain sanottavaa maahanmuuttoasioihin ja kanavoida sanotut asiat konkreettiseksi toiminnaksi. Aika tulee näyttämään, miten tässä onnistutaan. Forum ei ole Perussuomalaisten forum vaan kaikille avoin. Samoin toimintaa instrumentoimaan on perusteilla Homma ry. On huvittavaa, että vain kolmen päivän kuluttua yrityksen perustamispaperien jättämisestä sain olla kertomassa toiminnastamme Ajankohtaisessa Kakkosessa.
Täytin tämän vuoden maaliskuussa 36 ja ylitin samalla "nuoren" rajan. Niinpä oli aika pohtia varsinaiseksi jäseneksi liittymistä. Täytyy myöntää, että päätökseen kului minulla huomattavan pitkä aika. Osittain tämä johtui siitä, että en ollut läheskään samaa mieltä kaikesta siitä, mitä perussuomalaiset ohjelmassaan ajaa, osittain siitä, että puolueen maahanmuuttokriittinen fraktio Halla-aho etunenässään oli ajautumassa ristiriitatilanteeseen.
Mutta jossain vaiheessa päätös sitten syntyi. Oman itsensä ajatuksia on vaikeaa dissektoida jälkikäteen enkä näin ollen voi tarkasti latoa tiskiin niitä syitä, miksi tein liittymispäätöksen. Ehkä päätöksessä oli läsnä seuraavanlainen ajatusketju:
Jokin on pielessä ja se jokin on korjattava. Yksin ei kukaan voi kovin paljon tehdä, joten on järkevää liittyä osaksi suurempaa joukkoa, edellyttäen, että joukko toimii omien tavoitteidesi kanssa samaan suuntaan. Täyttä yhteensopivuutta on turha odottaa, mutta yhtä hullua olisi valita vain "vähiten väärä". Usein tavataan sanoa: jos et äänestä, saat syyttää tehdyistä päätöksistä ainoastaan itseäsi. Ajatusta voisi hieman soveltaa poliittiseen kontekstiin: jos et ole itse tekemässä, saat syyttää tekemättömyydestä ainoastaan itseäsi.
Tokihan puoluevalintaan oli paljon muitakin tekijöitä. Ja todettakoon rehellisyyden nimissä, että olen vakavasti harkinnut myös Kokoomusta ja Vihreitä. Molemmat ajavat asioita, joita pidän tärkeänä. Mutta niinikään molemmissa on ominaisuus, jota Perussuomalaisissa ei vielä ole. Nimittäin se, että ne molemmat ovat vakiintuneita. Valmiita. Siis siinä mielessä valmiita, että ei tunnu olevan enää mitään sellaista järkevällä vaivalla tehtävää työtä, jonka tekemisellä kumpikaan näistä vakiopuolueista kehittyisi toteuttamaan ja edistämään niitä ajatuksia, joiden vuoksi kyseiset puolueet ovat alun perin syntyneet.
Ehkä sama ongelma koskee suomalaista yhteiskuntaa.
Useiden ajatus on tämä: Kaikki toimii. Kaikki on aina toiminut. Muut ovat jo ehtineet rakentaa yhteiskunnan valmiiksi. Miksi minun pitäisi haaskata aikaani jonkin sellaisen kehittämisessä, joka on jo huippuunsa viritetty? Vaikka paiskisin koko ikäni jonkin pienen parannuksen takia, ei annettu panos olisi suhteessa saavutettuun hyötyyn.
Mutta ei maa tietenkään vielä ole valmis. Eikä se koskaan sellaiseksi tule. Aina riittää tehtävää. Kaikki rapautuu ja hajoaa ajan hampaan kalvamana, joten aika ajoin asiat on laitettava uudestaan kuntoon. Ja nyt olemme tilanteessa, jossa kovin moni asia on tullut elinkaarensa loppuun. Osa nykyisistä käytännöistä on sellaisia, ettei niiden kanssa voida jatkaa. On mahdollista nykyinen poliittinen järjestelmä kykenee korjaamaan ongelmat. On myös mahdollista, ettei se kykene. Jos näin on, niin silloin sen toiminnan peruste ei ole enää kestävä.
On mielenkiintoista nähdä, mihin asti Perusuomalainen puolue pääsee. On myös mielenkiintoista nähdä, miten se ajan saatossa muuntuu. On toivottavaa, että puolue keskityy nimenomaisesti edistämään niitä asioita, joiden vuoksi se on syntynyt ja joiden vuoksi se on olemassa. On edelleen toivottavaa, ettei puolue porhalla samaan sudenkuoppaan kuin useat muut ovat tehneet, nimittäin politiikassa toimimiseen toimimisen itsensä vuoksi.
Keinojen tulisi olla tarkoitusta varten. Keinoista ei koskaan saa tulla varsinaista tarkoitusta.
Matias Turkkila
6.5.2009
sunnuntai 3. elokuuta 2008
HS 3.8.2008: Seuraava Soini
Vesa-Matti Saarakkala keskellä ruutupaidassa
Teksti: Matti Rämö
Kuva: Vesa-Matti Väärä
Julkaistu Helsingin Sanomissa 3.8.2008
Sunnuntai-osio, sivu D 6.
Nuoret perussuomalaiset matkustivat Turun Varissuon lähiöön ihmettelemään kulttuurien rinnakkaiseloa. Puolueen tulevaisuudenlupaus Vesa-Matti Saarakkala pelkää EU:ta enemmän kuin maahanmuuton seurauksia.
TURKU. Tilaisuuden luonnetta olisi hankala päätellä osanottajien ulkomuodosta. Turun kulttuurikeskuksen luentosalissa istuu kodinkonekauppiaita muistuttavia kauluspaitamiehiä, pari pitkähiuksista rokkaria, jakkupukunainen ja harmaahapsinen prätkäjätkä. Pn puvuntakkeja, armeijan maastokuvioita ja leijonavaakunoita. Rastoja, pukinpartoja ja sänkipäitä. Noin neljästäkymmenestä paikallaolijasta puolisen tusinaa on naisia. On helteinen lauantai, ja pian alkaa työpäivän mittainen poliittinen tilaisuus. Osa kuulijoista vakuuttaa, ettei ottaisi puoluekirjaa, vaikka mikä olisi, koska kaikki puolueet ovat liian lällyjä. He ovat tulleet paikalle, koska päivän teema, monikulttuurisuuden kritiikki, kiinnostaa. Perussuomalaisten nuorten monikulttuurisuuspäivän ohjelmassa ei muuta olekaan. Ensin kulttuurien rinnakkaiselon perustavanlaatuista luonnottomuutta todistellaan esitelmissä. Päivän päätteeksi karatutetaan kauhistelemaan Turun monikulttuurisinta lähiötä, Varissuota.
Otoksen perusteella perussuomalaiset nuoret vaikuttavat yhtä sekalaiselta joukolta kuin valkokaulusoikeistolaisten ja vennamolaisten kansanmiesten riitelyn kiusaama emopuolue. Yhteinen nimittäjä on painettu myyntipöydän T-paitojen rinnuksiin: poliittisesti epäkorrekti. Päivän isännän Vesa-Matti Saarakkalan on hyvä tottua kaitsemaan monikulttuurisuuskritiikin yhdistämää sekalaista seurakuntaa. Ainakin, jos hän aikoo lunastaa puoluejohtaja Timo Soinin odotukset. Perussuomalaisten patriarkka on puhunut nuoresta eduskunta-avustajastaan puolueen kakkoskykynä. 24-vuotias Saarakkala on jo rutinoitunut populistipoliitikko, suorapuheinen eri mieltä olemisen ammattilainen. Kovasanaisten oudokkien puolueessa hän vaikuttaa määrätietoiselta uraohjukselta. Sellainen, joita perussuomalaisten on ollut vaikea saada riveihinsä.
Saarakkalan puhe rullaa soinimaisella nuotilla: rupatellen, avainkohtia painottaen ja harkitusti kärjistäen. Ajatuksissa toistuu vennamolainen herraviha ja epäluulo vasemmmistolaista holhousta kohtaan. "En pidä porvariöykkäröinnistä, jossa ihminen on arvokas vain uhrattavana. Vasemmistossa hiertää sen tapa antaa kaikki vastuu ihmisestä järjestelmälle. Ihmisellä on oltava oikeus kantaa vastuu itsestään ja myös tehdä virheitä", Saarakkala sanoo pontevalla pohjalaismurteella Tuusulan kotinsa keittiössä, viikkoa ennen monikulttuurisuuspäivää. Punaisen puutalon dylli on vielä viimeistelyvaiheessa - Saarakkala ja opettajavaimo Teija muuttivat vaimon työsuhteasuntoon heinäkuussa. Maaseudun yhteisöllisyyttä vaaliva alkiolaisuus kelpaisi, mutta kepulaiset ovat pilanneet sen härskeillä toimintatavoillaan. "Kepu on maaseudun syöpä. Uudellamaalla päättäjiksi valikoituvat yleensä pätevimmät tyypit, mutta pienillä paikkakunnilla puolue päättää, kuka nousee valtaan. Kansanedustajia tehdään vaikka aidanseipäistä."
Saarakkalan kepu-inho on kasvanut Kurikan kaupunginvaltuustossa, jossa hän on kautta aikojen ensimmäinen perussuomalainen valtuutettu. Keskustaenemmistöisessä valtuustossa Saarakkala on otettu vakavasti sen jälkeen kun hän vei oikeuteen valtuuston päätöksen, joka olisi evännyt kansanäänestyksen kuntaliitoksesta. Yksinäisen räksyttäjän rooli on kuluttava. "Onhan se raskasta, kun muiden ryhmien moniongelmaiset rupeavat joukolla lynkkaamaan eikä tukea tule mistään."Suurista puolueista on kyllä houkuteltu loikkaamaan. "Sanotaan, että miksi sä puuhastelet siellä divaritasolla, et sä pääse siellä ikinä mihinkään." Kaikkein eniten Saarakkalaa sapettaa EU:n kumartelu. Suurin kammotus olisi Suomen itsemääräämisoikeuden nielaiseva liittovaltio. Maahanmuuttajille ei hänestä pidä esittää "lipevää matelua", vaan mertoa suoraan, että maassa maan tavalla. Juuri tämän enempää maahanmuuttajakritiikkiä ei Saarakkalasta saa irti. "En lähde Olavi Mäenpää -osastolle", hän sanoo viitaten kansanryhmän vastaisesta kiihottamisesta sakkoja saaneeseen kaupunginvaltuutettuun. Saarakkala kuitenkin ymmärtää hyvin maahanmuuttajakritiikin poliittisen arvon. Siksi ensimmäinen monikulttuurisuuspäivä järjestetään juuri Turussa, Suomen kansan sinivalkoiset -järjestön listoilta valtuustoon nouseen Mäenpään kotikentällä. "Jos Mäenpää saa Turussa yli 2 000 ääntä, siellä on varmasti meillekin voitettavaa. Pelkällä monikulttuurisuuskritiikillä ei kuitenkaan pärjää. Se on pieni teema suomalaisessa politiikassa", hän sanoo.
Perussuomalaisuutta lukuun ottamatta Saarakkala muistuttaa taustaltaan tavanomaista poliittista broileria. Perushoitajan ja konttoripäälikön poika on kotoisin kskustan sydänmailta, eteläpohjalaisesta Kurikasta. Lapsuudenkodissa politiikka ei herättänyt intohimoja. "Vanhemmat äänestivät läpi kaikki puolueet Suomen maaseudun puoluetta, kommunisteja ja vihreitä lukuunottamatta. Perussuomalaisiksi he kääntyivät minun myötäni." Hän kiinnostui politiikasta yläasteella, historian tunneilla. teinipoika uhosi perustavansa oman puolueen. Lukio-iässä jääkiekko ja pesäpallo saivat väistyä politiikan tieltä. "Tajusin, ettei urheilukentillä enää pääse eteenpäin. Rupesin etsimään puoluetta ja 17-vuotiaana liityin perussuomalaisiin". Se oli yllättävä valinta nuorelle, jolle Smp:n ja Veikko Vennamon perintö olivat uppo-outoja. Liittymisvuonna 2001 perussuomalaisia piti etsiä poliittiselta kentältä mikroskoopilla, ja Kurikassa puoluetta oli hädin tuskin olemassa. Perussuomalaisiin Saarakkalan ajoi EU-kritiikki. "Pidin Paavo Väyrysestä (kesk) ja Esko Seppäsestä (vas) EU-kriitikkoina, mutta aistin, ettei heidän puolueissaan tule uudistumista tapahtumaan. Halusin puolueeseen, jossa pääsee vielä mukaan vaikuttamaan asioihin."
Perussuomalaisissa pääsi. Puoli vuotta sen jälkeen kun Saarakkala oli käynyt ensimmäisessä perussuomalaisten kokouksessa, hänet äänestettiin puoluehallitukseen suurimmalla äänimäärällä. Vuonna 2005 hänet valitiin puolueen ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi. "Kirjoitin aika paljon meidän viime eduskuntavaalien ohjelmasta. Syksyn kunnallisvaaliohjelmaa valmistelevassa työryhmässä olen sihteerinä." Lukion jälkeen Saarakkala aloitti valtiotieteen opinnot Jyväskylän yliopistossa. Soinin osa-aikaisena avustajana hän on ollut runsaan vuoden. Puoluejohtaja iski silmänsä Saarakkalaan jo varhain. "Soini ja Raimo Vistbacka ottivat minut nopeasti siipiensä suojaan. Heidän luottamuksensa vakuuttaa vanhat patut, ja he päättävät, ketkä puolueessa nousevat ja laskevat."Kantajäärien hanakkuus tarrata uuteen tulokkaaseen on ymmärrettävää, niin harvassa nuoret tulijat 2000-luvun alussa olivat. Sen sai huomata myös perussuomalaisia nuoria vuodesta 2003 vetänyt Saarakkala. "Kun tulin puolueeseen, aktiivisia nuoria oli parikymmentä. Nuorten määrä oli pitkään niin pieni, että meinasin lyödä nuorisojärjestön kanssa hanskat naulaan. Viime presidenttivaalien jälkeen virta on kuitenkin lisääntynyt."
Nyt Perussuomalaiset nuoret ry:ssä on noin 300 jäsentä. Kourallinen heistä kuuntelee, kun Saarakkala pitää monikulttuurisuuspäivän avauspuhetta Turun kulttuurikeskuksen luentosalissa. "Perussuomalaisten sosiaalipoliittinen linja on korkeintaan keskellä, ehkä enemmän kuitenkin vasemmalla, kun sitä tarkastellaan perinteisellä vasemmisto-oikeisto-akselilla", Saarakkala sanoo. "Laaja maahanmuutto ja vallitseva monikulttuurisuus ovat omiaan heikentämään ihmisten veronmaksuhalukkuutta. Ihmiset ovat valmiita maksamaan veroja, jos he pitävät verorahojen käyttökohteita omien arvojensa mukaisina. Jos näin ei ole, on se omiaan oikeistolaistamaan ihmisten ajattelua." Poliitikkomaista puhetta seuraa sitoutumattoman perussuomalaisen Jussi Halla-ahon tuomiopäivän ennustuksia vilisevä esitelmä: "Nyt on käsillä viimeiset hetket puhua maahanmuuton uhista."
Iltapäivän aurinko lämmittää Varissuon ostoskeskuksen parkkipaikkaa. Monikulttuurisuuspäivän päättävän lähiökierroksen alkua odottaa parikymmentä ihmistä. Turun perussuomalaisten nuorten Maria Lohela jakaa karttoja ja tilastoja, joissa listataan Varissuon maahanmuuttajien työttömyyslukuja. Varissuolla asuva kielitieteilijä on kierroksen ideoija. "Lähdetäänkö?", Saarakkala kysyy. Lohela johdattaa joukon ostoskeskuksen läpi kerrostalorykelmän nurkalle. "Turun kaupunki suunnittelee tällaisten huonokuntoisten talojen myymistä." Joku laskee parvekkeilla olevia lautasantenneja:" Siellä katsotaan varmaan Al-jazeeraa tai muita arabiankielisiä kanavia." Joukko kiertelee elementtitalojen keskellä, pysähtyy naureskelemaan suomalais-senegalilaisen taideprojektin tuottamalle seinäkirjoitukselle ja vilkuilee leikkipuiston maahanmuuttajalapsia.
Reilussa tunnissa seurue on kiertänyt takaisin ostarinnurkalle. No, miltäs vaikutti? " Odotin vähän pahempaa ympäristöä. Suurimmat ongelmat eivät varmaan näy tähän aikaan. Muutamat kiinteistöt olivat kyllä aika järkyttävän näköisiä", sanoo Johannes Nieminen, perussuomalaistem nuorten sihteeri Vantaalta. Perussuomalaisten nuorten toiminnanjohtaja Antti Valpas on samoilla linjoilla. "Tämä muistuttaa aika lailla Kontulaa, jossa asun. Se yllätti, että täällä ei näkynyt yhtään töhryjä. Ne kuulemma puhdistetaan saman tien pois." "Onko vielä kysyttävää?", Lohela huutaa. "Mihin baariin jatkoille?" vastataan.
Toistaiseksi Saarakkala on keskittänyt polittisen energiansa julkisuushakuisen räksyttämisen sijasta arkisten aloitteiden tehtailemiseen Kurikan kaupunginvaltuustossa. Hän on esimerkiksi lobannut rahaa sosiaalipalveluihin, vaatinut stop-merkkiä vaaralliseen risteykseen ja kapinoinut kuntaliitosta vastaan. Saarakkalan perussuomalaisittain maltillinen maahanmuuttajakritiikki tuskin vakuuttaa kovan linjan edustajia. Myös hänen vasemmalle kallistuva sosiaalipolitiikkansa närästää puolueen oikeistosiipeä. Saarakkalan maltillinen populismi ja ammattipolitiikon imago ovat lähellä Soinin tyyliä. Ilmankos puheenjohtaja hehkuttaa avustajaansa. Hyvin Saarakkala istuisi myös keskustan tai demareiden konservatiiviselle laidalle. Isossa puolueessa toimiminen olisi kuitenkin hänelle mahdoton ajatus. Saarakkala ei myöskään halua perussuomalaisten kehittyvän yleispuolueeksi, vaan keskittyvän jatkossa kin "ydinjuttuihinsa": maahanmuutto- ja EU-krittiikkiin. "Jos perussuomalaisista tulisi yleispuolue, etsisin muita hommia. Varmaan jotain yrittämiseen liittyvää", hän sanoo. Saarakkala ei vaikuta huolestuneelta poliittisen uransa jatkon suhteen. "Ei perussuomalaisia tulla enää pois pyyhkimään. Meille riittää, jos päästään samalle tasolle kuin Smp huippuvuosinaan."Parhaimmillaan Smp:llä oli 18 kansanedustajaa. Saarakkala on hakenut perussuomalaisten listoilta kaupunginvaltuustoon, eduskuntaan ja europarlamenttiin. Syksyllä hän yrittää uusia Kurikan valtuustopaikkansa. 46-vuotias Timo Soinin tuskin luopuu puolueen johdosta vielä aikoihin, mutta nuorella perintöprinssillä ei ole kiirettä. Mahtavatko Saarakkalan perussuomalaisuuden perimmäisenä syynä olla puolueen tarjoamat etenemismahdollisuudet? Poliitikko toppuuttelee. "Perussuomalaisuus on tänäkin päivänä poliittisesti epäkorrekti valinta, Sitä ei tehdä hetken mielijohteesta."
sunnuntai 11. toukokuuta 2008
Sanamagiaa äitienpäivän ratoksi
Äitienpäivä. HE:n sunnuntaidebatissa kasvatustieteen tri Mirja Talib ja fil.tri Päivi Lipponen kommentoivat maahanmuuttaja-asioita. Vaikka kirjoituksen otsikko "Suomi epäonnistunut kotouttamisessa" ensilukemalta näyttää antavan viitteitä kauanodotetusta kriittisestä suhtautumisesta maahanmuuttoasioihin, on varsinainen leipäteksti jälleen kerran sitä ihteään - elikäs jänisstrategialla toteutettavaa pään pensaaseen laittoa.
Erityisesti huvituin kohdasta, jossa arvoisat tohtorit lausuvat näin:
"Ruotsissa on lähiöitä, joissa harva asukas puhuu ruotsia. Ruotsalaiset ovat joukkopaenneet kaupunginosasta. Tilalle ovat tulleet maahanmuuttajat, jotka ovat eristäytyneet valtaväestöstä. Lapset perivät vanhempiensa turhautumisen. Perheiden aika kuluu katsomalla kotimaan televisio-ohjelmia lautasantennin avulla. Vanhemmat eivät saa osaamistaan vastaavaa työtä, siihen liittyviä tuloja eivätkä yhteiskunnallista asemaa. Tätä sosiaalista alenemista he eivät ehkä osanneet aavistaa kotimaassaan.
Euroopassa maahanmuuttajien määrän kasvu on synnyttänyt siirtolaisvastaisia puolueita, jotka ovat menestyneet mys vaaleissa, kuten viimeksi Italiassa. Julkisessa keskustelussa maahanmuuttajat on nähty uhkana, joka synnyttää työttömyyttä ja romahduttaa maan hyvinvoinnin. Tutkimusten mukaan uhkakuvat eivät pidä paikkaansa."
Koko sitaatti on muutoin kuin perussuomalaisten kaupunginvaltuutetun suusta, viimeistä virkettä lukuunottamatta. Mutta toisin kuin persuvaltuutetut, arvon naistohtoreilla ei näytä olevan ymmärrystä nähdä sitä, että hehän juuri ensin itse osoittivat, että ne maahanmuuttajat tai heidän lapsensa eivät saa töitä. Ja jos ei ole töitä, niin se tarkoittaa työttömyyttä. Jostain kumman syystä on kuitenkin olemassa "tutkimuksia", jotka toteavat, että työttömyysuhkakuva ei olekaan paikkansapitävä.
Mitä nyt siis pitää uskoa? Niitä tutkimuksia, Mirjaa & Päiviä vaiko jotain muuta totuutta?
Vai onko niin, että maahanmuuttajat sekä heidän aleneva polvensa a) on todellakin predestinoitu työttömyyteen, mutta b) jos tämän sanoo ääneen ei-SDP-sidonnaisessa puoluepoliittisessa kontekstissa, asia muuttuu epätodeksi?
Ja sama asia vielä yksinkertaisemmin: asia X on totta, mutta jos sen sanoo taho T, niin se onkin ei-totta.
Koska asia ei voi olla muulla tavalla, sen on oltava juuri näin. Arthur Conan Doylea mukaillen: "Once you eliminate the impossible, whatever remains, no matter how improbable, must be the truth."
Samankaltaista todellisuudenpakorakennetta kyhätään kirjoituksen lopussa. Kirjoittajien näyttää olevan mahdotonta kieltää kaikkien omin silmin näkemä surkeus, joten tehdään mentaalinen loikka: jos maahanmuuttajat on tuomittu syrjäytymiseen, ja meillä on maahanmuuttajia, niin heis hois, taiotaan heidät pois:
"Meidän on ymmärrettävä, että nuoret haluavat olla ennenkaikkea nuoria ja elää omaa elämäänsä. He eivät halua olla iänkaikkisesti maahanmuuttajia."
Sinne katosivat maahanmuuttajat. Sinne katosivat maahanmuuttajien ongelmat. Sinne katosivat soaiaalinen aleneminen, syrjäytyminen, ghetot, turhautuminen ja lautasantennilaitoshoito. Kaikki on tahdosta kiinni.
Blogikirjoittaja Jussi K. Niemelä on suominut kärkevästi naistutkimusta. Eräs mielenkiintoinen piirre on Niemelän detektoima sanamagian käsite. Sanamagian essenssi on kiteytettynä tässä:
Kieltä muuttamalla todellisuuskin muuttuu.
Niinpä.
Jos maahanmuuttajia lakataan kutsumasta maahanmuuttajiksi, ei jää enää jäljelle sellaista joukkoa, joka kärsisi maahanmuuttajiin kohdistuvista sekä maahanmuuttajien konstruoimista ongelmista.
Mutta poistuuko varsinainen ongelma mihinkään?
Tuskin.
Mutta mitä siitä. Kysehän oli maahanmuuttajien ongelmista. Niitähän tässä nyt yritetään hiki kukkahatussa ratkaista.
Joo.
Olisikohan muuten syytä aloittaa keskustelu siitä, voitaisiinko lakata käyttämästä sanaa "ongelma"?
Näet jos ei ole ongelmia, niin silloin ei ole ongelmia. Ja jos ei ole ongelmia, niin silloinhan kaikilla on kaikki hyvin.
-- Matias
ps: Yritysmaailmassa tähän käytäntöön on muuten jo siirrytty. Sillä puolella ei ole enää ongelmia. On vain pelkkiä haasteita.
Erityisesti huvituin kohdasta, jossa arvoisat tohtorit lausuvat näin:
"Ruotsissa on lähiöitä, joissa harva asukas puhuu ruotsia. Ruotsalaiset ovat joukkopaenneet kaupunginosasta. Tilalle ovat tulleet maahanmuuttajat, jotka ovat eristäytyneet valtaväestöstä. Lapset perivät vanhempiensa turhautumisen. Perheiden aika kuluu katsomalla kotimaan televisio-ohjelmia lautasantennin avulla. Vanhemmat eivät saa osaamistaan vastaavaa työtä, siihen liittyviä tuloja eivätkä yhteiskunnallista asemaa. Tätä sosiaalista alenemista he eivät ehkä osanneet aavistaa kotimaassaan.
Euroopassa maahanmuuttajien määrän kasvu on synnyttänyt siirtolaisvastaisia puolueita, jotka ovat menestyneet mys vaaleissa, kuten viimeksi Italiassa. Julkisessa keskustelussa maahanmuuttajat on nähty uhkana, joka synnyttää työttömyyttä ja romahduttaa maan hyvinvoinnin. Tutkimusten mukaan uhkakuvat eivät pidä paikkaansa."
Koko sitaatti on muutoin kuin perussuomalaisten kaupunginvaltuutetun suusta, viimeistä virkettä lukuunottamatta. Mutta toisin kuin persuvaltuutetut, arvon naistohtoreilla ei näytä olevan ymmärrystä nähdä sitä, että hehän juuri ensin itse osoittivat, että ne maahanmuuttajat tai heidän lapsensa eivät saa töitä. Ja jos ei ole töitä, niin se tarkoittaa työttömyyttä. Jostain kumman syystä on kuitenkin olemassa "tutkimuksia", jotka toteavat, että työttömyysuhkakuva ei olekaan paikkansapitävä.
Mitä nyt siis pitää uskoa? Niitä tutkimuksia, Mirjaa & Päiviä vaiko jotain muuta totuutta?
Vai onko niin, että maahanmuuttajat sekä heidän aleneva polvensa a) on todellakin predestinoitu työttömyyteen, mutta b) jos tämän sanoo ääneen ei-SDP-sidonnaisessa puoluepoliittisessa kontekstissa, asia muuttuu epätodeksi?
Ja sama asia vielä yksinkertaisemmin: asia X on totta, mutta jos sen sanoo taho T, niin se onkin ei-totta.
Koska asia ei voi olla muulla tavalla, sen on oltava juuri näin. Arthur Conan Doylea mukaillen: "Once you eliminate the impossible, whatever remains, no matter how improbable, must be the truth."
Samankaltaista todellisuudenpakorakennetta kyhätään kirjoituksen lopussa. Kirjoittajien näyttää olevan mahdotonta kieltää kaikkien omin silmin näkemä surkeus, joten tehdään mentaalinen loikka: jos maahanmuuttajat on tuomittu syrjäytymiseen, ja meillä on maahanmuuttajia, niin heis hois, taiotaan heidät pois:
"Meidän on ymmärrettävä, että nuoret haluavat olla ennenkaikkea nuoria ja elää omaa elämäänsä. He eivät halua olla iänkaikkisesti maahanmuuttajia."
Sinne katosivat maahanmuuttajat. Sinne katosivat maahanmuuttajien ongelmat. Sinne katosivat soaiaalinen aleneminen, syrjäytyminen, ghetot, turhautuminen ja lautasantennilaitoshoito. Kaikki on tahdosta kiinni.
Blogikirjoittaja Jussi K. Niemelä on suominut kärkevästi naistutkimusta. Eräs mielenkiintoinen piirre on Niemelän detektoima sanamagian käsite. Sanamagian essenssi on kiteytettynä tässä:
Kieltä muuttamalla todellisuuskin muuttuu.
Niinpä.
Jos maahanmuuttajia lakataan kutsumasta maahanmuuttajiksi, ei jää enää jäljelle sellaista joukkoa, joka kärsisi maahanmuuttajiin kohdistuvista sekä maahanmuuttajien konstruoimista ongelmista.
Mutta poistuuko varsinainen ongelma mihinkään?
Tuskin.
Mutta mitä siitä. Kysehän oli maahanmuuttajien ongelmista. Niitähän tässä nyt yritetään hiki kukkahatussa ratkaista.
Joo.
Olisikohan muuten syytä aloittaa keskustelu siitä, voitaisiinko lakata käyttämästä sanaa "ongelma"?
Näet jos ei ole ongelmia, niin silloin ei ole ongelmia. Ja jos ei ole ongelmia, niin silloinhan kaikilla on kaikki hyvin.
-- Matias
ps: Yritysmaailmassa tähän käytäntöön on muuten jo siirrytty. Sillä puolella ei ole enää ongelmia. On vain pelkkiä haasteita.
maanantai 17. maaliskuuta 2008
Mikko Ellilän oikeudenkäynti 14.3.2008
Kiihottaminen kansanryhmää vastaan - asian käsittely Espoon käräjäoikeudessa 14.3.2008.
Syyttäjä: Valtionsyyttäjä Mika Illman
Syytetty: Mikko Ellilä
Syytetyn asianajaja: Kari Silvennoinen
Oikeuden puheenjohtaja: Juha Lehto
Lautamiehet: Aila Lehtinen, Rainer Westerlund ja Seppo Äikäs
Oikeudenkäynnin kulku:
Mika Illman: Yhteiskunta koostuu ihmisistä -teksti on julkaistu internetissä. Tekstissä panetellaan ja solvataan afrikkalaisia. Teksti sisältää rikoslain 11 luvun mukaista aineistoa, eikä sitä saa levittää yleisön keskuuteen. Esitän vaatimuksena, että materiaali on poistettava.
Kuvassa Mika Illman:
Illman: se, onko levitetty, on riidatonta säädöksen mainitsemalla tavalla. Riidanalaista on se, ovatko lausunnot laittomia.
Illman: Kyse ei ole mielipiteen vapaudesta. Ellilä saa olla mitä mieltä tahansa. Yleissopimuksessa ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi on kuitenkin oikeuden väärinkäytön kielto. Sananvapautta ei saa käyttää väärin.
Puolustusasianajaja Kari Silvennoinen: [kieltää ensin sen, onko levitetty säädöksen mainitsemalla tavalla]. Sitten jatkaa: Pääasia on se, ovatko lausunnot lainvastaisia vai eivät. Ollaan "muka huolissaan" sananvapaudesta. On kuitenkin niin, että sananvapauden säädöksiä on tulkittava laajasti ja rajoittavia säädöksiä suppeasti. Ei ole olemassa sellaisia kansanryhmiä, joita vastaan kiihotusta olisi tapahtunut. Kirjoitus on mielipidekirjoitus, jossa on linkit faktoihin.
Silvennoinen: Neekeri-sana on vanha suomalainen sana, eikä itsessään loukkaava. Sanan käyttö sinänsä ei ole loukkaavaa. Jos syyttävä menestyy, kaikki internetin kärkkäät kirjoitukset joudutaan poistamaan. Kyse on mitä suurimmassa määrin sananvapaudesta.
Illman: Seuraavassa otteita siitä, mitä pidän lainvastaisena:
Lainaus I: "Afrikkalaisten mielestä ryöstöt .. (mahdollisesti laiton sitaatti poistettu) .. afrikkalaista kulttuuria ja yhteiskuntaa."
Illman (edelliseen kohtaan viitaten): täyttää tunnusmerkistön.
Lainaus II: "USA:ssa ja Kanadassa neekerit .. (mahdollisesti laiton sitaatti poistettu) .. pakottaa neekerit sopeutumaan länsimaiseen kulttuuriin."
Illman (edelliseen kohtaan viitaten): perusteeton, epäasiallinen yleistys.
Lainaus III: "Neekerienemmistöiset alueet tietysti poikkeaisivat valkoisista alueista .. (mahdollisesti laiton sitaatti poistettu) .. afrikkalainen kansanluonne manifestoituu taas heidän käytöksessään."
Lainaus IV: "Neekerien tuominen Eurooppaan alentaa Euroopan väestön keskimääräistä älykkyystasoa.. (mahdollisesti laiton sitaatti poistettu) .. eivät olisi veronmaksajien rahoilla eläviä sosiaalipummeja."
Illman (kaikkiin edellisiin lainauksiin): Nämä ovat ne otteet, joita pidän tunnusmerkistön täyttävänä. Jos olisi niin, että artikkelissa olisi vähäisiä (tunnusmerkistön täyttäviä) kohtia, tällainen ei vielä tekisi artikkelia lainvastaiseksi kokonaisuutena arvostellen.
Silvennoinen: Vetoan samoihin kohtiin. Huomautan siitä, että teksti sisältää linkkejä. Kyseessä on mielipide, joita on perusteltu linkein. Tässä on kyse oman mielipiteen perustellusta esittämisestä.
Ellilä (edelliseen kohtaan viitaten): Kaksikymmenkertaiset rikosluvut ovat peräisin oikeusministeriön tutkimuksista.
Ellilä ja Silvennoinen:
Oikeuden puheenjohtaja Juha Lehto: Äo-mielipide perustuu siis arvostettujen tutkijoiden mielipiteeseen.
Illman: En kiistä, etteikö linkkejä olisi. Väitän kuitenkin, että aineisto on silti lainvastaista.
Lehto (Ellilälle): On parasta, jos kerrotte asiat itse siten kuin ne ovat tapahtuneet. Kertoisitteko blogista?
Ellilä: Kyseessä on nettipäiväkirja, jossa on yli 100 erilaista kirjoitusta.
Lehto: Yhteiskunta koostuu ihmisistä -tekstissä on tämä David-patsas?
Ellilä: Tarkoitus oli kiinnitää huomioita eri kulttuurien välisiin ilmiöihin, sellaisiin, joita ei julkista keskustelua ole käyty.
Ellilä: [Neekerit-sanan käytöstä] Neekerit sanan yhteydessä esiintyvä linkki johtaa omaan kirjoitukseeni, jossa selvennän tätä käsitettä. Sana on etymologisesti täysin neutraali, en käytä sanaa loukkaavassa tarkoituksessa. Zimbabwe, Senegal ja Kongo ovat erilaisia yhteiskuntia kuin Yhdysvallat. tämä on fakta, jota kukaan ei kiistä. Persoonallisuus on geneettistä; synnynnäisistä persoonallisuuseroista eli
persoonallisuuden geneettisyydestä on kirjoittanut mm. Helsingin yliopiston psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen.
Ellilä: En ole verrannut ihmisryhmiä eläimiin. Totesin vain, että ihminen on eläin, homo sapiens, mikä on tietenkin yleissivistykseen kuuluva tosiasia.
Silvennoinen: Ja tämä koskee yhtä hyvin mustia kuin valkoisiakin ihmisiä?
Ellilä: Kyllä, tietenkin.
Ellilä: Äo-asiassa ei ole loukkaamistarkoitusta. Äo-erot ovat tosiasioita, joita mitataan tutkimuksilla. Kaikissa tutkimustuloksissa on saatu tulokseksi se, että afrikkalaisten keskimääräinen äo on pienempi kuin eurooppalaisten. Tämä on kiistaton tosiasia, jonka kieltäminen vastaa painovoimalain kieltämistä.
Ellilä: [Loinen-sanan käytöstä] 1800-luvun suomalaisessa agraariyhteiskunnassa käytettiin sosioekonomisia termejä "mäkitupalainen", "torppari" ja "loinen". Termi ei ole poliitikkojen käytössä, mutta minä en ole mikään poliitikko vaan yksityishenkilö.
Ellilä: Artikkelissa on viittaus työministeriön sivuille. 90 % somaliväestöstä on työelämän ulkopuolella. Kymmenen prosenttia työssäkäyviä ei elätä loppua 90 %:ia, joten työelämän ulkopuolella olevat somalit aiheuttavat nettomääräisiä kustannuksia suomalaisille veronmaksajille.
Ellilä: Euroopalle aiheutuu kuluja, kun tänne tulee ryhmiä, jotka eivät elätä itseään. Suomalaisten terveydenhuoltoon ja koulutukseen jää entistä vähemmän varoja.
Silvennoinen: Onko ollut tarkoitus loukata tai kiihottaa?
Ellilä: Ei. Tekstissä analysoidaan miljoonien ihmisten populaatioita. Nämä ovat yhteiskunnallisia asioita. Samassa tekstissä sanotaan, että suomalaiset miehet tekevät enemmän rikoksia kuin naiset. Ei se ole loukkaus miehiä kohtaan, että totuudenmukaisesti kerrotaan miesten tekevän enemmän rikoksia kuin naiset. Vastaavasti ei ole loukkaus afrikkalaisia kohtaan, että totuudenmukaisesti kerrotaan afrikkalaisten tekevän enemmän rikoksia kuin eurooppalaiset.
Illman: Mikä on koulutuksenne?
Ellilä: Opiskelen kauppakorkeakoulussa, en ole vielä valmistunut. Mitä tämä tähän kuuluu?
Illman: Miten tälle sivustolle voi päätyä netissä?
Ellilä: Esimerkiksi siten, että kirjoittaa Googleen hakusanoiksi minun nimeni.
Illman: Entä jos kirjoittaa Googleen hakusanoiksi joitakin kirjoituksessa esiintyviä sanoja, voiko sen löytää sillä tavoin?
Ellilä: Siten Google toimii.
Illman: Mihin perustatte "normaalia meininkiä"-väitteen?
Ellilä: Tunnettuihin tosiasioihin. Zairessa diktaattorit Mobutu Sese Seko ja Laurent Kabila tappoivat miljoonia ihmisiä, Zimbabwessa diktaattori Robert Mugabe on tappanut satojatuhansia ihmisiä.
Illman [viitaten lauseeseen joka alkaa sanoilla "Afrikkalaisten mielestä..."]: Mistä voitte tietää, että esimerkiksi jokin Suomessa asuva afrikkalainen perhe on tätä mieltä?
Ellilä: Kukaan normaalilla lukutaidolla varustettu henkilö ei voi tulkita tuota kohtaa niin, että puhuisin jokaisesta afrikkalaisesta maailmassa. Aivan samoin lause "Miehet ovat naisia pidempiä" ei tarkoita, että kaikki miehet olisivat kaikkia naisia pidempiä. Kyse on suuria populaatioita koskevista tilastollisista keskiarvoista.
Illman: Neekeri-sanan kohdalla on linkki. Ymmärsinkö oikein, että tämä oli linkki omaan kirjoitukseenne?
Ellilä: Kyllä.
Illman: Mainitsette "ympäröivän valkoisen yhteiskunnan pakottavan neekerit sopeutumaan länsimaiseen kulttuuriin". Millä perustelette tämän?
Ellilä: Missään ei sanota, että kaikki olisivat tietynlaisia. Lausunto ei ole loukkaava yksittäisiä ihmisiä kohtaan.
Illman: Onko sillä merkitystä, että Afrikan maat ovat olleet siirtomaita, ja että eurooppalaiset ovat aiheuttaneet Afrikan nykyiset olot?
Ellilä: Tämä on virheellinen tulkinta. Afrikan maiden itsenäistyminen on tapahtunut 40-50 vuotta sitten. Tämän jälkeenkään olot eivät ole parantuneet. Afrikassa tehdään kymmenkertainen määrä murhia Suomeen verrattuna. Kiistättekö tämän?
Illman: [Ei vastaa, viittaa sen sijaan tekstinkohtaan: "Neekerien tuominen Eurooppaan siis alentaisi Euroopan elintasoa, vaikka neekerit eivät olisi veronmaksajien rahoilla eläviä sosiaalipummeja."] Miten perustelette?
Ellilä: Ne harvat työssäkäyvät afrikkalaiset maahanmuuttajat eivät maksa niin paljon veroja, että nämä verot kattaisivat työelämän ulkopuolella olevien afrikkalaisten saamat sosiaalietuudet ja julkiset palvelut. Afrikkalaiset siis aiheuttavat nettomääräisesti kustannuksia eurooppalaisille valtioille.
Ellilä: Tatu Vanhasen kirjassa on osoitettu, että väestön keskimääräisen ÄO:n ja henkeä kohti lasketun BKT:n välillä on tilastollisesti erittäin merkittävä positiivinen korrelaatio. Jos ÄO laskee maahanmuuton seurauksena, BKT laskee.
Illman: Mihin perustatte "sosiaalipummi"-sanan käytön?
Ellilä: Kuuluu yleiseen kielenkäyttöön. Jotkin kansanedustajista käyttävät tätä termiä.
Illman: Oletteko itse sellainen?
Ellilä: Olen.
Illman: Elätte veronmaksajien rahoilla?
Ellilä: Kyllä. En ymmärrä, miksi termiä ei voitaisi käyttää opiskelijoista.
Ellilä: Time-lehti julkaisi vastikään tilastoja USA:n vankipopulaatiosta. Vankipopulaatio on mielestäni varsin hyvä kokonaisrikollisuuden indikaattori, koska rikoksista annetaan vankeustuomioita suunnilleen niiden vakavuuden suhteessa. Niinpä erot demografisten ryhmien välillä vankipopulaation koossa kertovat kokonaisrikollisuuden eroista näiden demografisten ryhmien välillä. USA:n mustista miehistä joka 9. on vankilassa ja valkoisista miehistä joka 106., valkoisista naisista joka 355.; mustien ja valkoisten amerikkalaisten välillä on siis valtavan suuria eroja rikollisuudessa.
Illman: Väitättekö, että esimerkiksi enemmistö Suomessa tehtävistä tapoista olisi maahanmuuttajien tekemiä?
Ellilä: En tietenkään ole väittänyt mitään tuollaista, sillä "enemmistö" tarkoittaa yli 50 prosenttia. On aivan selvää, että koska maahanmuuttajia on Suomessa vain muutama prosentti, enemmistön kaikista rikoksista tekevät suomalaiset. Niinpä maahanmuuttajat, joita on Suomen väestöstä noin kaksi prosenttia, eivät tee suurinta osaa eli yli 50 prosenttia esimerkiksi kaikista Suomessa tehtävistä raiskauksista. He tekevät 40 prosenttia raiskauksista. Tämä on merkittävää tietoa, josta pitäisi keskustella. Luin juuri äskettäin maahanmuuttoministeri Astrid Thorsin kommentoineen, että maahanmuuttajille ominaisista rikoksista pitäisi keskustella enemmän. Sitähän minä juuri olen tehnyt. Minun blogini on juuri sitä maahanmuuttoministeri Astrid Thorsin peräänkuuluttamaa kansalaiskeskustelua maahanmuuttajien rikollisuudesta. Oikeusministeriön julkaisemien rikostilastojen mukaan somalit tekevät yli sata kertaa enemmän ryöstöjä per henki kuin suomalaiset. Tämä on tärkeää tietoa, joka on tuotava julkisuuteen. Sitä paitsi asia on jo julkista tietoa, joka on vapaasti luettavissa oikeusministeriön internetsivuilta. Ei kansalaista voida rangaista siitä, että hän kertoo, mitä viranomaisten julkaisemilla internetsivuilla lukee.
[Tässä vaiheessa yleisöstä kuului voimakkaita naurunpyrskähdyksiä, ja yleinen huvittuneisuus valtasi istuntosalin. Ei ole täysin selvää, tuliko naurunremakka ainoastaan yleisöltä vaiko myös lautamiehiltä, mutta yhtä kaikki lautamiehet hymyilivät kuin pieni aurinko.]
Juha Lehto ja lautamiehet:
Illman: [viittaa VDare-linkkiin] Mikä organisaatio tämä VDare on?
Ellilä: En tiedä. Käytin Googlea.
Illman: Onko tämä objektiivinen, arvostettu yhteisö?
Ellilä: En tiedä. Hain Googlella Vanhasen kirjasta tietoja. Hain kaavakuvaa, se löytyi kyseisestä linkistä. VDaren tekemä arvostelu ei itsessään ollut kiinnostava.
[Siirrytään loppupuheenvuoroihin].
Illmanin loppupuheenvuoro: Vetoaisin kirjallisuuslähteisiin [Toinen niistä on WSOY:n julkaisema "Rikosoikeus", toinen on Syrjinnän vastainen käsikirja, toimittanut Timo Makkonen - International organization for migration 2003. s. 128.]. Tässä kommentaari. Todetaan, että on tullut riidattomasti näytetyksi, että teksti on ollut yleisön saatavilla. Ei ole kyse siitä, etteikö mielipiteitä saisi olla. Tietynlaisten mielipiteiden levittäminen on säädöksen tarkoittamaa. Panetelussa ja kiihottamisessa on usein kyse yleistämisestä.
Illman: On ihan totta, että Afrikassa tehdään paljon väkivallantekoja. Tämä ei oikeuta yleistäviä kommentteja siitä, että Suomessa asuvat maahanmuuttajat olisivat taipuvaisia toimimaan näin. En kiistä sitä, etteikö Suomessa olisi maahanmuuttajia, jotka syyllistyvät rikoksiin. Mutta kommentoinnin tulisi olla asiallisessa sävyssä esitettyä. Puolitotuuksien esittäminen täyttää kiihoittamisen tunnusmerkistön. Ellilä esittää väritettyä totuutta sekä puolitotuuksia, näinollen tunnusmerkistö täyttyy. Sanonnat "afrikkalaiset käyttäytyvät" sekä "neekerit noudattavat" ovat niiin yleistäviä, ettei niitä voida pitää asianmukaisina.
Illman: [lukee kirjallisuusviittestä] Panetteluksi tulee myös katsoa kansanryhmän katsominen muita vähä-älyisemmäksi. Vanhasen väite on kiistanalainen. Väitän, että Ellilä vetoaa tähän näennäistieteellisesti.
Illman: VDare ei ole mikään tieteellinen tai objektiivinen, vaan äärioikeistoon kallellaan oleva järjestö, joka mm. vastustaa meksikolaisten maahanmuuttoa Yhdysvaltoihin. En katso, että se olisi objektiivinen taho.
Ellilä: Tahtoisin huomauttaa tähän, että on täysin epäolennaista, millaista poliittista kantaa kyseinen järjestö edustaa, sillä en millään tavoin viitannut järjestön sivuilla olevaan arvosteluun, vaan pelkästään kaavakuvaan, joka oli kopioitu arvosteluun suoraan Tatu Vanhasen kirjasta. Olisin aivan yhtä hyvin voinut itse ottaa valokopion kyseisestä kaavakuvasta. Se, että syyttäjä viittaa "äärioikeistoon", kertoo mielestäni hänen yrityksestään politisoida tätä oikeudenkäyntiä.
Illman: Katson, että syyte on näytetty toteen, ja että Ellilä on tuomittava. Kysymys on periaatteellinen. Todisteeksi annettu teksti on poistettava internetistä ja tuomittava menetetyksi. [viittaa myös sakkorangaistukseen].
Silvennoinen pitää puolustuksen loppupuheenvuoron: Syyte on jäänyt näyttämättä toteen. Tekstin poistaminen vastaisi kirjarovioita. Ollaan muka huolissaan sananvapaudesta, mutta mitä tehdään mielipiteillä, joita ei saa julkaista? Syyttäjältä on jäänyt kokonaan toteennäyttämättä kiihotus. Ei ole sellaista kansanryhmää, jota vastaan olisi kiihotettu. Ensin syyttäjä tekopyhästi puolustaa mielipiteenvapautta ja sitten seuraavassa hengenvedossa mitätöi sen - saat olla jotain mieltä, muttet saa sanoa sitä ääneen. Näin oli Neuvostoliitossa.
[Syyttäjä ja syytetty poistuvat huoneesta, puheenjohtaja jää hetkeksi nevottelemaan lautamiesten kanssa. Hetken päästä kaikki palaavat saliin.]
Oikeuden puheenjohtaja Lehto: Tuomio annetaan kansliapäätöksenä 27.3.2008.
Muistiin kirjasi,
Matias Turkkila
Katso myös: 27.3.2008 annettu tuomio.
EDIT 18.3.2008 klo 13:03 - huomioitu Miikan kommentit (lakiteknisiä asioita, kts kommentit)
EDIT 18.3.2008 klo 14:32 - huomioitu Adelphin kommentit (yleisiä muistinvaraisia tarkennuksia, kts kommentit)
EDIT 18.3.2008 klo 21:40 - huomioitu Ellilän kommentit (tarkennettu useita kohtia sanatarkkojen muistiinpanojen avulla)
EDIT 19.3.2008 klo 17:51 - lisätty toinen Illmanin loppupuheenvuoron kirjallisuusviite
Syyttäjä: Valtionsyyttäjä Mika Illman
Syytetty: Mikko Ellilä
Syytetyn asianajaja: Kari Silvennoinen
Oikeuden puheenjohtaja: Juha Lehto
Lautamiehet: Aila Lehtinen, Rainer Westerlund ja Seppo Äikäs
Oikeudenkäynnin kulku:
Mika Illman: Yhteiskunta koostuu ihmisistä -teksti on julkaistu internetissä. Tekstissä panetellaan ja solvataan afrikkalaisia. Teksti sisältää rikoslain 11 luvun mukaista aineistoa, eikä sitä saa levittää yleisön keskuuteen. Esitän vaatimuksena, että materiaali on poistettava.
Kuvassa Mika Illman:
Illman: se, onko levitetty, on riidatonta säädöksen mainitsemalla tavalla. Riidanalaista on se, ovatko lausunnot laittomia.
Illman: Kyse ei ole mielipiteen vapaudesta. Ellilä saa olla mitä mieltä tahansa. Yleissopimuksessa ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi on kuitenkin oikeuden väärinkäytön kielto. Sananvapautta ei saa käyttää väärin.
Puolustusasianajaja Kari Silvennoinen: [kieltää ensin sen, onko levitetty säädöksen mainitsemalla tavalla]. Sitten jatkaa: Pääasia on se, ovatko lausunnot lainvastaisia vai eivät. Ollaan "muka huolissaan" sananvapaudesta. On kuitenkin niin, että sananvapauden säädöksiä on tulkittava laajasti ja rajoittavia säädöksiä suppeasti. Ei ole olemassa sellaisia kansanryhmiä, joita vastaan kiihotusta olisi tapahtunut. Kirjoitus on mielipidekirjoitus, jossa on linkit faktoihin.
Silvennoinen: Neekeri-sana on vanha suomalainen sana, eikä itsessään loukkaava. Sanan käyttö sinänsä ei ole loukkaavaa. Jos syyttävä menestyy, kaikki internetin kärkkäät kirjoitukset joudutaan poistamaan. Kyse on mitä suurimmassa määrin sananvapaudesta.
Illman: Seuraavassa otteita siitä, mitä pidän lainvastaisena:
Lainaus I: "Afrikkalaisten mielestä ryöstöt .. (mahdollisesti laiton sitaatti poistettu) .. afrikkalaista kulttuuria ja yhteiskuntaa."
Illman (edelliseen kohtaan viitaten): täyttää tunnusmerkistön.
Lainaus II: "USA:ssa ja Kanadassa neekerit .. (mahdollisesti laiton sitaatti poistettu) .. pakottaa neekerit sopeutumaan länsimaiseen kulttuuriin."
Illman (edelliseen kohtaan viitaten): perusteeton, epäasiallinen yleistys.
Lainaus III: "Neekerienemmistöiset alueet tietysti poikkeaisivat valkoisista alueista .. (mahdollisesti laiton sitaatti poistettu) .. afrikkalainen kansanluonne manifestoituu taas heidän käytöksessään."
Lainaus IV: "Neekerien tuominen Eurooppaan alentaa Euroopan väestön keskimääräistä älykkyystasoa.. (mahdollisesti laiton sitaatti poistettu) .. eivät olisi veronmaksajien rahoilla eläviä sosiaalipummeja."
Illman (kaikkiin edellisiin lainauksiin): Nämä ovat ne otteet, joita pidän tunnusmerkistön täyttävänä. Jos olisi niin, että artikkelissa olisi vähäisiä (tunnusmerkistön täyttäviä) kohtia, tällainen ei vielä tekisi artikkelia lainvastaiseksi kokonaisuutena arvostellen.
Silvennoinen: Vetoan samoihin kohtiin. Huomautan siitä, että teksti sisältää linkkejä. Kyseessä on mielipide, joita on perusteltu linkein. Tässä on kyse oman mielipiteen perustellusta esittämisestä.
Ellilä (edelliseen kohtaan viitaten): Kaksikymmenkertaiset rikosluvut ovat peräisin oikeusministeriön tutkimuksista.
Ellilä ja Silvennoinen:
Oikeuden puheenjohtaja Juha Lehto: Äo-mielipide perustuu siis arvostettujen tutkijoiden mielipiteeseen.
Illman: En kiistä, etteikö linkkejä olisi. Väitän kuitenkin, että aineisto on silti lainvastaista.
Lehto (Ellilälle): On parasta, jos kerrotte asiat itse siten kuin ne ovat tapahtuneet. Kertoisitteko blogista?
Ellilä: Kyseessä on nettipäiväkirja, jossa on yli 100 erilaista kirjoitusta.
Lehto: Yhteiskunta koostuu ihmisistä -tekstissä on tämä David-patsas?
Ellilä: Tarkoitus oli kiinnitää huomioita eri kulttuurien välisiin ilmiöihin, sellaisiin, joita ei julkista keskustelua ole käyty.
Ellilä: [Neekerit-sanan käytöstä] Neekerit sanan yhteydessä esiintyvä linkki johtaa omaan kirjoitukseeni, jossa selvennän tätä käsitettä. Sana on etymologisesti täysin neutraali, en käytä sanaa loukkaavassa tarkoituksessa. Zimbabwe, Senegal ja Kongo ovat erilaisia yhteiskuntia kuin Yhdysvallat. tämä on fakta, jota kukaan ei kiistä. Persoonallisuus on geneettistä; synnynnäisistä persoonallisuuseroista eli
persoonallisuuden geneettisyydestä on kirjoittanut mm. Helsingin yliopiston psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen.
Ellilä: En ole verrannut ihmisryhmiä eläimiin. Totesin vain, että ihminen on eläin, homo sapiens, mikä on tietenkin yleissivistykseen kuuluva tosiasia.
Silvennoinen: Ja tämä koskee yhtä hyvin mustia kuin valkoisiakin ihmisiä?
Ellilä: Kyllä, tietenkin.
Ellilä: Äo-asiassa ei ole loukkaamistarkoitusta. Äo-erot ovat tosiasioita, joita mitataan tutkimuksilla. Kaikissa tutkimustuloksissa on saatu tulokseksi se, että afrikkalaisten keskimääräinen äo on pienempi kuin eurooppalaisten. Tämä on kiistaton tosiasia, jonka kieltäminen vastaa painovoimalain kieltämistä.
Ellilä: [Loinen-sanan käytöstä] 1800-luvun suomalaisessa agraariyhteiskunnassa käytettiin sosioekonomisia termejä "mäkitupalainen", "torppari" ja "loinen". Termi ei ole poliitikkojen käytössä, mutta minä en ole mikään poliitikko vaan yksityishenkilö.
Ellilä: Artikkelissa on viittaus työministeriön sivuille. 90 % somaliväestöstä on työelämän ulkopuolella. Kymmenen prosenttia työssäkäyviä ei elätä loppua 90 %:ia, joten työelämän ulkopuolella olevat somalit aiheuttavat nettomääräisiä kustannuksia suomalaisille veronmaksajille.
Ellilä: Euroopalle aiheutuu kuluja, kun tänne tulee ryhmiä, jotka eivät elätä itseään. Suomalaisten terveydenhuoltoon ja koulutukseen jää entistä vähemmän varoja.
Silvennoinen: Onko ollut tarkoitus loukata tai kiihottaa?
Ellilä: Ei. Tekstissä analysoidaan miljoonien ihmisten populaatioita. Nämä ovat yhteiskunnallisia asioita. Samassa tekstissä sanotaan, että suomalaiset miehet tekevät enemmän rikoksia kuin naiset. Ei se ole loukkaus miehiä kohtaan, että totuudenmukaisesti kerrotaan miesten tekevän enemmän rikoksia kuin naiset. Vastaavasti ei ole loukkaus afrikkalaisia kohtaan, että totuudenmukaisesti kerrotaan afrikkalaisten tekevän enemmän rikoksia kuin eurooppalaiset.
Illman: Mikä on koulutuksenne?
Ellilä: Opiskelen kauppakorkeakoulussa, en ole vielä valmistunut. Mitä tämä tähän kuuluu?
Illman: Miten tälle sivustolle voi päätyä netissä?
Ellilä: Esimerkiksi siten, että kirjoittaa Googleen hakusanoiksi minun nimeni.
Illman: Entä jos kirjoittaa Googleen hakusanoiksi joitakin kirjoituksessa esiintyviä sanoja, voiko sen löytää sillä tavoin?
Ellilä: Siten Google toimii.
Illman: Mihin perustatte "normaalia meininkiä"-väitteen?
Ellilä: Tunnettuihin tosiasioihin. Zairessa diktaattorit Mobutu Sese Seko ja Laurent Kabila tappoivat miljoonia ihmisiä, Zimbabwessa diktaattori Robert Mugabe on tappanut satojatuhansia ihmisiä.
Illman [viitaten lauseeseen joka alkaa sanoilla "Afrikkalaisten mielestä..."]: Mistä voitte tietää, että esimerkiksi jokin Suomessa asuva afrikkalainen perhe on tätä mieltä?
Ellilä: Kukaan normaalilla lukutaidolla varustettu henkilö ei voi tulkita tuota kohtaa niin, että puhuisin jokaisesta afrikkalaisesta maailmassa. Aivan samoin lause "Miehet ovat naisia pidempiä" ei tarkoita, että kaikki miehet olisivat kaikkia naisia pidempiä. Kyse on suuria populaatioita koskevista tilastollisista keskiarvoista.
Illman: Neekeri-sanan kohdalla on linkki. Ymmärsinkö oikein, että tämä oli linkki omaan kirjoitukseenne?
Ellilä: Kyllä.
Illman: Mainitsette "ympäröivän valkoisen yhteiskunnan pakottavan neekerit sopeutumaan länsimaiseen kulttuuriin". Millä perustelette tämän?
Ellilä: Missään ei sanota, että kaikki olisivat tietynlaisia. Lausunto ei ole loukkaava yksittäisiä ihmisiä kohtaan.
Illman: Onko sillä merkitystä, että Afrikan maat ovat olleet siirtomaita, ja että eurooppalaiset ovat aiheuttaneet Afrikan nykyiset olot?
Ellilä: Tämä on virheellinen tulkinta. Afrikan maiden itsenäistyminen on tapahtunut 40-50 vuotta sitten. Tämän jälkeenkään olot eivät ole parantuneet. Afrikassa tehdään kymmenkertainen määrä murhia Suomeen verrattuna. Kiistättekö tämän?
Illman: [Ei vastaa, viittaa sen sijaan tekstinkohtaan: "Neekerien tuominen Eurooppaan siis alentaisi Euroopan elintasoa, vaikka neekerit eivät olisi veronmaksajien rahoilla eläviä sosiaalipummeja."] Miten perustelette?
Ellilä: Ne harvat työssäkäyvät afrikkalaiset maahanmuuttajat eivät maksa niin paljon veroja, että nämä verot kattaisivat työelämän ulkopuolella olevien afrikkalaisten saamat sosiaalietuudet ja julkiset palvelut. Afrikkalaiset siis aiheuttavat nettomääräisesti kustannuksia eurooppalaisille valtioille.
Ellilä: Tatu Vanhasen kirjassa on osoitettu, että väestön keskimääräisen ÄO:n ja henkeä kohti lasketun BKT:n välillä on tilastollisesti erittäin merkittävä positiivinen korrelaatio. Jos ÄO laskee maahanmuuton seurauksena, BKT laskee.
Illman: Mihin perustatte "sosiaalipummi"-sanan käytön?
Ellilä: Kuuluu yleiseen kielenkäyttöön. Jotkin kansanedustajista käyttävät tätä termiä.
Illman: Oletteko itse sellainen?
Ellilä: Olen.
Illman: Elätte veronmaksajien rahoilla?
Ellilä: Kyllä. En ymmärrä, miksi termiä ei voitaisi käyttää opiskelijoista.
Ellilä: Time-lehti julkaisi vastikään tilastoja USA:n vankipopulaatiosta. Vankipopulaatio on mielestäni varsin hyvä kokonaisrikollisuuden indikaattori, koska rikoksista annetaan vankeustuomioita suunnilleen niiden vakavuuden suhteessa. Niinpä erot demografisten ryhmien välillä vankipopulaation koossa kertovat kokonaisrikollisuuden eroista näiden demografisten ryhmien välillä. USA:n mustista miehistä joka 9. on vankilassa ja valkoisista miehistä joka 106., valkoisista naisista joka 355.; mustien ja valkoisten amerikkalaisten välillä on siis valtavan suuria eroja rikollisuudessa.
Illman: Väitättekö, että esimerkiksi enemmistö Suomessa tehtävistä tapoista olisi maahanmuuttajien tekemiä?
Ellilä: En tietenkään ole väittänyt mitään tuollaista, sillä "enemmistö" tarkoittaa yli 50 prosenttia. On aivan selvää, että koska maahanmuuttajia on Suomessa vain muutama prosentti, enemmistön kaikista rikoksista tekevät suomalaiset. Niinpä maahanmuuttajat, joita on Suomen väestöstä noin kaksi prosenttia, eivät tee suurinta osaa eli yli 50 prosenttia esimerkiksi kaikista Suomessa tehtävistä raiskauksista. He tekevät 40 prosenttia raiskauksista. Tämä on merkittävää tietoa, josta pitäisi keskustella. Luin juuri äskettäin maahanmuuttoministeri Astrid Thorsin kommentoineen, että maahanmuuttajille ominaisista rikoksista pitäisi keskustella enemmän. Sitähän minä juuri olen tehnyt. Minun blogini on juuri sitä maahanmuuttoministeri Astrid Thorsin peräänkuuluttamaa kansalaiskeskustelua maahanmuuttajien rikollisuudesta. Oikeusministeriön julkaisemien rikostilastojen mukaan somalit tekevät yli sata kertaa enemmän ryöstöjä per henki kuin suomalaiset. Tämä on tärkeää tietoa, joka on tuotava julkisuuteen. Sitä paitsi asia on jo julkista tietoa, joka on vapaasti luettavissa oikeusministeriön internetsivuilta. Ei kansalaista voida rangaista siitä, että hän kertoo, mitä viranomaisten julkaisemilla internetsivuilla lukee.
[Tässä vaiheessa yleisöstä kuului voimakkaita naurunpyrskähdyksiä, ja yleinen huvittuneisuus valtasi istuntosalin. Ei ole täysin selvää, tuliko naurunremakka ainoastaan yleisöltä vaiko myös lautamiehiltä, mutta yhtä kaikki lautamiehet hymyilivät kuin pieni aurinko.]
Juha Lehto ja lautamiehet:
Illman: [viittaa VDare-linkkiin] Mikä organisaatio tämä VDare on?
Ellilä: En tiedä. Käytin Googlea.
Illman: Onko tämä objektiivinen, arvostettu yhteisö?
Ellilä: En tiedä. Hain Googlella Vanhasen kirjasta tietoja. Hain kaavakuvaa, se löytyi kyseisestä linkistä. VDaren tekemä arvostelu ei itsessään ollut kiinnostava.
[Siirrytään loppupuheenvuoroihin].
Illmanin loppupuheenvuoro: Vetoaisin kirjallisuuslähteisiin [Toinen niistä on WSOY:n julkaisema "Rikosoikeus", toinen on Syrjinnän vastainen käsikirja, toimittanut Timo Makkonen - International organization for migration 2003. s. 128.]. Tässä kommentaari. Todetaan, että on tullut riidattomasti näytetyksi, että teksti on ollut yleisön saatavilla. Ei ole kyse siitä, etteikö mielipiteitä saisi olla. Tietynlaisten mielipiteiden levittäminen on säädöksen tarkoittamaa. Panetelussa ja kiihottamisessa on usein kyse yleistämisestä.
Illman: On ihan totta, että Afrikassa tehdään paljon väkivallantekoja. Tämä ei oikeuta yleistäviä kommentteja siitä, että Suomessa asuvat maahanmuuttajat olisivat taipuvaisia toimimaan näin. En kiistä sitä, etteikö Suomessa olisi maahanmuuttajia, jotka syyllistyvät rikoksiin. Mutta kommentoinnin tulisi olla asiallisessa sävyssä esitettyä. Puolitotuuksien esittäminen täyttää kiihoittamisen tunnusmerkistön. Ellilä esittää väritettyä totuutta sekä puolitotuuksia, näinollen tunnusmerkistö täyttyy. Sanonnat "afrikkalaiset käyttäytyvät" sekä "neekerit noudattavat" ovat niiin yleistäviä, ettei niitä voida pitää asianmukaisina.
Illman: [lukee kirjallisuusviittestä] Panetteluksi tulee myös katsoa kansanryhmän katsominen muita vähä-älyisemmäksi. Vanhasen väite on kiistanalainen. Väitän, että Ellilä vetoaa tähän näennäistieteellisesti.
Illman: VDare ei ole mikään tieteellinen tai objektiivinen, vaan äärioikeistoon kallellaan oleva järjestö, joka mm. vastustaa meksikolaisten maahanmuuttoa Yhdysvaltoihin. En katso, että se olisi objektiivinen taho.
Ellilä: Tahtoisin huomauttaa tähän, että on täysin epäolennaista, millaista poliittista kantaa kyseinen järjestö edustaa, sillä en millään tavoin viitannut järjestön sivuilla olevaan arvosteluun, vaan pelkästään kaavakuvaan, joka oli kopioitu arvosteluun suoraan Tatu Vanhasen kirjasta. Olisin aivan yhtä hyvin voinut itse ottaa valokopion kyseisestä kaavakuvasta. Se, että syyttäjä viittaa "äärioikeistoon", kertoo mielestäni hänen yrityksestään politisoida tätä oikeudenkäyntiä.
Illman: Katson, että syyte on näytetty toteen, ja että Ellilä on tuomittava. Kysymys on periaatteellinen. Todisteeksi annettu teksti on poistettava internetistä ja tuomittava menetetyksi. [viittaa myös sakkorangaistukseen].
Silvennoinen pitää puolustuksen loppupuheenvuoron: Syyte on jäänyt näyttämättä toteen. Tekstin poistaminen vastaisi kirjarovioita. Ollaan muka huolissaan sananvapaudesta, mutta mitä tehdään mielipiteillä, joita ei saa julkaista? Syyttäjältä on jäänyt kokonaan toteennäyttämättä kiihotus. Ei ole sellaista kansanryhmää, jota vastaan olisi kiihotettu. Ensin syyttäjä tekopyhästi puolustaa mielipiteenvapautta ja sitten seuraavassa hengenvedossa mitätöi sen - saat olla jotain mieltä, muttet saa sanoa sitä ääneen. Näin oli Neuvostoliitossa.
[Syyttäjä ja syytetty poistuvat huoneesta, puheenjohtaja jää hetkeksi nevottelemaan lautamiesten kanssa. Hetken päästä kaikki palaavat saliin.]
Oikeuden puheenjohtaja Lehto: Tuomio annetaan kansliapäätöksenä 27.3.2008.
Muistiin kirjasi,
Matias Turkkila
Katso myös: 27.3.2008 annettu tuomio.
EDIT 18.3.2008 klo 13:03 - huomioitu Miikan kommentit (lakiteknisiä asioita, kts kommentit)
EDIT 18.3.2008 klo 14:32 - huomioitu Adelphin kommentit (yleisiä muistinvaraisia tarkennuksia, kts kommentit)
EDIT 18.3.2008 klo 21:40 - huomioitu Ellilän kommentit (tarkennettu useita kohtia sanatarkkojen muistiinpanojen avulla)
EDIT 19.3.2008 klo 17:51 - lisätty toinen Illmanin loppupuheenvuoron kirjallisuusviite
perjantai 11. tammikuuta 2008
Kenen syy?
Jos useiden etnisten ryhmien sijoittaminen samalle alueelle saa aikaan etnisiä puhdistuksia, ja se on sijoittajan eikä sijoitetun vika, niin ketä tullaan aikanaan syyttämään siitä, mitä monikulttuurihuuman vuoksi tänne meille tehtyjen ihmisten sijoittamisten vuoksi tapahtui?
-- Matias
-- Matias
Lisää maahanmuuttoa, lisää turvallisuutta
Pari sanaa Suomen sisäisestä turvallisuudesta:
Henkirikosten määrä on Suomessa läntisen Euroopan korkein suhteutettuna asukasmäärään. Suomessa tyypillisiä ovat väkivaltarikollisuuden aggressiiviset muodot kuten henkirikokset ja perheväkivalta. Keskimäärin joka toinen viikko nainen kuolee perheväkivallan seurauksena. Eurooppalaisessa vertailussa Suomi on sijalla 18. [Mil.fi]
Koska Suomen sisäinen turvallisuus on ruvella, Valtioneuvosto on asettanut mielenkiintoisen tavoitteen: "Suomesta Euroopan turvallisin maa vuoteen 2015 mennessä". Hankkeen johtoryhmän puheenjohtajana toimii sisäasiainministerimme Anne Holmlund.
Samaan aikaan sisäasiainministeriö on tehnyt lähes täydellisen linjamuutoksen. Entisen kaltainen Rajamäkeläinen nuivinta on poissa, tilalla virkahenkilön lämmin syli: "Sisäisen turvallisuuden ja maahanmuuton ministeriö rakentaa turvallista, vastuullista ja välittävää Suomea edistämällä moniarvoisuutta, yhdenvertaisuutta ja maahanmuuttoa."
Lisää turvallisuutta Suomelle edistämällä maahanmuuttoa?
Luenko oikein?
Miten tämä on mahdollista? Aivan vastikään Turun Sanomat kirjoitti ulkomaalaistaustaisten henkilöiden tekemien rikosten rajusta kasvusta. Rikosluvut olivat jo ennestäänkin korkeampia kuin kantaväestön vastaavat, mutta nyt joku on lisännyt kierroksia entisestään: Turussa nuorten ulkomaalaistaustaisten tekemät pahoinpitelyrikokset lisääntyivät yli 80 prosenttia. Turun poliisipäällikkö Tapio Huttunen: "Erityisesti nuorten osalta jotakin on tehtävä pian. Meillä ei ole varaa menettää tätä sukupolvea." Eikö ongelma kosketa pelkästään Turkua. Kaikkialla kuvio toistuu. Kaikkialla ulkomaalaisten rikollisuus on korkeampaa. Aivan erityisesti kunnostaudutaan väkivallan saralla; pahoinpitelyissä ja seksuaalirikoksissa.
Samaan aikaan toisaalla:
Sisäisen turvallisuuden hankevalmistelupöytäkirjoihin kirjataan:
* Asiantuntijaryhmä valmistelee poikkihallinnolliset strategiset linjaukset, tavoitteet ja toimenpiteet, joilla edistetään hyviä etnisiä suhteita ja etnistä yhdenvertaisuutta sekä monipuolista vuorovaikutusta eri etnisten ryhmien välillä sekä parannetaan maahanmuuttajien turvallisuutta.
* Huomiota tulee kiinnittää maahanmuuttajiin kohdistuviin rasistisiin rikoksiin ja keinoihin niiden vähentämiseksi. Lisäksi tulee tarkastella laajemmin seikkoja, jotka vaikuttavat maahanmuuttajien turvallisuuteen ja turvallisuuden tunteeseen.
* Asiantuntijaryhmän tulee kuulla maahanmuuttajia, jotta heidän näkemyksenä ja tarpeensa tulevat otetuksi huomioon.
On epäilemättä hienoa, että hyvistä etnisistä huolehditaan ja rasistisiin rikoksiin tartutaan ja maahanmuuttajien näkemykset huomioonotetaan, mutta miksi Suomen sisäisestä turvallisuudesta vastaava työryhmä jättää kokonaan mainitsematta ulkomaalaisten suomalaisiin kohdistamat väkivaltarikokset? Eikö niitä ole olemassa? Onko niitä niin vähän, että ne voidaan merkityksettömänä unohtaa?
Vai onko se niin vaikeaa kirjoittaa siihen valmisteludokumenttiin, että suurelta osin työttömiksi ja syrjäytyneiksi kuka mistäkin syystä etukäteen tuomitut nuoret miehet eivät tule vähentämään suomalaisiin kohdistuvaa väkivaltarikollisuutta. He tulevat kasvattamaan sitä.
Eikö järki riitä yksinkertaiseen laskutoimitukseen: jos maahanmuuttajien rikosluvut kantaväestöön nähden ovat kaksinkertaiset ja kasvamassa, maahanmuuttajien määrän kasvattaminen ei millään ilveellä auta vähentämään jo ennestäänkin synkkiä sisäisen turvallisuuden tunnuslukuja. Ainakaan, jos tulijoiden asenne ja mielenlaatu on sama kuin aiemmin tänne otettujen.
Ehkä mouhoan turhaan. Ehkä minun pitäisi ymmärtää, että maan sisäiset asiat eivät välttämättä kuulu enää minulle. Tai sinulle. Itsehän he sen toteavat: "Sisäasiainministeriö kehittää aktiivista, kokonaisvaltaista ja johdonmukaista maahanmuuttopolitiikkaa, joka ottaa täysimääräisesti huomioon niin työvoiman tarpeen, maahanmuuttajien moninaiset lähtökohdat kuin kansainväliset velvoitteet."
Yhden ryhmän täysimääräinen huomioonottaminen unohtui taas kerran. Arvaa, minkä?
-- Matias
Lue myös nämä:
* Ari Laakso Turun Sanomien nettiversiossa
* Russ: Turvallista Suomea maahanmuutolla
Henkirikosten määrä on Suomessa läntisen Euroopan korkein suhteutettuna asukasmäärään. Suomessa tyypillisiä ovat väkivaltarikollisuuden aggressiiviset muodot kuten henkirikokset ja perheväkivalta. Keskimäärin joka toinen viikko nainen kuolee perheväkivallan seurauksena. Eurooppalaisessa vertailussa Suomi on sijalla 18. [Mil.fi]
Koska Suomen sisäinen turvallisuus on ruvella, Valtioneuvosto on asettanut mielenkiintoisen tavoitteen: "Suomesta Euroopan turvallisin maa vuoteen 2015 mennessä". Hankkeen johtoryhmän puheenjohtajana toimii sisäasiainministerimme Anne Holmlund.
Samaan aikaan sisäasiainministeriö on tehnyt lähes täydellisen linjamuutoksen. Entisen kaltainen Rajamäkeläinen nuivinta on poissa, tilalla virkahenkilön lämmin syli: "Sisäisen turvallisuuden ja maahanmuuton ministeriö rakentaa turvallista, vastuullista ja välittävää Suomea edistämällä moniarvoisuutta, yhdenvertaisuutta ja maahanmuuttoa."
Lisää turvallisuutta Suomelle edistämällä maahanmuuttoa?
Luenko oikein?
Miten tämä on mahdollista? Aivan vastikään Turun Sanomat kirjoitti ulkomaalaistaustaisten henkilöiden tekemien rikosten rajusta kasvusta. Rikosluvut olivat jo ennestäänkin korkeampia kuin kantaväestön vastaavat, mutta nyt joku on lisännyt kierroksia entisestään: Turussa nuorten ulkomaalaistaustaisten tekemät pahoinpitelyrikokset lisääntyivät yli 80 prosenttia. Turun poliisipäällikkö Tapio Huttunen: "Erityisesti nuorten osalta jotakin on tehtävä pian. Meillä ei ole varaa menettää tätä sukupolvea." Eikö ongelma kosketa pelkästään Turkua. Kaikkialla kuvio toistuu. Kaikkialla ulkomaalaisten rikollisuus on korkeampaa. Aivan erityisesti kunnostaudutaan väkivallan saralla; pahoinpitelyissä ja seksuaalirikoksissa.
Samaan aikaan toisaalla:
Sisäisen turvallisuuden hankevalmistelupöytäkirjoihin kirjataan:
* Asiantuntijaryhmä valmistelee poikkihallinnolliset strategiset linjaukset, tavoitteet ja toimenpiteet, joilla edistetään hyviä etnisiä suhteita ja etnistä yhdenvertaisuutta sekä monipuolista vuorovaikutusta eri etnisten ryhmien välillä sekä parannetaan maahanmuuttajien turvallisuutta.
* Huomiota tulee kiinnittää maahanmuuttajiin kohdistuviin rasistisiin rikoksiin ja keinoihin niiden vähentämiseksi. Lisäksi tulee tarkastella laajemmin seikkoja, jotka vaikuttavat maahanmuuttajien turvallisuuteen ja turvallisuuden tunteeseen.
* Asiantuntijaryhmän tulee kuulla maahanmuuttajia, jotta heidän näkemyksenä ja tarpeensa tulevat otetuksi huomioon.
On epäilemättä hienoa, että hyvistä etnisistä huolehditaan ja rasistisiin rikoksiin tartutaan ja maahanmuuttajien näkemykset huomioonotetaan, mutta miksi Suomen sisäisestä turvallisuudesta vastaava työryhmä jättää kokonaan mainitsematta ulkomaalaisten suomalaisiin kohdistamat väkivaltarikokset? Eikö niitä ole olemassa? Onko niitä niin vähän, että ne voidaan merkityksettömänä unohtaa?
Vai onko se niin vaikeaa kirjoittaa siihen valmisteludokumenttiin, että suurelta osin työttömiksi ja syrjäytyneiksi kuka mistäkin syystä etukäteen tuomitut nuoret miehet eivät tule vähentämään suomalaisiin kohdistuvaa väkivaltarikollisuutta. He tulevat kasvattamaan sitä.
Eikö järki riitä yksinkertaiseen laskutoimitukseen: jos maahanmuuttajien rikosluvut kantaväestöön nähden ovat kaksinkertaiset ja kasvamassa, maahanmuuttajien määrän kasvattaminen ei millään ilveellä auta vähentämään jo ennestäänkin synkkiä sisäisen turvallisuuden tunnuslukuja. Ainakaan, jos tulijoiden asenne ja mielenlaatu on sama kuin aiemmin tänne otettujen.
Ehkä mouhoan turhaan. Ehkä minun pitäisi ymmärtää, että maan sisäiset asiat eivät välttämättä kuulu enää minulle. Tai sinulle. Itsehän he sen toteavat: "Sisäasiainministeriö kehittää aktiivista, kokonaisvaltaista ja johdonmukaista maahanmuuttopolitiikkaa, joka ottaa täysimääräisesti huomioon niin työvoiman tarpeen, maahanmuuttajien moninaiset lähtökohdat kuin kansainväliset velvoitteet."
Yhden ryhmän täysimääräinen huomioonottaminen unohtui taas kerran. Arvaa, minkä?
-- Matias
Lue myös nämä:
* Ari Laakso Turun Sanomien nettiversiossa
* Russ: Turvallista Suomea maahanmuutolla
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
