Sanamagiaa äitienpäivän ratoksi

Äitienpäivä. HE:n sunnuntaidebatissa kasvatustieteen tri Mirja Talib ja fil.tri Päivi Lipponen kommentoivat maahanmuuttaja-asioita. Vaikka kirjoituksen otsikko "Suomi epäonnistunut kotouttamisessa" ensilukemalta näyttää antavan viitteitä kauanodotetusta kriittisestä suhtautumisesta maahanmuuttoasioihin, on varsinainen leipäteksti jälleen kerran sitä ihteään - elikäs jänisstrategialla toteutettavaa pään pensaaseen laittoa.

Erityisesti huvituin kohdasta, jossa arvoisat tohtorit lausuvat näin:

"Ruotsissa on lähiöitä, joissa harva asukas puhuu ruotsia. Ruotsalaiset ovat joukkopaenneet kaupunginosasta. Tilalle ovat tulleet maahanmuuttajat, jotka ovat eristäytyneet valtaväestöstä. Lapset perivät vanhempiensa turhautumisen. Perheiden aika kuluu katsomalla kotimaan televisio-ohjelmia lautasantennin avulla. Vanhemmat eivät saa osaamistaan vastaavaa työtä, siihen liittyviä tuloja eivätkä yhteiskunnallista asemaa. Tätä sosiaalista alenemista he eivät ehkä osanneet aavistaa kotimaassaan.

Euroopassa maahanmuuttajien määrän kasvu on synnyttänyt siirtolaisvastaisia puolueita, jotka ovat menestyneet mys vaaleissa, kuten viimeksi Italiassa. Julkisessa keskustelussa maahanmuuttajat on nähty uhkana, joka synnyttää työttömyyttä ja romahduttaa maan hyvinvoinnin. Tutkimusten mukaan uhkakuvat eivät pidä paikkaansa."

Koko sitaatti on muutoin kuin perussuomalaisten kaupunginvaltuutetun suusta, viimeistä virkettä lukuunottamatta. Mutta toisin kuin persuvaltuutetut, arvon naistohtoreilla ei näytä olevan ymmärrystä nähdä sitä, että hehän juuri ensin itse osoittivat, että ne maahanmuuttajat tai heidän lapsensa eivät saa töitä. Ja jos ei ole töitä, niin se tarkoittaa työttömyyttä. Jostain kumman syystä on kuitenkin olemassa "tutkimuksia", jotka toteavat, että työttömyysuhkakuva ei olekaan paikkansapitävä.

Mitä nyt siis pitää uskoa? Niitä tutkimuksia, Mirjaa & Päiviä vaiko jotain muuta totuutta?

Vai onko niin, että maahanmuuttajat sekä heidän aleneva polvensa a) on todellakin predestinoitu työttömyyteen, mutta b) jos tämän sanoo ääneen ei-SDP-sidonnaisessa puoluepoliittisessa kontekstissa, asia muuttuu epätodeksi?

Ja sama asia vielä yksinkertaisemmin: asia X on totta, mutta jos sen sanoo taho T, niin se onkin ei-totta.

Koska asia ei voi olla muulla tavalla, sen on oltava juuri näin. Arthur Conan Doylea mukaillen: "Once you eliminate the impossible, whatever remains, no matter how improbable, must be the truth."

Samankaltaista todellisuudenpakorakennetta kyhätään kirjoituksen lopussa. Kirjoittajien näyttää olevan mahdotonta kieltää kaikkien omin silmin näkemä surkeus, joten tehdään mentaalinen loikka: jos maahanmuuttajat on tuomittu syrjäytymiseen, ja meillä on maahanmuuttajia, niin heis hois, taiotaan heidät pois:

"Meidän on ymmärrettävä, että nuoret haluavat olla ennenkaikkea nuoria ja elää omaa elämäänsä. He eivät halua olla iänkaikkisesti maahanmuuttajia."

Sinne katosivat maahanmuuttajat. Sinne katosivat maahanmuuttajien ongelmat. Sinne katosivat soaiaalinen aleneminen, syrjäytyminen, ghetot, turhautuminen ja lautasantennilaitoshoito. Kaikki on tahdosta kiinni.

Blogikirjoittaja Jussi K. Niemelä on suominut kärkevästi naistutkimusta. Eräs mielenkiintoinen piirre on Niemelän detektoima sanamagian käsite. Sanamagian essenssi on kiteytettynä tässä:

Kieltä muuttamalla todellisuuskin muuttuu.

Niinpä.

Jos maahanmuuttajia lakataan kutsumasta maahanmuuttajiksi, ei jää enää jäljelle sellaista joukkoa, joka kärsisi maahanmuuttajiin kohdistuvista sekä maahanmuuttajien konstruoimista ongelmista.

Mutta poistuuko varsinainen ongelma mihinkään?

Tuskin.

Mutta mitä siitä. Kysehän oli maahanmuuttajien ongelmista. Niitähän tässä nyt yritetään hiki kukkahatussa ratkaista.

Joo.

Olisikohan muuten syytä aloittaa keskustelu siitä, voitaisiinko lakata käyttämästä sanaa "ongelma"?

Näet jos ei ole ongelmia, niin silloin ei ole ongelmia. Ja jos ei ole ongelmia, niin silloinhan kaikilla on kaikki hyvin.

-- Matias

ps: Yritysmaailmassa tähän käytäntöön on muuten jo siirrytty. Sillä puolella ei ole enää ongelmia. On vain pelkkiä haasteita.