11. kesäkuuta 2009
Perussuomalaisten vaalivalvojaiset Zetorissa
Otinpa muutaman kuvan täältäkin.
Tunnisteet:
perussuomalaiset,
Sampo Terho,
Timo Soini,
VAALIT,
valokuvaus
18. toukokuuta 2009
10. toukokuuta 2009
Minä, Halla-aho ja perussuomalaiset
[Iltalehden Sanni Grahn haastatteli minua viikonlopun lehteen artikkelia varten. Keskustelimme puhelimitse, lisäksi lähetin hänelle allaolevan "minihistoriikin". Sanni lainasi osan teksteistä sellaisenaan. Hyvä niin.]
Voisin helposti kuvitella pääni sisälle aivan toisenlaisen ajatusmaailman. Sellaisen, jossa suhtautuisin välinpitämättömän neutraalisti poliittiseen järjestelmään sekä mediaan. Maailman, jossa sen suuremmin muiden tekemisistä ja menemisistä huolehtimatta tekisin juuri niitä juttuja joita kulloinkin sattuisi huvittamaan.
Toisin kuitenkin kävi. Uusi vuosituhat oli juuri alkanut, ja olin pian saava monikulttuurisen herätyksen.
Näin ja koin niin Suomessa kuin ulkomaillakin lyhyen ajan sisällä asioita, jotka olivat räikeässä ristiriidassa sen kanssa kanssa, mitä olin antanut itselleni kertoa. Niin räikeässä, että tunsin tarvetta selvittää, olenko mielipiteissäni yksin.
Ei liene vaikeaa arvata, kuinka siinä kävi.
Netti on huikea väline. Oli mitä mieltä tahansa, on aina mahdollista löytää samanmielisiä. Kirjoitin melkoisen paljon forumeilla, yrittäen hahmottaa sitä, mitä oli paraikaa meneillään sekä sitä, miksi forumeilla nähtyjen henkilökohtaisten avautumisten sävy ja sanoma poikkesi niin huikeasti valtamediassa esitetyistä "ihanaa, luonnollista, väistämätöntä"-linjasta. Hetken päästä huomasin pitäväni yllä blogia. Toisen hetken päästä huomasin, että minulla on tavattoman paljon lukijoita.
Aivan kaikki, minäkin, kirjoittivat nimimerkillä. Se tuntui turvalliselta. Vaikka esitetyt mielipiteet eivät olleet erityisen radikaaleja - ne lähinnä kyseenalaistivat mielipidekonsensuksen siitä, mitä pidettiin yhteiskuntapoliittisesti järkevänä ja mitä ei - niin silti tuntui aivan pähkähullulta esittää mielipiteitä omalla nimellään.
Pari hullua kuitenkin löytyi. Yksi heistä oli Jussi Halla-aho, johon olin sittemmin tuleva tutustumaan hyvin.
Arvostin hänen rohkeuttaan ja analyyttista kirjoitustyyliään sekä seurasin alati paisuvan vieraskirjan lukijajoukon edesottamuksia ja Vieraskirja-nimisellä netinkulmalla lauottua rujoa huumoria. Pikku hiljaa minulle alkoi hahmottua se, että tabuja vastaan ei voida nousta julistamisilla sikä paatoksella. Huumori toimii paljon paremmin.
Tapasin Halla-ahon ensimmäisen kerran noin puoli vuotta ennen eduskuntavaaleja. Kävimme pitkän keskustelun menneestä ja tulevasta. Ilmoitin halukkuudestani olla mukana tulevassa hänen vaalityössään, vaikka siitä ei aiempaa kokemusta ollutkaan.
Puoli vuotta kului nopeasti. Tukiryhmään liittyi paljon ihmisiä. Kiersimme välillä isommalla, välillä pienemmällä porukalla Itä-Helsingin lähiöitä, teimme ja jaoimme mainoksia, väänsimmepä vielä tv-spotinkin. Se oli tavattoman hauskaa. Jaoimme lakupötköjä taksikuskeille ja kuuntelimme korvat punaisena kuljettajien avautumisia nimeltä mainitsemattomien etnisten ryhmien toistuvasta toikkaroinnista.
Oli selvää, että moni ajatteli samalla tavalla. Ongelma oli vain se, missään ei ollut pientä lasta huutamassa, että keisari ei ollut tänään muistanut käydä vaatekaapillaan.
Tapasin vaalihulinoiden keskellä huomattavan määrän muitakin perussuomalaisia. Heistä mieleenpainuvin oli tietysti Timo Soini. Meni hän minne tahansa, aina hänen ympärilleen kerääntyi sankka ihmiskatras. Hämmästyttävä ilmiö, ei hänestä mitään muuta mieltä voinut olla. Lahjakas puhuja. Yhtä lahjakas puhujana kuin Halla-aho kirjoittajana.
Sitten tulivat vaalit. Ne menivät miten menivät. Tulos oli Halla-ahon kannalta heikompi kuin oli odotettu, mutta riittävän hyvä nostamaan hänet valtakunnan tietoisuuden laitamille. Niiden huoneissa, joiden työ ja tarkoitus on kuunnella valtakunnan politiikan hiljaisia signaaleja, alkoivat hälytyskellot soida.
Halla-ahon lähihistoriaa on turhaa tämän enempää kerrata, koska kaikki on sittemmin ollut luettavissa iltapäivälehdistä. Oma poliittinen sitoutumiseni oli kuitenkin vasta alussa. Liityin Perussuomalaisten nuorisojärjestöön ja tutustuin sen puuhamiehiin ja -naisiin. Yhteydenpito oli helppoa, koska kynnys kenelle tahansa soittamiseen oli nolla. Aiemmin olisin saattanut luulla, että kansanedustajien tai puolueen puoluejohtajan kanssa asiointi olisi stressintäytteistä, mutta vielä mitä. Kun soitti, niin vastattiin. Kun purnasi, niin ongelmat selvitettiin.
Jossain vaiheessa - monen muun asian ohella - olin mukana tunkkaamassa pystyyn uutta Hommaforum-nimistä keskusteluforumia. Sen tarkoitus on koota yhteen ihmisiä, joilla on jotain sanottavaa maahanmuuttoasioihin ja kanavoida sanotut asiat konkreettiseksi toiminnaksi. Aika tulee näyttämään, miten tässä onnistutaan. Forum ei ole Perussuomalaisten forum vaan kaikille avoin. Samoin toimintaa instrumentoimaan on perusteilla Homma ry. On huvittavaa, että vain kolmen päivän kuluttua yrityksen perustamispaperien jättämisestä sain olla kertomassa toiminnastamme Ajankohtaisessa Kakkosessa.
Täytin tämän vuoden maaliskuussa 36 ja ylitin samalla "nuoren" rajan. Niinpä oli aika pohtia varsinaiseksi jäseneksi liittymistä. Täytyy myöntää, että päätökseen kului minulla huomattavan pitkä aika. Osittain tämä johtui siitä, että en ollut läheskään samaa mieltä kaikesta siitä, mitä perussuomalaiset ohjelmassaan ajaa, osittain siitä, että puolueen maahanmuuttokriittinen fraktio Halla-aho etunenässään oli ajautumassa ristiriitatilanteeseen.
Mutta jossain vaiheessa päätös sitten syntyi. Oman itsensä ajatuksia on vaikeaa dissektoida jälkikäteen enkä näin ollen voi tarkasti latoa tiskiin niitä syitä, miksi tein liittymispäätöksen. Ehkä päätöksessä oli läsnä seuraavanlainen ajatusketju:
Jokin on pielessä ja se jokin on korjattava. Yksin ei kukaan voi kovin paljon tehdä, joten on järkevää liittyä osaksi suurempaa joukkoa, edellyttäen, että joukko toimii omien tavoitteidesi kanssa samaan suuntaan. Täyttä yhteensopivuutta on turha odottaa, mutta yhtä hullua olisi valita vain "vähiten väärä". Usein tavataan sanoa: jos et äänestä, saat syyttää tehdyistä päätöksistä ainoastaan itseäsi. Ajatusta voisi hieman soveltaa poliittiseen kontekstiin: jos et ole itse tekemässä, saat syyttää tekemättömyydestä ainoastaan itseäsi.
Tokihan puoluevalintaan oli paljon muitakin tekijöitä. Ja todettakoon rehellisyyden nimissä, että olen vakavasti harkinnut myös Kokoomusta ja Vihreitä. Molemmat ajavat asioita, joita pidän tärkeänä. Mutta niinikään molemmissa on ominaisuus, jota Perussuomalaisissa ei vielä ole. Nimittäin se, että ne molemmat ovat vakiintuneita. Valmiita. Siis siinä mielessä valmiita, että ei tunnu olevan enää mitään sellaista järkevällä vaivalla tehtävää työtä, jonka tekemisellä kumpikaan näistä vakiopuolueista kehittyisi toteuttamaan ja edistämään niitä ajatuksia, joiden vuoksi kyseiset puolueet ovat alun perin syntyneet.
Ehkä sama ongelma koskee suomalaista yhteiskuntaa.
Useiden ajatus on tämä: Kaikki toimii. Kaikki on aina toiminut. Muut ovat jo ehtineet rakentaa yhteiskunnan valmiiksi. Miksi minun pitäisi haaskata aikaani jonkin sellaisen kehittämisessä, joka on jo huippuunsa viritetty? Vaikka paiskisin koko ikäni jonkin pienen parannuksen takia, ei annettu panos olisi suhteessa saavutettuun hyötyyn.
Mutta ei maa tietenkään vielä ole valmis. Eikä se koskaan sellaiseksi tule. Aina riittää tehtävää. Kaikki rapautuu ja hajoaa ajan hampaan kalvamana, joten aika ajoin asiat on laitettava uudestaan kuntoon. Ja nyt olemme tilanteessa, jossa kovin moni asia on tullut elinkaarensa loppuun. Osa nykyisistä käytännöistä on sellaisia, ettei niiden kanssa voida jatkaa. On mahdollista nykyinen poliittinen järjestelmä kykenee korjaamaan ongelmat. On myös mahdollista, ettei se kykene. Jos näin on, niin silloin sen toiminnan peruste ei ole enää kestävä.
On mielenkiintoista nähdä, mihin asti Perusuomalainen puolue pääsee. On myös mielenkiintoista nähdä, miten se ajan saatossa muuntuu. On toivottavaa, että puolue keskityy nimenomaisesti edistämään niitä asioita, joiden vuoksi se on syntynyt ja joiden vuoksi se on olemassa. On edelleen toivottavaa, ettei puolue porhalla samaan sudenkuoppaan kuin useat muut ovat tehneet, nimittäin politiikassa toimimiseen toimimisen itsensä vuoksi.
Keinojen tulisi olla tarkoitusta varten. Keinoista ei koskaan saa tulla varsinaista tarkoitusta.
Matias Turkkila
6.5.2009
Voisin helposti kuvitella pääni sisälle aivan toisenlaisen ajatusmaailman. Sellaisen, jossa suhtautuisin välinpitämättömän neutraalisti poliittiseen järjestelmään sekä mediaan. Maailman, jossa sen suuremmin muiden tekemisistä ja menemisistä huolehtimatta tekisin juuri niitä juttuja joita kulloinkin sattuisi huvittamaan.
Toisin kuitenkin kävi. Uusi vuosituhat oli juuri alkanut, ja olin pian saava monikulttuurisen herätyksen.
Näin ja koin niin Suomessa kuin ulkomaillakin lyhyen ajan sisällä asioita, jotka olivat räikeässä ristiriidassa sen kanssa kanssa, mitä olin antanut itselleni kertoa. Niin räikeässä, että tunsin tarvetta selvittää, olenko mielipiteissäni yksin.
Ei liene vaikeaa arvata, kuinka siinä kävi.
Netti on huikea väline. Oli mitä mieltä tahansa, on aina mahdollista löytää samanmielisiä. Kirjoitin melkoisen paljon forumeilla, yrittäen hahmottaa sitä, mitä oli paraikaa meneillään sekä sitä, miksi forumeilla nähtyjen henkilökohtaisten avautumisten sävy ja sanoma poikkesi niin huikeasti valtamediassa esitetyistä "ihanaa, luonnollista, väistämätöntä"-linjasta. Hetken päästä huomasin pitäväni yllä blogia. Toisen hetken päästä huomasin, että minulla on tavattoman paljon lukijoita.
Aivan kaikki, minäkin, kirjoittivat nimimerkillä. Se tuntui turvalliselta. Vaikka esitetyt mielipiteet eivät olleet erityisen radikaaleja - ne lähinnä kyseenalaistivat mielipidekonsensuksen siitä, mitä pidettiin yhteiskuntapoliittisesti järkevänä ja mitä ei - niin silti tuntui aivan pähkähullulta esittää mielipiteitä omalla nimellään.
Pari hullua kuitenkin löytyi. Yksi heistä oli Jussi Halla-aho, johon olin sittemmin tuleva tutustumaan hyvin.
Arvostin hänen rohkeuttaan ja analyyttista kirjoitustyyliään sekä seurasin alati paisuvan vieraskirjan lukijajoukon edesottamuksia ja Vieraskirja-nimisellä netinkulmalla lauottua rujoa huumoria. Pikku hiljaa minulle alkoi hahmottua se, että tabuja vastaan ei voida nousta julistamisilla sikä paatoksella. Huumori toimii paljon paremmin.
Tapasin Halla-ahon ensimmäisen kerran noin puoli vuotta ennen eduskuntavaaleja. Kävimme pitkän keskustelun menneestä ja tulevasta. Ilmoitin halukkuudestani olla mukana tulevassa hänen vaalityössään, vaikka siitä ei aiempaa kokemusta ollutkaan.
Puoli vuotta kului nopeasti. Tukiryhmään liittyi paljon ihmisiä. Kiersimme välillä isommalla, välillä pienemmällä porukalla Itä-Helsingin lähiöitä, teimme ja jaoimme mainoksia, väänsimmepä vielä tv-spotinkin. Se oli tavattoman hauskaa. Jaoimme lakupötköjä taksikuskeille ja kuuntelimme korvat punaisena kuljettajien avautumisia nimeltä mainitsemattomien etnisten ryhmien toistuvasta toikkaroinnista.
Oli selvää, että moni ajatteli samalla tavalla. Ongelma oli vain se, missään ei ollut pientä lasta huutamassa, että keisari ei ollut tänään muistanut käydä vaatekaapillaan.
Tapasin vaalihulinoiden keskellä huomattavan määrän muitakin perussuomalaisia. Heistä mieleenpainuvin oli tietysti Timo Soini. Meni hän minne tahansa, aina hänen ympärilleen kerääntyi sankka ihmiskatras. Hämmästyttävä ilmiö, ei hänestä mitään muuta mieltä voinut olla. Lahjakas puhuja. Yhtä lahjakas puhujana kuin Halla-aho kirjoittajana.
Sitten tulivat vaalit. Ne menivät miten menivät. Tulos oli Halla-ahon kannalta heikompi kuin oli odotettu, mutta riittävän hyvä nostamaan hänet valtakunnan tietoisuuden laitamille. Niiden huoneissa, joiden työ ja tarkoitus on kuunnella valtakunnan politiikan hiljaisia signaaleja, alkoivat hälytyskellot soida.
Halla-ahon lähihistoriaa on turhaa tämän enempää kerrata, koska kaikki on sittemmin ollut luettavissa iltapäivälehdistä. Oma poliittinen sitoutumiseni oli kuitenkin vasta alussa. Liityin Perussuomalaisten nuorisojärjestöön ja tutustuin sen puuhamiehiin ja -naisiin. Yhteydenpito oli helppoa, koska kynnys kenelle tahansa soittamiseen oli nolla. Aiemmin olisin saattanut luulla, että kansanedustajien tai puolueen puoluejohtajan kanssa asiointi olisi stressintäytteistä, mutta vielä mitä. Kun soitti, niin vastattiin. Kun purnasi, niin ongelmat selvitettiin.
Jossain vaiheessa - monen muun asian ohella - olin mukana tunkkaamassa pystyyn uutta Hommaforum-nimistä keskusteluforumia. Sen tarkoitus on koota yhteen ihmisiä, joilla on jotain sanottavaa maahanmuuttoasioihin ja kanavoida sanotut asiat konkreettiseksi toiminnaksi. Aika tulee näyttämään, miten tässä onnistutaan. Forum ei ole Perussuomalaisten forum vaan kaikille avoin. Samoin toimintaa instrumentoimaan on perusteilla Homma ry. On huvittavaa, että vain kolmen päivän kuluttua yrityksen perustamispaperien jättämisestä sain olla kertomassa toiminnastamme Ajankohtaisessa Kakkosessa.
Täytin tämän vuoden maaliskuussa 36 ja ylitin samalla "nuoren" rajan. Niinpä oli aika pohtia varsinaiseksi jäseneksi liittymistä. Täytyy myöntää, että päätökseen kului minulla huomattavan pitkä aika. Osittain tämä johtui siitä, että en ollut läheskään samaa mieltä kaikesta siitä, mitä perussuomalaiset ohjelmassaan ajaa, osittain siitä, että puolueen maahanmuuttokriittinen fraktio Halla-aho etunenässään oli ajautumassa ristiriitatilanteeseen.
Mutta jossain vaiheessa päätös sitten syntyi. Oman itsensä ajatuksia on vaikeaa dissektoida jälkikäteen enkä näin ollen voi tarkasti latoa tiskiin niitä syitä, miksi tein liittymispäätöksen. Ehkä päätöksessä oli läsnä seuraavanlainen ajatusketju:
Jokin on pielessä ja se jokin on korjattava. Yksin ei kukaan voi kovin paljon tehdä, joten on järkevää liittyä osaksi suurempaa joukkoa, edellyttäen, että joukko toimii omien tavoitteidesi kanssa samaan suuntaan. Täyttä yhteensopivuutta on turha odottaa, mutta yhtä hullua olisi valita vain "vähiten väärä". Usein tavataan sanoa: jos et äänestä, saat syyttää tehdyistä päätöksistä ainoastaan itseäsi. Ajatusta voisi hieman soveltaa poliittiseen kontekstiin: jos et ole itse tekemässä, saat syyttää tekemättömyydestä ainoastaan itseäsi.
Tokihan puoluevalintaan oli paljon muitakin tekijöitä. Ja todettakoon rehellisyyden nimissä, että olen vakavasti harkinnut myös Kokoomusta ja Vihreitä. Molemmat ajavat asioita, joita pidän tärkeänä. Mutta niinikään molemmissa on ominaisuus, jota Perussuomalaisissa ei vielä ole. Nimittäin se, että ne molemmat ovat vakiintuneita. Valmiita. Siis siinä mielessä valmiita, että ei tunnu olevan enää mitään sellaista järkevällä vaivalla tehtävää työtä, jonka tekemisellä kumpikaan näistä vakiopuolueista kehittyisi toteuttamaan ja edistämään niitä ajatuksia, joiden vuoksi kyseiset puolueet ovat alun perin syntyneet.
Ehkä sama ongelma koskee suomalaista yhteiskuntaa.
Useiden ajatus on tämä: Kaikki toimii. Kaikki on aina toiminut. Muut ovat jo ehtineet rakentaa yhteiskunnan valmiiksi. Miksi minun pitäisi haaskata aikaani jonkin sellaisen kehittämisessä, joka on jo huippuunsa viritetty? Vaikka paiskisin koko ikäni jonkin pienen parannuksen takia, ei annettu panos olisi suhteessa saavutettuun hyötyyn.
Mutta ei maa tietenkään vielä ole valmis. Eikä se koskaan sellaiseksi tule. Aina riittää tehtävää. Kaikki rapautuu ja hajoaa ajan hampaan kalvamana, joten aika ajoin asiat on laitettava uudestaan kuntoon. Ja nyt olemme tilanteessa, jossa kovin moni asia on tullut elinkaarensa loppuun. Osa nykyisistä käytännöistä on sellaisia, ettei niiden kanssa voida jatkaa. On mahdollista nykyinen poliittinen järjestelmä kykenee korjaamaan ongelmat. On myös mahdollista, ettei se kykene. Jos näin on, niin silloin sen toiminnan peruste ei ole enää kestävä.
On mielenkiintoista nähdä, mihin asti Perusuomalainen puolue pääsee. On myös mielenkiintoista nähdä, miten se ajan saatossa muuntuu. On toivottavaa, että puolue keskityy nimenomaisesti edistämään niitä asioita, joiden vuoksi se on syntynyt ja joiden vuoksi se on olemassa. On edelleen toivottavaa, ettei puolue porhalla samaan sudenkuoppaan kuin useat muut ovat tehneet, nimittäin politiikassa toimimiseen toimimisen itsensä vuoksi.
Keinojen tulisi olla tarkoitusta varten. Keinoista ei koskaan saa tulla varsinaista tarkoitusta.
Matias Turkkila
6.5.2009
Tunnisteet:
blogit,
Homma,
Jussi Halla-aho,
maahanmuutto,
perussuomalaiset,
VAALIT
28. helmikuuta 2009
6. helmikuuta 2009
Suomen ei-kenellekään-kuuluvuus-päätelmä
Esitetään väite: "Suomi kuuluu suomalaisille."
Kommentoidaan esitettyä väitettä: väite on selvästi väärä ja rasistinen. Ja koska kaikki, mikä on rasismia, on väärin, ja sen vuoksi myös väite on väärin. Reductio ad rasismum.
Toinen väite: "Maa X kuuluu sanotun maan asukkaille."
Yhtä väärin. Ylempänä esitetyn todistuksen perusteella.
Kolmas väite: "Kongo kuuluu kongolaisille."
Tämä on luonnollisesti totta. Eihän Kongo voi kuulua kenellekään muulle kuin kongolaisille. Mahdolliset väitteet, jotka yrittävät kumota tämän, ovat rasismia koska siirtomaa-aika. Ja kuten yllä todettua, rasistiset väitteet eivät ole tosia.
Neljä väite: "Suomi kuuluu kongolaisille."
Hmm.. osittain totta, mutta ei koko totuus, eikä siten myöskään absoluuttinen totuus. Ja se, mikä ei ole kokonaan totta ei ole totta lainkaan. Eli väärin tämäkin.
Loppupäätelmä: Kongo kuuluu kongolaisille, rasisti on aina väärässä, Suomi ei kuulu kenellekään.
Kommentoidaan esitettyä väitettä: väite on selvästi väärä ja rasistinen. Ja koska kaikki, mikä on rasismia, on väärin, ja sen vuoksi myös väite on väärin. Reductio ad rasismum.
Toinen väite: "Maa X kuuluu sanotun maan asukkaille."
Yhtä väärin. Ylempänä esitetyn todistuksen perusteella.
Kolmas väite: "Kongo kuuluu kongolaisille."
Tämä on luonnollisesti totta. Eihän Kongo voi kuulua kenellekään muulle kuin kongolaisille. Mahdolliset väitteet, jotka yrittävät kumota tämän, ovat rasismia koska siirtomaa-aika. Ja kuten yllä todettua, rasistiset väitteet eivät ole tosia.
Neljä väite: "Suomi kuuluu kongolaisille."
Hmm.. osittain totta, mutta ei koko totuus, eikä siten myöskään absoluuttinen totuus. Ja se, mikä ei ole kokonaan totta ei ole totta lainkaan. Eli väärin tämäkin.
Loppupäätelmä: Kongo kuuluu kongolaisille, rasisti on aina väärässä, Suomi ei kuulu kenellekään.
Tunnisteet:
mieli vinossa,
rasismi,
tarinat
8. joulukuuta 2008
Homma, joka on nousussa
Hommakerholaisille on juuri äsken perustettu ihan oma hiekkalaatikko.
Muista normaalit leikkisäännöt: leluja ei oteta toisten kädestä eikä toisia ei saa töniä. Jos puhuu rumia, suu pestähän saippualla.
[EDIT: HOMMA toimii nykyään ".org":ssa. Ei ".com":ssa.
Muista normaalit leikkisäännöt: leluja ei oteta toisten kädestä eikä toisia ei saa töniä. Jos puhuu rumia, suu pestähän saippualla.
[EDIT: HOMMA toimii nykyään ".org":ssa. Ei ".com":ssa.
Tunnisteet:
hassut,
Homma,
Jussi Halla-aho,
scene
30. marraskuuta 2008
Jussi Halla-aho: hän, jota kutsutaan Mestariksi

[kuva: Joku-muu-kuin-Martel]
Kansakunnan kollektiiviseen tajuntaan äskettäin paukahtanut Jussi Halla-aho on vuosikausia ylläpitänyt Scripta-nimistä blogia sekä varsin suosittua, yli 100000 viestiä sisältävää vieraskirjaa. Jälkimmäinen on sisäpiirihuumorin värittämä palsta, jossa sivuston isäntä Halla-ahoa kutsutaan usein Mestariksi.
Eräs selitys tälle erikoiselle hellittelynimelle tulee Nikopolilta: Jotkut nimittävät Halla-ahoa Mestariksi ja itseään "natsiterroristeiksi" tai "nettinatseiksi" täsmälleen samassa hengessä kuin amerikkalaiset mustat nimittävät itseään ja toisiaan niggereiksi. Kyse on panettelun tekemisestä harmittomaksi. Käytetty haukkumasana otetaan haltuun ja muunnetaan merkitykseltään neutraaliksi.
Seuraavassa edustava the-best-of-lista vähintäänkin uustestamentilliseen paatokseen kohoavia koottuja Mestari-sitaatteja. Väliotsikot omia, varsinaiset tekstit vieraskirjasta.
Automaattikirjoitus
Oho. Saman tien iski inspiraatio. Pääni sisältä kuului Mestarin ääni ja käteni kulkivat pitkin näppäimistöä automaattikirjoituksella.
-- reino, 2. maaliskuuta 2007 7:46:14
Mestarin niska
Mestarin niska on itse asiassa yllättävän vankka.
-- reino, 20. maaliskuuta 2007 23:14:31
Mestari ravitsee nälkäiset Ja Mestari osti kaksi munkkia ja viisi kuppia kahvia ja sanoi opetuslapsilleen: "Laittakaa väki istumaan 50 hengen ryhmiin ja jakakaa nämä kahvit ja munkit heille." Ja opetuslapset jakoivat kahvia ja munkkeja, ja kaikki tulivat ravituiksi. Tähteitä jäi vielä 50 vasullista ja Pyynikin oravat taistelevat niistä vieläkin.
-- reino, 24. maaliskuuta 2007 18:29:36
Johon vastattiin:
Toivottavasti tuo oli vain vitsi. Sillä jos se ei ollut vitsi, ja jos historialliset analogiat toimivat yksyhteen, Mestari-ressun viimeiset sanat tulevat olemaan nämä: "Wankers-klubini, Wankers-klubini, miksi minut hylkäsit?"
-- salanimi, 24. maaliskuuta 2007 20:02:25
Mestarin kirjoitukset säilyvät
Pääteiden varsilla oleviin kallioleikkauksiin hakattuina ja kylmiin lähdejärviin kohtisuorina putoaviin kallioseinämiin punamullalla siveltyinä tulevat Mestarin kirjoitukset säilymään jälkipolville.
-- reino, 5. huhtikuuta 2007 21:48:42
Mestari rauhoittaa opetuslapset
Ja Mestari sanoi opetuslapsilleen; olkaa hiljaa ja he olivat hiljaa. Ja niin loppui spämmi vieraskirjasta kuten oli kirjoitettu.
-- (JHa 27:7), 27. heinäkuuta 2007 14:23:39
Mestari yhdistää riitelevien uskontojen edustajat
Onneksi kuitenkin Mestari keräsi opetuslapsikseen animistit, monoteistit ja ateistit, jotka pitivät kaikki toisiaan typerinä, mutta ymmärsivät kuitenkin kiukkuisen monoteistin vaaran.
-- PK, 28. elokuuta 2007 1:18:40
Yrttejä, mirhamia ja Jussi-patsaita
Eikä ainoastaan irc-huoneita, vaan kokonaisia Mestarin nimeä kantavia marmoroituja andalusialaisia kahvila-kylpylöitä, joiden andalusialaisissa saunoissa palaa ikuinen infernaalinen tuli ja joiden minareetteja koristaa kultainen (ei puolikuu, vaan)...
-- reino, 14. syyskuuta 2007 22:05:10
Johon vastattiin:
Olen ajatellut teettää sellaisia kullalla silattuja puisia Jussi-patsaita, joissa Mestari istuu risti-istunnassa zen-mäinen katse tyynillä kasvoillaan. Oppilaat voivat tilata niitä itselleen ja säilyttää yrtin ja mirhamin keskellä tarkoitukseen valmistetuilla alttareilla.
-- Mestari itse
Reinolle ei mitään voi
HK: "Näin sivullisena sanoisin, että puheet Johtajasta ja Mestarista eivät todellakaan vaikuta järkeviltä vaikka tuo olisi kuinka hyvä vitsi vakiokirjoittajien keskuudessa.
Johon IDA: "Varmaan totta, mutta ei sille mitään voi, että reino on pomo. Se osaa jiujitsua.
-- 21. syyskuuta 2007 19:01:52
Mestarin ehtoollinen
Mutta lohduttautukaamme sillä, että Mestari on ilmeisesti liittymässä seuraamme pyhälle sikaehtoolliselle. (Olisko Jussi sitten esim. lauantai 13. päivä hyvä?) Arawnille jotain sikaperäistä hyytelöä jälkkäriksi. :)
-- reino, 1. lokakuuta 2007 16:36:43
Mestari on meille suosiollinen
Mestari on meille suosiollinen. Nyt vaikuttaa siltä että satun kuin ihmeen kaupalla olemaan Tampereella 20. päivä. Sianlihhaa illallah!
-- Fariseus, 5. lokakuuta 2007 18:24:55
Mestari antaa sanoille uudet merkitykset
Ne, joille sana indefiniittinen tuottaa ongelmia, voivat nyt todeta että Mestari on määritellyt sen tarkoittavan kolmea päivää :-)
-- Porsaansyöjä, 16. lokakuuta 2007 9:53:35
Mestari herättää reinon talviunilta
Mestarin vahvat telepaattiset viestit herättivät minutkin talviunilta palvomaan moninaisuutta.
-- reino, 16. lokakuuta 2007 21:14:14
Tampere ilotulittaa Mestarin kunniaksi
Sikaillan kunniaksi päivä on Tampereella äärimmäisen kaunis. Eilen Tampereen kaupunki järjesti Mestarin kaupunkiin saapumisen kunniaksi ilotulituksen ja aloitti valoviikot, jotta Plevnasta on sitten valoivampi taapertaa eteenpäin.
-- reino, 20. lokakuuta 2007 11:00:46
Mestari punastuu söpösti
Mutta minäpä muistan, kun kritisoin Mestarin kirjoituksia saaden hänet punastumaan silleen söpösti. Tästä ei ole pitkäkään aika, mutta enää en uskaltaisi, sillä nyt tiedän, että Mestari vääntää käden hajalle paatuneimmaltakin penkkisialta.
-- reino, 26. lokakuuta 2007 0:30:33
Sebulon yrittää alentaa Mestaria
Ehdotan, että Mestari J.H. alennetaan "Maestroksi" (espanjaa, suom. opettaja). Tämä siksi, että Jeesus opetti: "Älkääkä antako kutsua itseänne mestareiksi, sillä yksi on teidän mestarinne, Kristus."
-- Sebulon, 30. lokakuuta 2007 15:20:15
Johon vastattiin:
Hyvä pointti muuten, mutta espanjassa (ja italiassa) "maestro" tarkoittaa myös 'mestaria', mm. Jeesuksen epiteettinä.
-- Adelphi, 30. lokakuuta 2007 15:41:37
Mestari ja Iivin impregnointi
Jos Mestari on päässyt indoktrinoimaan tai impregnoimaan Iivilin ennen minua, niin minulla on vain yksi vaihtoehto: tapan kaikki jotka saa.
-- reino, 1. joulukuuta 2007 4:04:26
Mestari ojentaa Del:iä
Del: "Mestarin pakinoiden taso on alkanut taas vaihdella. Viimeisin ei tosiaankaan ollut sieltä parhaasta päästä."
Jussi Halla-aho: "Hyvä Del, ei ole ollut aikaa, jolloin kirjoistusteni taso ei olisi vaihdellut. Jos kaipaat tasalaatuista, olet väärässä paikassa."
-- 28. tammikuuta 2008 18:39:17
Reino viekoittelee Riikkaa ikineitsytmiehillä
Pismillaah ruhotullaah vaan kaikille!
Riikka, sisareni. Näin varhaisen aamuhetken kunniaksi minäkin haluaisin lähestyä sinua, jotta Sinun ei tarvitsisi tyytyä väärien profeettojen tahi muiden kekkeruusien sanomaan. Ins'hallaah, sillä koulutuksen tässä vaiheessa vääjäämätön avioero Helsingin Sanomissa tahraantuneesta miehestäsi voi vaikuttaa kovalta uhraukselta.
Totisesti minä sanon sinulle, sillä Mestari on meille luvannut, että sen mistä te luovutte te tulette saamaan tuhatkertaisena takaisin suohillaah illallaa. Riikka, sisareni, uhrauksesi ei ole turha, sillä sinua odottaa ikuisena palkintona 77 nuivan ikineitsytmiehen joukko, joka nousee sinua tervehtimään..
-- reino, 31. tammikuuta 2008 0:26:10
Mestari ilmestyy urogallukselleEilen illalla hipsin pettyneenä nukkumaan peräkammariini, yksin kuten aina. En saanut unta, nuivat ajatukset ja tieto omasta epäonnistumisestani kalvoivat minua. Kiereskelin sängylläni ja tuijotin kupruilevia tapetteja. Näin kesti aina hamaan neljänteen hetkeen.
Silloin huoneen täytti yhtäkkiä saapasrasvan ja zyklon-b:n tuoksu, peräkammarin esirippu ratkesi ylhäältä alas asti, taivaalliset pasuunat soittivat preussilaista marssimusiikkia, katonrajasta sinkosi minua kohti puna-musta-valkoisia valonsäteitä ja kuulin Mestarin äänen huutavan: "NUIVA MUISTIO!".
-- urogallus, 3. helmikuuta 2008 5:48:46
Minkä Mestari sanoo, se pitää
Jos Mestari sanoo niin se pitää ja sitä ei kyseenalaisteta RAA ÖRRR!
-- paskatutka, 18. helmikuuta 2008 18:17:30
IDA ja uudet profeetat
Aiemmin on todettu "älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi nimeä". Nyt valistuneet sanovat "älä turhaan lausu Mestari Halla-ahon nimeä". Suorastaan uskonnollista.
-- Porsaansyöjä, 25. helmikuuta 2008 17:14:51
Johon vastattiin:
"Hyvä huomio. Mestarissa on selvästi ainesta. Kristittynä on vain vaikea hyväksyä uusia profeettoja."
-- IDA, 25. helmikuuta 2008 18:08:56
Mestari kiihottaa reinoa
Mestarin uusin kirjoitus sai minut kiihottumaan kansanryhmää vastaan!! Nuo kirotut Työsuperministeriön virkanaiset olivat tilanneet videon, josta puuttuu diversiteetti. Suomi esitetään syrjivästi tylsänä monokulttuurina, jossa hiihdetään.
-- reino, 6. toukokuuta 2008 22:01:24
Mestarin suosio
Mestari on meille suosiollinen jo toisen kerran tänä iltana!!1!
-- reino, 7. toukokuuta 2008 0:21:34
Reino (nimi muutettu) ja hiirimatot
Mestarin telepaattiset viestit pakottivat minut ostamaan hiirimattoja 150 000 eurolla, kertoo Reino (nimi muutettu) uskontojen uhrien tuelle. Kaikki rahani menivät hiirimattoihin. Lopulta minulla ei ollut enää rahaa edes vaatteisiin. Naiset alkoivat karttaa minua sanoen, että olen netsi. Itse arvelen nuivan asenteen johtuneen siitä, että olin pukeutunut pelkkiin hiirimattoihin. Lopulta jouduin rukoilemaan Mestaria ottamaan myyntituotelistalle myös t-paitoja. Jos saisin edes yhden puhtaan t-paidan päälleni, ehkä naisonneni palaisi.
-- reino (nimi muutettu), 14. toukokuuta 2008 14:13:06
Uusi uskontokunta
Eiköhän pistetä pyörät pyörimään ja rekisteröidä halla-aholaisuus viralliseksi uskontokunnaksi. Olisi niin mukava pitkästä aikaa tuntea (virallisestikin) uskovansa johonkin. Ja Elinakaan ei pahastu, jos emme sano Jussia Profeetaksi vaan Mestariksi.
-- reino, 2. kesäkuuta 2008 23:12:23
Johon vastattiin:
Reino: Pidän ehdotuksestasi. Jos minä saan olla jumala, sinä saat olla profeettani (sallallahu wallallahu vai miten se menee).
-- Mestari itse, 2. kesäkuuta 2008 23:18:12
Netsit - heitä on 20
Dogmin mukaan relevantti ongelma on 20 nettirasistia, jotka kirjoittavat asiasta. Kun ne ovat linnassa, kaikki olisi ok. Paitani kertoisi, että minä olen se 21:mmäinen.
Itse Suurpää on ilmoittanut, että netsejä on 20. Luku on pyhä! Ylimenevät ovat hang aroundeja. Sitä ei tiedetä, onko Mestari yksi netsesitä vai pitäisikö puhua Mestarista ja hänen kahdestakymmenestä netsistään.
-- ac, 13. kesäkuuta 2008 17:53:49
Mestari kaksinkertaistaa mukaansa nimettyjen kesäjuhlien määrän
Noin muuten olen sitä mieltä, että vammaisten pakolaisten kaksinkertaistamisen sijasta meidän tulisi pyrkiä kaksinkertaistamaan meidän Mestarimme mukaan nimettyjen keskikesän juhlien määrä. Tai jotain. Joka tapauksessa hienoa, että Mestari on saanut oman juhlapäivän. Hyvät Jussit kaikille jo näin etukäteen!
-- reino, 19. kesäkuuta 2008 15:18:31
IDA kirjoittaa Mestarin ohjeiden mukaan
Kirjoitamme vain mitä Mestari on määrännyt. Se on kai luonnollista tässä vaiheessa ;)
-- IDA, 5. elokuuta 2008 20:08:22
Mestarin paluu
Mestari on palannut keskuuteemme!!
-- reino, 9. elokuuta 2008 20:24:06
Mestari astuu teiskolaiseen kyläpuotiin Tiesittekö, että Mestari ei tarvitse lainkaan rahaa mennessään teiskolaiseen kyläpuotiin, vaan Justiina tunnistaa hänet Mestariksi ja ojentaa hänelle viisi leipää ja kaksi kahvia suostumatta ottamaan niistä maksua.
-- reino, 31. elokuuta 2008 22:51:01
Johon vastattiin:
Niin, juuri näin todella kävi. Se hetki oli myös aika sykähdyttävä, kun Mestari tasoitti pelkällä sanan mahdilla viisikymmentä kilometria mäkimaastoa sileäksi asfaltiksi. Vähäinen mieleni ei kykene muistamaan tarkkaa sanavalintaa, mutta jotenkin niin se meni, että Mestarin jyrähdettyä "Alkaa pikkuhiljaa vituttaa nää mäet" taivas aukeni, korkeuksista singahti jykevä tulipallo, joka tasasi kukkulat ja täytti syvänteet. Tulimyrskyn - liekö ollut kalevalainen sellainen - jälkeen seurasi suuri tulva, joka toi Näsijärven karuille kallioille elämän ja kasvit ja marsut ja sensellaiset Ihmisen suureksi ja Mestarin pieneksi iloksi.
Näin tapahtui. Näin sen itse.
-- Turkkilainen, 1. syyskuuta 2008 10:40:48
Mestari ilmestyy radiossa
Liityn myös selkääntaputtelijoiden kerhoon. Haastattelu meni hienosti. Tippa silmässä soitin muijalle töihin ja sanoin olevani herkässä mielentilassa kuultuani Mestarin samettisen äänen :)
Muijahan minulle aamulla soittikin, että Mestarisi on radiossa tänään. Kerrankin iloa emännästä.
-- Viljami, 4. syyskuuta 2008 18:28:02
Reino ihailee Mestarin värähteleviä pakaroita
Erik, sinähän et tiedä homoerotiikasta mitään, jos et ole saanut ihailla kymmenien kilometrien ajan Mestarin pakaroita, jotka värähtelevät piukeina pyörän satulan yllä Teiskon mäkisissä maastoissa.
-- reino, 4. syyskuuta 2008 22:15:35
Opetuslasten kärsimättömyys Vaan ah, kuinka tyhjää elämäni olisi ilman Mestarin johdattavaa valoa. <3>Meidän tulee aloittaa pikaiset toimet halla-aholaisuuden rekisteröimiseksi rekisteröidyksi uskontokunnaksi.
Ja hän sanoi heille: "Sallikaa nuivien tulla minun tyköni, sillä heidän kaltaistensa on hyvinvointiyhteiskunta."
Ja ihmiset hämmästyivät ja sanoivat: "Onpas hänellä matala ääni" ja "Miksi hänen poskensa punoittavat" ja "Sivari".
Ja opetuslapset kerääntyivät hänen eteensä ja sanoivat: "Mestari, mikset kirjoitta Usariin" ja "Mestari, mikset perusta omaa puoluetta" ja "Mestari, mikset perusta keskustelupalstaa" ja "Mestari, miksi käytät sivistyssanoja, karkotat Itä-Helsingin äänestäjät" .
Ja hän loi katseensa heihin surullisena, nousi ja meni Eiraan mietiskelläkseen rauhassa.
Ja opetuslapset olivat kärsimättömiä sillä heillä ei ollut uutta kirjoitusta Mestarilta ja trollitkin olivat tylsiä jankkaajia.
-- Herja, 20. syyskuuta 2008 16:26:11
Nikopol uhraa nuorimmaisensa Johtajan kutsuminen Mestariksi on tietysti leikkiä, mutta aion silti uhrata nuorimman lapseni Hänen vaalimenestyksensä varmistamiseksi.
-- Nikopol, 22. syyskuuta 2008 23:50:13
Johon vastattiin:
Tuo on oikeastaan vähintä mitä voi tehdä. Se tuo tarvittavaa arkaaista jykevyyttä Halla-ahoismiin. Lisäksi tuo on inhimillisempää kuin esikoisen uhraus. Optimisti voi aina sanoa, että nuorin ei vielä ole syntynyt.
-- IDA, 23. syyskuuta 2008 0:11:06
Netsit eivät kiellä Mestariaan
Nyt meitä varmaan koetellaan? Kuka netseistä paljastuu Paavaliksi, joka kieltää Mestarin kolmesti ennen kuin Radio Rockin kukko kukkuu? ;)
-- P, 24. syyskuuta 2008 23:03:56
Mestari ja netsit väärentävät aika-avaruuden
Mestarille ja netseille ei ole mikään mahdotonta. Myös aika-avaruuden vääristäminen hoituu meiltä. Ei ihme, että meitä vainoaa illmanistien klooniarmeija (siis Puumalainen, Illman että muut ovat aika yhdennäköisiä), vähän kuin Matrixissa ;)
-- P, 25. syyskuuta 2008 16:49:01
Mestari osuu maaliin
reino: "..en osunut Mestarin Walther P22:lla yhtään mihinkään."
Turkkilainen tuumija: "Mestaripa osui. Ehkä juuri sen vuoksi häntä kutsutaan Mestariksi ja sinua kutsutaan reinoksi."
-- 26. syyskuuta 2008 23:14:00
Mestari käyttää distributiivia
Aivan kuten naisen aseet ovat tiimalasivartalo, antaa-ymmärtää-ja-ymmärtää-antaa-asenne sekä tytöntylleröasenne, niin samalla tavalla Mestarin aseet ovat partisiippivartalo, konditionaali sekä distributiivi.
En osaa sanoa, oliko siinä linkatussa tekstissä noista taivutusmuodoista kaikkia vaiko ainuttakaan, mutta yhtä kaikki siinä tekstissä oli SANOJA. Ja sanat, kuten nyt jo tyhmempikin ymmärtänee, ovat Mestarin parhaita aseita.
-- julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä, 27. syyskuuta 2008 13:01:21
Telepatiasta
Mutta Mestarin lähettämiä telepaattisia viestejä ei voi selvittää kukaan muu kuin niiden vastaanottaja. Eikä aina hänkään.
-- reino, 27. syyskuuta 2008 19:49:32
Mestari todistaa homosonneista
Noista nautojen pervoiluista sen verran, että kiimassa olevan lehmän selkään hyppivät lajitoverit ikään ja sukupuoleen katsomatta. On hartaan koominen näky, kun lehmä muhkeine utareineen koettaa vivuta itseään siskonsa selkään...
Sonnien keskinäisistä hompelluksista en ole kuullut, mutta pakko sen on olla totta kun mestari niin todistaa.
-- urogallus, 4. lokakuuta 2008 13:57:12
Rajamäki tuuraa Mestaria
Rajamäeki on mestarin sijainen eduskunnassa siihen asti että saadaan itse Maestro estradille :)
-- Del, 7. lokakuuta 2008 16:40:58
Mestari houkuttelee reinoa kämyisillä epäneitsyillä
reino: "Missä vaiheessa halla-ahoismin rekisteröiminen uskonnoksi? "
Jussi Halla-aho: "Homma etenee. Nythän joku (olitko se sinä?) jo keksi tuonpuoleisen palkinnon niille sotureille, jotka kaatuvat tai menettävät työpaikkansa Mestarin vuoksi: 88 kämyistä epäneitsyttä."
-- 10. lokakuuta 2008 18:13:39
P ja pyhä nuivismin kirja
Meillä ei ole fyyreriä, vaan häntä puhutellaan kunnioittavasti Mestarina!
Ja Pyhää nuivismin kirjaa, joka kertoo Mestarin ja 20 netsin uroteoista tullaan lukemaan ja resitoimaan vielä silloin kuin kukaan ei muista enää monikulturismia olleenkaan!
-- P, 13. lokakuuta 2008 13:51:59
Mestari nostattaa kalevalaisen tulimyrskyn Otteita kolmannesta reinolaiskirjeestä.
Tuli tiistai, neljästoista päivä. Tuona päivänä kävi niin, että reino, tuo opetusnetseistä väkevin, lausui kirkkaalla ja kuuluvalla äänellä: "pliis, tehkää mulle pohja".
Kun hän nämä sanat oli suustaan laskenut, singahti korkeista taivaista itsensä Mestarin sinkauttama voimallinen ukonnuoli, joka iski siliäksi ikiaikaisien metsien puut, iski pirstaleiksi vuoret ja ihmiset rakentamat pyhätöt, iski pirstaleiksi kaiken, mikä oli vähäistä ruohonkortta pidempi.
Ja tulimyrskyyn puhjenneiden taivaiden keskeltä kuului reinolle hirmuinen, pauhaava ääni: "Sinulle, reino, on nyt pohja valmistettu. Tällä pohjalla sinun tulee vilpillisiä metsien suojelijoita väärältä tieltä käännyttämän. Ota siis tämä pohja, ja tee sillä pilaa niistä, jotka väärin väittein kaikesta hyvästä pilaa tekevät!"
-- Poikkeuksellisesti julkaisemme tämän kirjoituksen nimimerkillä, 15. lokakuuta 2008 1:53:08
Kokoliha kumartaa Eiraan päin
Ja eihän kukaan ole täydellinen - paitsi tietysti Mestari *levittää pienen maton lattialle ja kumartaa Eiraan päin*.
-- Kokoliha, 6. lokakuuta 2008 0:12:14
Mestari käskee reinon hypätä kaivoonMutta varsinaiseen asiaan: kyllä huomaa että talvi on tulossa. Kylmiä öitä, varsinkin pilvettömällä täysikuulla. Kaivon vesi oli todella kylmää tänään. Kaiken lisäksi Mestarin telepaattinen käsky hypätä kaivoon tuli hieman tavallista myöhemmin, joten olin jo ehtinyt laittaa perunat kiehumaan. Toivottavasti Mestari käskee huomenna, että sen köyden voi jättää sinne kaivon sisäpuolelle. Helpompi kiivetä takaisin ylös. Meinaan ettei ihan kerkiä perunat muussiksi asti kiehua.
-- reino, 16. lokakuuta 2008 22:01:53
Mestari tavoittaa viritteisen Merilin
Viehättävä virolaisviritteinen vasemmistoliiton ehdokas Merili linkittää mm. Mestarin kirjoitukseen "Miksi maahanmuuttaja asutetaan ongelmalähiöön?"
Tämä olkoon vääjäämättömänä todisteena siitä, että Mestarin telepaattiset viestit tavoittavat kaikenlaisia ihmisiä kaikilla kielillä. Oha-Allah lallallaa! Suohillaa illallaa!
-- reino, 17. lokakuuta 2008 16:04:02
Mestarin IRC-faniyhteisö kasvaa
Tämä on suuri päivä halla-aholaiselle liikkeelle! Täten minun on ilo informoida lukijakuntaa, että Jussi Halla-ahon faniyhteisö IRC-Galleriassa on ylittänyt sadan jäsenen rajan.
-- Itä ei nuku, 17. lokakuuta 2008 19:38:54
Mestari saarnaa
"Netsikää, niin te löydätte." (Mestarin vaarasaarna 7:7-11);
-- Turkkilainen tuumija, 21. lokakuuta 2008 17:39:33
Nikopolin naismausta
Vanha demari: voitko kuvitella että ihmiset saattavat kirjoitella tänne juuri siitä syystä että olemme samaa mieltä niistä asioista joista hän kirjoittaa? Uskon että ruoka-, nais- ja musiikkimakua koskettelevat kirjoitukset saattaisivat tuoda esille jopa Mestarin kannan vastaisia mielipiteitä.
-- Nikopol, 23. lokakuuta 2008 19:35:44
P seuraa hänen pyhyyttään
Me emme ole kannattajia vaan opetuslapsia ja Mestarin (rauha hänen pyhyydelleen!) seuraajia!
-- P, 23. lokakuuta 2008 22:07:28
Mestari, Soinia suurempi
Vaikka PJ Soini onkin Perussuomalaisissa keulahahmo, niin ei hänkään ole sellainen mestari kuin The Mestari itse on.
-- Turvenuija, 25. lokakuuta 2008 14:02:51
Mestari ei vaan lakkaa olemasta meille suosiollinen
Mutta toivotaan että huomenna: Jumala on kanssamme Ja Mestari on meille suosiollinen! Hän iskee myrskypuhurilla vihermädättäjien äänestäjät kumoon kuin heinänkorret. :)
-- AP, 25. lokakuuta 2008 19:17:58
Netsit nostavat Mestarin valtuustoonJumalauta, niiin vaan 20 netsiä äänesti Mestarin valtuustoon.
-- Del, 26. lokakuuta 2008 20:48:06
Mestarin ylväs profiili
Turkkilaisia kuvia katsellessa katse kiinnittyy Mestarin profiiliin, joka sellaisenaan kelpaa niin rahoihin, kuin postimerkkeihin, tai mitalitaiteeseen.
-- ämpee, 27. lokakuuta 2008 9:36:47
Nälkäkorven defibrillaattori
Niin, jokainen uusi kirjoittelija on oletusarvoisesti Nälkäkorven defibrillaattori tai vähintään nymfomaani, kunnes saa Mestarilta hyväksynnän.
-- Nikopol, 27. lokakuuta 2008 21:25:38
Mestari ilmestyy LW:lle paahtoleivässä Tänään aamulla näin Mestarin kasvot paahtoleivässä, mutta sen sijaan, että olisin säilönyt tämän pyhäinjäännöksen jälkipolville, minä kurja menin ja söin sen. Riittääkö sata Ave Jussia katumusharjoituksiksi?
-- LW, 5. marraskuuta 2008 18:10:12
Piditkö? Toivottavasti. Kerro vielä, mitkä olivat erityisen hyviä. Poimi allaolevasta listasta ne, jotka uppposivat parhaiten. Voit valita useita. Jos mikään ei uponnut, valitse se alin kohta. Kiitokset.
Tunnisteet:
hassut,
Jussi Halla-aho,
tarinat,
uskonto
22. marraskuuta 2008
Matti Vanhanen: Ongelmana ihminen
Savon Sanomat / STT 11.10.2008: Pääministeri Matti Vanhanen vakuuttaa, etteivät suomalaiset joudu muiden maiden pankkikriisien maksajiksi. Vanhasen mukaan pankkikriisejä ratkovissa maissa pidetään huoli siitä, että toimet koskettavat ainoastaan oman maan pankkijärjestelmiä.
Uusi Suomi 20.11.2008: Suomi joutuu ottamaan lisälainaa Islantia auttaakseen. Suomi, Ruotsi, Norja ja Tanska täydentävät rahoitusta yhteensä 2,5 miljardin dollarin lainalla. Suomen osuutta summasta ei ole toistaiseksi päätetty. Valtiovarainministeriön alivaltiosihteerin Martti Hetemäen mukaan Suomi joutuu ottamaan lisää lainaa avustaakseen Islantia.
Via: PP@vieraskirja
Uusi Suomi 20.11.2008: Suomi joutuu ottamaan lisälainaa Islantia auttaakseen. Suomi, Ruotsi, Norja ja Tanska täydentävät rahoitusta yhteensä 2,5 miljardin dollarin lainalla. Suomen osuutta summasta ei ole toistaiseksi päätetty. Valtiovarainministeriön alivaltiosihteerin Martti Hetemäen mukaan Suomi joutuu ottamaan lisää lainaa avustaakseen Islantia.
Via: PP@vieraskirja
Tunnisteet:
Ongelmana ihminen,
politiikka,
valehtelu
19. marraskuuta 2008
Alibi-Ali: Hassan Osman Gebreil
Belgialaisen Vlaams Belang -puolueen Filip Dewinter totesi tuossa taannoin:
"Emme ota listoillemme Alibi-Aleja".
Perussuomalaisten Lahden kunnallisjärjestön olisi kannattanut todeta jo aiemmin täsmälleen samalla tavalla.
"Emme ota listoillemme Alibi-Aleja".
Perussuomalaisten Lahden kunnallisjärjestön olisi kannattanut todeta jo aiemmin täsmälleen samalla tavalla.
Tunnisteet:
laki,
perussuomalaiset
16. marraskuuta 2008
Pelolla ostettu tulevaisuus
Varsin korkealle arvostamani bloggaaja Tiedemies jurputtaa Osmo Soininvaaran blogissa: "pidän “monikulttuurikriittisten” argumentaation vastenmielisenä ja epärehellisenä."
Jurputin takaisin jotensakin näin:
Tukkeutuneen viemärinkin avaaminen on vastenmielistä. Mutta silti se on pakko tehdä. Vastaavasti: ihmisten - poliitikkojen etunenässä - on nyt vain pakko alkaa ottaa tähän maahanmuuttoasiaan kantaa. Voi olla, että muutama mamukriitikko on vetänyt ns. överit, mutta muuttaako se itse asiaa mihinkään suuntaan?
Maahanmuutossa on useita elementtejä, jotka pelottavat ihmisiä. Äskettäin a-zoomissa haastateltuja varissuolaisia mummoja pelotti kulkea illalla. Mutta niin niitä maahanmuuttajiakin pelottaa. Raiskattuja pelottaa. Raiskausuutisia lukevia ihmisiä pelottaa. Minua pelottaa. Jussi Halla-ahoa pelottaa. Ja näemmä vihreitä naisia pelottaa niin perhanasti. Ja kaikkien pelko on aivan yhtä perusteltua. Mitä diverssimpi yhteiskunta, sen vähemmän sen jäsenet toisiinsa luottavat. Diverssi yhteiskunta ei ole luottamuksen ja kukkaketojen yhteiskunta vaan jotain aivan muuta.
Osmoakin pelottaa. Ei maahanmuutto, vaan jokin aivan toinen asia: "Ydinvoimala on turvallisuusongelma onnettomuusriskin vuoksi. Tämä oli argumenteista mielestäni keskeisin."
Jos ja kun pelko hyväksytään validiksi argumentiksi, voidaan ehkä jossain vaiheessa lähteä keskustelemaan siitä, kuinka suurella pelolla ihmiset haluavat itselleen sitä uutta, uljasta ja monietnistä tulevaisuutta ostaa. Ja kun varsin pian selviää, että on olemassa suuri joukko ihmisiä, jotka eivät tällaisiin yhteiskuntien mittakaavassa toteutettaviin pelkokerroinjaksoihin halukkaita ole, alkaa Halla-ahon alkuperäinen kommentti omaan nilkkaan sattumisesta asettua omaan kontekstiinsa.
Jurputin takaisin jotensakin näin:
Tukkeutuneen viemärinkin avaaminen on vastenmielistä. Mutta silti se on pakko tehdä. Vastaavasti: ihmisten - poliitikkojen etunenässä - on nyt vain pakko alkaa ottaa tähän maahanmuuttoasiaan kantaa. Voi olla, että muutama mamukriitikko on vetänyt ns. överit, mutta muuttaako se itse asiaa mihinkään suuntaan?
Maahanmuutossa on useita elementtejä, jotka pelottavat ihmisiä. Äskettäin a-zoomissa haastateltuja varissuolaisia mummoja pelotti kulkea illalla. Mutta niin niitä maahanmuuttajiakin pelottaa. Raiskattuja pelottaa. Raiskausuutisia lukevia ihmisiä pelottaa. Minua pelottaa. Jussi Halla-ahoa pelottaa. Ja näemmä vihreitä naisia pelottaa niin perhanasti. Ja kaikkien pelko on aivan yhtä perusteltua. Mitä diverssimpi yhteiskunta, sen vähemmän sen jäsenet toisiinsa luottavat. Diverssi yhteiskunta ei ole luottamuksen ja kukkaketojen yhteiskunta vaan jotain aivan muuta.
Osmoakin pelottaa. Ei maahanmuutto, vaan jokin aivan toinen asia: "Ydinvoimala on turvallisuusongelma onnettomuusriskin vuoksi. Tämä oli argumenteista mielestäni keskeisin."
Jos ja kun pelko hyväksytään validiksi argumentiksi, voidaan ehkä jossain vaiheessa lähteä keskustelemaan siitä, kuinka suurella pelolla ihmiset haluavat itselleen sitä uutta, uljasta ja monietnistä tulevaisuutta ostaa. Ja kun varsin pian selviää, että on olemassa suuri joukko ihmisiä, jotka eivät tällaisiin yhteiskuntien mittakaavassa toteutettaviin pelkokerroinjaksoihin halukkaita ole, alkaa Halla-ahon alkuperäinen kommentti omaan nilkkaan sattumisesta asettua omaan kontekstiinsa.
Tunnisteet:
blogit,
Jussi Halla-aho,
Osmo Soininvaara,
tulevaisuus,
vihreät
28. lokakuuta 2008
Tuija Brax: Ongelmana ihminen
Helsingin Sanomat 5.9.2008: Oikeusministeri Tuija Brax (vihr) kiistää mahdollisuuden siitä, että sähköisessä äänestyksessä voisi kadota ääniä tai joku voisi sabotoida vaalitulosta.
"Ääniä ei voi kadota huomaamatta", Brax sanoo Helsingin Sanomille lähettämässään sähköpostiviestissä.
..
Helsingin Sanomat 28.10.2008: Oikeusministeri Tuija Brax (vihr) oli tiistaina hyvin hämmästynyt siitä, että sähköisessä äänestyksessä syntyi suoranainen keko eli 232 kappaletta hukkaääniä.
"Olen itsekin testannut järjestelmää moneen kertaan, ja olen suoraan sanottuna vieläkin ihan hirveän hämmästynyt, että semmoinen (virhe) on voinut niin laajasti tulla. Osoittautui, että järjestelmä ei ole ollut se ongelma, vaan sittenkin ihminen", Brax sanoi..
"Ääniä ei voi kadota huomaamatta", Brax sanoo Helsingin Sanomille lähettämässään sähköpostiviestissä.
..
Helsingin Sanomat 28.10.2008: Oikeusministeri Tuija Brax (vihr) oli tiistaina hyvin hämmästynyt siitä, että sähköisessä äänestyksessä syntyi suoranainen keko eli 232 kappaletta hukkaääniä.
"Olen itsekin testannut järjestelmää moneen kertaan, ja olen suoraan sanottuna vieläkin ihan hirveän hämmästynyt, että semmoinen (virhe) on voinut niin laajasti tulla. Osoittautui, että järjestelmä ei ole ollut se ongelma, vaan sittenkin ihminen", Brax sanoi..
Tunnisteet:
hassut,
Ongelmana ihminen,
politiikka,
Tuija Brax,
valehtelu,
vihreät
27. lokakuuta 2008
Zetorin vaalitunnelmia
Kuvissa:
Kike Elomaa (kuvat 1,2, 3)
Jussi Halla-aho (kuvat 4, 7, 14, 15, 16, 17, 18)
Teemu Lahtinen (kuvat 5, 7, 16, 17, 18
Antti Valpas (kuva 6)
Timo Soini (kuvat 8, 9, 10)
Johannes Nieminen (kuvat 12, 13, 16, 17, 18)

















Kike Elomaa (kuvat 1,2, 3)
Jussi Halla-aho (kuvat 4, 7, 14, 15, 16, 17, 18)
Teemu Lahtinen (kuvat 5, 7, 16, 17, 18
Antti Valpas (kuva 6)
Timo Soini (kuvat 8, 9, 10)
Johannes Nieminen (kuvat 12, 13, 16, 17, 18)

















Tunnisteet:
perussuomalaiset,
politiikka,
scene,
VAALIT,
valokuvaus
25. lokakuuta 2008
Turkkilaisen bloggaamisen loppu
Turkkilainen oikeusistuin kielsi tänään paikallisilta internetin käyttäjiltä pääsyn blogspotiin.
Vaikka tämä nyt lukemasi blogi on "turkkilainen" sekin, en ennusta kovin rajua kävijämäärän vähentymistä.
Aiemmin Turkki oli ehtinyt kieltää Geocitiesin, Youtuben, Wordpressin sekä vielä oikein eksplikoiden Richard Dawkinsin sivuston.
"Practices are needed to protect young people and the public at large from harmful material online", toteaa Liikenneministeri Binali Yildirim ykskantaan.
Mitenpä sen vakuuttavammin sanoisi?
Vaikka tämä nyt lukemasi blogi on "turkkilainen" sekin, en ennusta kovin rajua kävijämäärän vähentymistä.
Aiemmin Turkki oli ehtinyt kieltää Geocitiesin, Youtuben, Wordpressin sekä vielä oikein eksplikoiden Richard Dawkinsin sivuston.
"Practices are needed to protect young people and the public at large from harmful material online", toteaa Liikenneministeri Binali Yildirim ykskantaan.
Mitenpä sen vakuuttavammin sanoisi?
24. lokakuuta 2008
He kutsuvat sitä evoluutioksi, III
Ruukinmatruuna kirjoitti blogissaan pitkän, syvämietteisen tekstin otsikolla Sekulaarihumanismin kuolema. Tartuin erityisesti sanoihin: "Jos ja kun maailmankaikkeus on vain pelkän järjettömän ja mielettömän, kaoottisen prosessin tuote ja ihminen vain evoluution tuottama sieluton eläin, biorobotti, niin se johtaa väistämättä arvonihilismiin."
Seuraavassa vastaukseni hänelle.
--
Näin voi käydä, mutta koneinsinöörin mekanistis-utilitaristisen maailmankuvan perusteella vaikuttaisi mielummin siltä, että sieluttoman biorobotin tuottaminen johtaa pikemminkin entistä parempien sieluttomien biorobottien tuottamiseen. Aivan sama, onko niillä uusien sukupolvien versioilla yhtään sen enempää tarkoitusta kuin entisilläkään, silti niitä tähän maailmaan ilmestyy. Ja jos Alvin Toffleria on uskominen, kehitys kiihtyy jatkuvasti.
Menneiden bioroboottimallien kirjo on ollut aika värikäs, mutta pienin parannuksinhan se evoluutio etenee, kunnes tulee tuottaneeksi jotain, mikä on kovin kaukana lähtötilanteesta.
Richard Dawkinsin Ancestor's Tale -tiiliskivi listaa ihmiselle nelisenkymmentä edeltäjää: Eubacteria > Archaea > Plants > Amoebozoans > Fungi > Drips > Choanoflagellates > Sponges > Placozoans > Ctenophores > Cnidarians > Acoelomorph Flatworms > Protosomes > Ambulacrarians > Sea Squirts > Lancelets > Lampreys and Hagfish > Sharks and their kin > Ray-Finned Fish > Coelacanths > Lungfish > Amphibians > Sauropsids > Monotremes > Marsupials > Afrotheres > Xenarthrans > Laurasiatheres > Rodents and Rabbitkind > Colugos and tree shrews > Lemurs, Bushbabies and their kin > Tarsiers > New world monkeys > Old world monkeys > Gibbons > Orang Utans > Gorillas > Chimpanzees > Ape-Men > Habilines > Ergasts > Archaic Homo Sapiens > Cro-Magnon > .. ja lopulta moderni mies.
Evolutiivinen tuotekehityskoneisto on käyttänyt aikamoisen määrän aikaa noiden "mallien" tekemiseen, mutta onneksi työaikaa on vielä jäljellä. Uusia tuotemalleja ehditään pukata maailmalle vaikka kuinka paljon ennenkuin kosmisen koneiston vuoropäällikkö tulee sanomaan, että ajanlasku loppuu nyt, tämä oli sitten tässä.
Sellaisia malleja, jotka on konffattu depressoitumaan sekulaarihumanismin tai moraalirelativismin tai eksistentialismin tai natsismin tai demokratian tai ylipäätään minkään asian mihinkäänjohtamattomuudesta on aika vähän. Mutta kuten Ruukinmatruunan esimerkki osoittaa, sellaisiakin malleja on. Onko joku "tehnyt" hänestä sellaisen vai onko hän itse tehnyt itsestään sellaisen - kysymys on samantekevä, koska yhtäkaikki tällaiset radikaait ajatukset edustavat tietynlaista meemievoluutiota.
Jos moinen piirre tai piirrekompleksi on jatkomalleille hyödyllinen, niin se nähtäneen tulevan "joulun" malleissa. Jos ei, niin .. noh, sitten ei mitään.
Protagoras lausui vain pienen kulman totuudesta. Ihminen on ehkä kaiken mitta, mutta vain ihmiselle, aivan samoin kuten gibboni on gibbonille kaiken mitta. Evoluutio - niin sieluton kuin se onkin, ei tietenkään pidä ihmistä eikä gibbonia kaiken mittana vaan pelkkänä testikappaleena muiden täsmälleen yhtä pätevien vaihtoehtotestikappaleiden joukossa.
On tietysti vähän masentavaa ajatella, että esi-^40-edeltäjäsi ovat olleet sieniä, mutta toisaalta kurjuutta voi kompensoida sillä, että jonkun ajan päästä meistä siinneet jälkipolvet ovat saattaneet kehittyä niin pitkälle, että heidän silmis.. öö.. sensoreissaan me vaikutamme yhtä surkuhupaisilta kuin sateessa kökkivät kärpässienet.
23. lokakuuta 2008
MTV3:n kunnallisvaalitentti
Vanhanen, Cronberg, Wallin, Urpilainen, Katainen, Soini ja ihan kaikki muutkin puhuvat Hänestä, jota kutsutaan Mestariksi: MTV3:n kunnallisvaalitentti, kts kohta 1:37:02.
Tunnisteet:
perussuomalaiset,
politiikka
17. lokakuuta 2008
4. lokakuuta 2008
Sanat: Satiiri
Satiiri: [subst] 1. Kirjallinen tyylikeino, joka tarkoittaa jonkin aiheen käsittelyä niin, että se näyttää naurettavalta. Ironiaa vahvempi ilmaisukeino. Käytetään huvittamaan lukijaa sekä samalla kritisoimaan ajan ilmapiiriä ja ihmistä tai ihmisiä.
Instantioitunutta satiiria:
Jari Leino kolmella tyylinäytteellään : 1, 2, 3
Sekä Jukka Väisänen kommentaattoreineen yhdellä tyylinäytteellään: 1.
Instantioitunutta satiiria:
Jari Leino kolmella tyylinäytteellään : 1, 2, 3
Sekä Jukka Väisänen kommentaattoreineen yhdellä tyylinäytteellään: 1.
3. lokakuuta 2008
Tanssiinkutsu
(Niille, joita asia koskee)
Ja tapahtui päivänä kolmantena, että vieraskirjassa kirjoitettiin:
"Nyt pojat hirvee hööki päälle"
Allekirjoitan tämän toki, mutta kaikkien pitää viimeistään tässä vaiheessa ymmärtää, että ei ole ketään muita, jotka tämän käsillä olevaan asian voisivat hoitaa.
Jokaisen, siis IHAN JOKAISEN, pitää ottaa asia henkilökohtaiseen hoitoonsa ja tehdä se, minkä pystyy. Tekemättömyydelle ei ole mikään veruke se, että ehkä joku muu tekisi. Sinun on ITSE TEHTÄVÄ ASIOILLE JOTAIN.
Juuri sinun.
Nettiin kirjoittaminen ei riitä. Itsekseen kiukkuisena puhiseminen ei riitä. Halla-ahon tekstien lukeminen ei riitä. Samanmielisten kanssa fiilistely ei riitä.
Mene. Tee. Osallistu. Juuri nyt, kun vielä se onnistuu. Juuri nyt.
Siitä tulee paskaa niskaan, mutta sen kestää. Kun paska jakautuu useamman kesken, se on helpompi kestää. Vai onko sinusta reilua, että Jussi ja pari muuta saavat kestää koko rytinän itsekseen?
Turkkilainen tuumija
alias Matias Turkkila
Ja tapahtui päivänä kolmantena, että vieraskirjassa kirjoitettiin:
"Nyt pojat hirvee hööki päälle"
Allekirjoitan tämän toki, mutta kaikkien pitää viimeistään tässä vaiheessa ymmärtää, että ei ole ketään muita, jotka tämän käsillä olevaan asian voisivat hoitaa.
Jokaisen, siis IHAN JOKAISEN, pitää ottaa asia henkilökohtaiseen hoitoonsa ja tehdä se, minkä pystyy. Tekemättömyydelle ei ole mikään veruke se, että ehkä joku muu tekisi. Sinun on ITSE TEHTÄVÄ ASIOILLE JOTAIN.
Juuri sinun.
Nettiin kirjoittaminen ei riitä. Itsekseen kiukkuisena puhiseminen ei riitä. Halla-ahon tekstien lukeminen ei riitä. Samanmielisten kanssa fiilistely ei riitä.
Mene. Tee. Osallistu. Juuri nyt, kun vielä se onnistuu. Juuri nyt.
Siitä tulee paskaa niskaan, mutta sen kestää. Kun paska jakautuu useamman kesken, se on helpompi kestää. Vai onko sinusta reilua, että Jussi ja pari muuta saavat kestää koko rytinän itsekseen?
Turkkilainen tuumija
alias Matias Turkkila
Tunnisteet:
politiikka,
scene
28. syyskuuta 2008
Arvomaailma ja moraali - mistä ne tulevat
Kuva: moralsandethics
23. syyskuuta 2008
Euroopan vaarallisin maa
Kylläpäs toissapäiväinen Psycho dad -vitsini happani oikein pahemman kerran. Eipä puuttunut kuin se, että olisin kirjoittanut dad:n ja mam:n lisäksi Psycho Boy:sta.
Toissapäivänä nauroin. En naura enää. Kukaan ei naura enää.
Pääministeri Matti Vanhanen pohtii oman nauramattomuudensa lomassa seuraavia: "Pelkät ikärajan tiukennukset eivät välttämättä riitä. Nyt on syytä pohtia, voidaanko käsiaseita ylipäätään antaa yksityisille ihmisille."
Tällainen tuntuisi varsin jyrkältä toimenpiteeltä, mutta kannattaa huomata, mitä 61 miljoonan asukkaan Isossa Britanniassa tapahtui vuonna 1996. Silloin Thomas Hamilton -niminen mies käveli sisään Dunbladen kouluun ja tappoi seitsemäntoista ihmistä, lähinnä pikkulapsia. Tapauksen jälkimainingeissa maan yksityisten ihmisten omistamat käsiaseet kiellettiin ja takavarikoitiin.
Viiden miljoonan asukkaan Suomessa on nyt vuoden sisällä, kahdessa erillisessä tapauksessa, murhattu saman verran ihmisiä kuin Ison Britannian lainsäädännön muuttaneessa tapauksessa. Jos suhteutetaan nämä asiat väkilukuun, Isoon Britanniaan verrattuna Suomen "School Shooting":eissa on nyt päässyt hengestään kaksitoistakertainen määrä ihmisiä.
Jos olisin ollut jo ennestään kallellaan käsiasteiden kieltämistä vastaan, ei nykyisessä tilanteessa olisi kovin vaikeaa keksiä argumentteja käsiaseiden täyskieltoa vastaan. En kuitenkaan itse lähde tälle tielle. Vaikka aseet olivat Dunbladen, Jokelan ja nyt Kauhajoen tapauksissa mahdollistava tekijä, ne eivät kuitenkaan olleen tilanteiden varsinainen syy.
Saamme epäilemättä kuulla ja lukea lähipäivinä monelta taholta, mikä tai mitkä kyseiset syyt olivat. Koska tapauksen tutkinta on vasta aivan alussa, lienee järkevää pidättäytyä enemmiltä arvailuilta ja jäädä odottavalle kannalle.
Ehkä pääministeri Vanhasenkin olisi syytä tehdä näin. Lääke kun yleensä on tapana määrätä vasta diagnoosin jälkeen. Ei sitä ennen.
Jos tähän ei katsota olevan aihetta, vaan kielletään sokkona se, mikä tuntuu vaarallisimmalta, ja mikä on helpointa kieltää, niin ehkä olisi lainsäädännöllisin keinoin syytä kieltää yksi erityisen vaarallinen, tunnetusti terveyttä ja henkeä uhkaava asia. Nimittäin Suomessa asuminen.
Toissapäivänä nauroin. En naura enää. Kukaan ei naura enää.
Pääministeri Matti Vanhanen pohtii oman nauramattomuudensa lomassa seuraavia: "Pelkät ikärajan tiukennukset eivät välttämättä riitä. Nyt on syytä pohtia, voidaanko käsiaseita ylipäätään antaa yksityisille ihmisille."
Tällainen tuntuisi varsin jyrkältä toimenpiteeltä, mutta kannattaa huomata, mitä 61 miljoonan asukkaan Isossa Britanniassa tapahtui vuonna 1996. Silloin Thomas Hamilton -niminen mies käveli sisään Dunbladen kouluun ja tappoi seitsemäntoista ihmistä, lähinnä pikkulapsia. Tapauksen jälkimainingeissa maan yksityisten ihmisten omistamat käsiaseet kiellettiin ja takavarikoitiin.
Viiden miljoonan asukkaan Suomessa on nyt vuoden sisällä, kahdessa erillisessä tapauksessa, murhattu saman verran ihmisiä kuin Ison Britannian lainsäädännön muuttaneessa tapauksessa. Jos suhteutetaan nämä asiat väkilukuun, Isoon Britanniaan verrattuna Suomen "School Shooting":eissa on nyt päässyt hengestään kaksitoistakertainen määrä ihmisiä.
Jos olisin ollut jo ennestään kallellaan käsiasteiden kieltämistä vastaan, ei nykyisessä tilanteessa olisi kovin vaikeaa keksiä argumentteja käsiaseiden täyskieltoa vastaan. En kuitenkaan itse lähde tälle tielle. Vaikka aseet olivat Dunbladen, Jokelan ja nyt Kauhajoen tapauksissa mahdollistava tekijä, ne eivät kuitenkaan olleen tilanteiden varsinainen syy.
Saamme epäilemättä kuulla ja lukea lähipäivinä monelta taholta, mikä tai mitkä kyseiset syyt olivat. Koska tapauksen tutkinta on vasta aivan alussa, lienee järkevää pidättäytyä enemmiltä arvailuilta ja jäädä odottavalle kannalle.
Ehkä pääministeri Vanhasenkin olisi syytä tehdä näin. Lääke kun yleensä on tapana määrätä vasta diagnoosin jälkeen. Ei sitä ennen.
Jos tähän ei katsota olevan aihetta, vaan kielletään sokkona se, mikä tuntuu vaarallisimmalta, ja mikä on helpointa kieltää, niin ehkä olisi lainsäädännöllisin keinoin syytä kieltää yksi erityisen vaarallinen, tunnetusti terveyttä ja henkeä uhkaava asia. Nimittäin Suomessa asuminen.
21. syyskuuta 2008
Uuden ajan roolimalli: Psycho dad
Ruuvailin äsken kenkätelinettä paikoilleen. Vaipattomuutta opetteleva Poika Kaksivuotias mennä porhaltaa teräviä työkaluja pursuavan työmaan ympärillä, sivuilla ja sen päällä. Välillä pissaa viereiselle matolle ja jatkaa sitten tuhon tuottamista muualla. Viereen kannettu Tyttö Puolivuotias kirkuu huvikseen niin kovaa, että ääni tulee kuppisuojaimista läpi. Pinna kiristyy, ruuvivääntimen akku hyytyy, silmissä mustenee. Lempeän perheenisän selkäydin alkaa nostattaa mieleen suuttumuksen mustaa magmaa, ensin hitaasti, sitten koko ajan kiihtyvällä vauhdilla. Ja kun mitta on kohta täynnä, aivoon tulvahtaa atavistinen hyöky, jolla ei ole verbaalista vastinetta. Ehkä syvällä kurkkuäänellä rähisty "prrrkkkkkkele" on samaa fiilistä lähinnä.Oletko kokenut samaa? Jos et, hanki toki lapsia.
Kiukunpuuskat menevät toki ohi yhtä nopeasti kuin ne syntyvätkin, ja täytyy reiluuden vuoksi todeta, että muksuista on huikeasti enemmän hupia kuin kurjuutta. Tällä kertaa laantuminen oli erityisen nopeaa, koskapa hetkellä synkimmällä muistin Wanhoilta Ajoilta hauskan rallatuksen, jota perheensä kurmottama Al Bundy aikoinaan hoilotti. Laulun nimi oli kuvitteellisen Psycho Daddy -tvsarjan tunnusmelodia, joka meni osapuilleen näin:
Who's that riding into the sun?
Who's the man with the itchy gun?
Who's the man who kills for fun?
Psycho Dad
Pätkä löytyy tietysti netistä, ja on vielä paljon hupaisampi Al:n laulamana kuin tähän kirjoitettuna. Joten te kaikki jälkikasvunne, anoppienne, siippojenne tahi muiden mielenmustuttajien ahdistuneeksi saamat perheenisukit, tässä reseptivapaata mielialaburanaa:
Youtube: Al Bundy - Psycho Dad
[EDIT] En malttanut olla tekemättä suomalaista sovitusta tuohon hassuun hyräelmään. Tällainen tuli:
Ken auringonlaskuun ratsastaa?
Kenen päässä kohta napsahtaa?
Kellä liipasinsormi on herkässä?
- Psyko-isällä
9. syyskuuta 2008
HS: Ministeriltä pääsi lausunto
Lähetin pari päivää sitten Iltalehteen, Iltasanomiin, Kalevaan ja HS:n poliittiseen toimitukseen uutisvinkin. Vinkki sisälsi tämän tekstin. HS aktivoitui ensimmäisenä:
NÄKÖKULMA / Ministeriltä pääsi lausunto
Kirjoittaja: Pekka Vuoristo
Julkaistu: Helsingin sanomat, 9.9.2008
Monikaan ei tainnut panna merkille, mitä työministeri Tarja Cronberg (vihr) viime tiistaina pidetyssä seminaarissa sanoi yritysten henkilöstön monimuotoisuudesta.
Jokunen valpas Helsingin Sanomien lukija kuitenkin löysi tekstin työ- ja elinkeinoministeriön verkkosivuilta. Kiitos vinkeistä, ministeriltä päässyt lausunto ansaitsee tulla lainatuksi vaikka vähän myöhässäkin.
"Henkilöstön monimuotoisuus on vahvuus yritykselle", ministeri sanoi. Jos töissä on erilaisia ihmisiä, se houkuttaa myös erilaisia asiakkaita ja yritys osaa myös tehdä tuotteita erilaisiin tarpeisiin, hän perusteli.
Ministeri jatkoi: "Yrityksen olisi hyvä tietää, että sen työyhteisö on riittävän monimuotoinen. Sen tulisi tarkastaa puolivuosittain, että palkkalistalta löytyy eri sukupuolia, eri ikäryhmiä, kieliä, perhetaustoja, etnisiä taustoja, sukupuolista suuntautumista, vammaisuutta, vakaumusta ja uskontoja."
Anteeksi kuinka?
Laki yksityisyyden suojasta työelämässä sanoo näin: "Työnantaja saa käsitellä vain välittömästi työntekijän työsuhteen kannalta tarpeellisia henkilötietoja, jotka liittyvät työsuhteen osapuolten oikeuksien ja velvollisuuksien hoitamiseen tai työnantajan työntekijöille tarjoamiin etuuksiin taikka johtuvat työtehtävien erityisluonteesta."
Jos työntekijöitä on niin paljon, että yritys laatii heistä tiedoston, sitä tehtäessä on noudatettava henkilötietolakia. Siinä nimenomaan kielletään käsittelemästä tietoja, jotka kuvaavat esimerkiksi rotua tai etnistä alkuperää, yhteiskunnallista, poliittista tai uskonnollista vakaumusta, sairautta tai vammaisuutta sekä sukupuolista suuntautumista.
Epäilemättä ministeri tarkoitti sammakollaan edistää suvaitsevaisuutta työelämässä. Mutta arkista työelämää vähänkin tuntevalla ministerin lausunto saa hälytyskellot soimaan, vaikka ei olisi minkäänlaista lakien tuntemusta.
PEKKA.VUORISTO@HS.FI KIRJOITTAJA ON HELSINGIN SANOMIEN POLITIIKAN TOIMITTAJA.
NÄKÖKULMA / Ministeriltä pääsi lausunto
Kirjoittaja: Pekka Vuoristo
Julkaistu: Helsingin sanomat, 9.9.2008
Monikaan ei tainnut panna merkille, mitä työministeri Tarja Cronberg (vihr) viime tiistaina pidetyssä seminaarissa sanoi yritysten henkilöstön monimuotoisuudesta.
Jokunen valpas Helsingin Sanomien lukija kuitenkin löysi tekstin työ- ja elinkeinoministeriön verkkosivuilta. Kiitos vinkeistä, ministeriltä päässyt lausunto ansaitsee tulla lainatuksi vaikka vähän myöhässäkin.
"Henkilöstön monimuotoisuus on vahvuus yritykselle", ministeri sanoi. Jos töissä on erilaisia ihmisiä, se houkuttaa myös erilaisia asiakkaita ja yritys osaa myös tehdä tuotteita erilaisiin tarpeisiin, hän perusteli.
Ministeri jatkoi: "Yrityksen olisi hyvä tietää, että sen työyhteisö on riittävän monimuotoinen. Sen tulisi tarkastaa puolivuosittain, että palkkalistalta löytyy eri sukupuolia, eri ikäryhmiä, kieliä, perhetaustoja, etnisiä taustoja, sukupuolista suuntautumista, vammaisuutta, vakaumusta ja uskontoja."
Anteeksi kuinka?
Laki yksityisyyden suojasta työelämässä sanoo näin: "Työnantaja saa käsitellä vain välittömästi työntekijän työsuhteen kannalta tarpeellisia henkilötietoja, jotka liittyvät työsuhteen osapuolten oikeuksien ja velvollisuuksien hoitamiseen tai työnantajan työntekijöille tarjoamiin etuuksiin taikka johtuvat työtehtävien erityisluonteesta."
Jos työntekijöitä on niin paljon, että yritys laatii heistä tiedoston, sitä tehtäessä on noudatettava henkilötietolakia. Siinä nimenomaan kielletään käsittelemästä tietoja, jotka kuvaavat esimerkiksi rotua tai etnistä alkuperää, yhteiskunnallista, poliittista tai uskonnollista vakaumusta, sairautta tai vammaisuutta sekä sukupuolista suuntautumista.
Epäilemättä ministeri tarkoitti sammakollaan edistää suvaitsevaisuutta työelämässä. Mutta arkista työelämää vähänkin tuntevalla ministerin lausunto saa hälytyskellot soimaan, vaikka ei olisi minkäänlaista lakien tuntemusta.
PEKKA.VUORISTO@HS.FI KIRJOITTAJA ON HELSINGIN SANOMIEN POLITIIKAN TOIMITTAJA.
Tunnisteet:
helsingin sanomat,
laki,
politiikka,
vihreät
Erityisavustaja Elina Moisio ja vihreä kumous
Edellinen kirjoitus käsitteli työministeri Tarja Cronbergin sähläämistä henkilötietolain suhteen. Tämä sille suoraa jatkoa.
Scriptan vieraskirjan nimimerkki MW huomautti työministeri Tarja Cronbergille sekä hänen erityisavustajalleen Elina Moisiolle ministerin aikaisemmin lausumasta laittomasta kehoituksesta seuraavansisältöisellä viestillä:
-----Alkuperäinen viesti-----
Lähettäjä: Mxxx Wxxx
Lähetetty: 04.09.2008 22:46:00
Vastaanottaja: Mxxx Wxxx;Cronberg Tarja TEM
Kopio: Moisio Elina TEM
Aihe: Cronberg: Henkilöstön monimuotoisuus on vahvuus yritykselle
Ministeri varmaan tietää, että työnantajalla _ei ole oikeutta_ (henkilötietolain 22.4.1999/523 [1] 3. luku §11) udella työntekijöidensä seksuaalisesta suuntamisesta, vakaumuksista jne.
Olettehan te melkoinen asiantuntija. Aika vahva yritys silti. Nämä tiedothan teitä kiinnostaisivat, "sopiviin tarkoituksiin"?
Erotkaa, olkaa hyvä. Työministerillä pitäisi olla alkeistiedot työelämän perussäännöistä. Erotkaa, olkaa hyvä.
No, tuli Kliitoksia ja Syysterveiset.
Ministerin erityisavustaja Moisio vastasi MW:lle seuraavasti:
Kliitokset palautteestasi.
Pahoitteluni, että ministerin puheesta jäi väärä käsitys elämään. Missään nimessä työnantajalla ei ole oikeutta asian tutkimiseen, kuten totesit. Olisi hyvä, jos työnantaja osaa arvostaa ihmisten erilaisuutta. Moninaisuus ja esimerkiksi erilaisuus on hyvä myös huomioida henkilöstöpolitiikassa.
Syksyterveisin
Elina Moisio
Erityisavustaja
Moisio ei tietenkään ottanut kantaa ilmeiseen laittomaan kehoitukseen, vaan edelleen painotti, että työnantajan on hyvä arvostaa erilaisuutta, jonka olemassaoloa hän ei saa lain mukaan tutkia tai kysyä. Toisessa viestissä Moisio vielä jatkoi:
Viesti : Ohjaisin lukemaan seuraavan tutkimuksen (joka viitteenä löytyy www.monikko.net sivustolta):
Rutherford ja Ollereanshaw (2002): The business of diversity. how organisations in the public and private sectors are integrating equality and diversity to enhance business performance. Schneider-Ross. Heidän tutkimistaan organisaatiosta 80 prosenttia oli sitä mieltä että hyvien monimuotoisuutta tukevien käytäntöjen ja taloudellisen suoriutumisen välillä on yhteys. Ja että siitä on taloudellisia hyötyjä.
Samaan päätyvät Moisio ja Martikainen tutkimuksessaan Kykyjen Mosaiikki (2006), jonka löydät www.monikko.net ja väestöliiton sivuilta. Olen itse tätä asiaa tutkinut ja tuon tutkimuksen lähdeluettelosta löytyy muita tutkimustuloksia aiheesta.
Yst. Terv.
Elina Moisio
Erityisavustaja
Vaikken olekaan alkuperäisen sähköpostikeskustelun alkuperäinen osapuoli, haluaisin kiinnittää huomiota ministerin erityisavustajan mainitsemiin tutkimuksiin. Tutkimuksista jälkimmäinen - Kykyjen Mosaiikki - löytyy kokonaisuudessaan verkkojulkaisuna. Tutkimuksen ovat julkaisseet uskontotieteilijä fil.tri Tuomas Marttila sekä siis VTM Elina Moisio itse.
Ensin mainitun tutkimuksen tarkastelu on aavistuksen ongelmallisempaa, koska verkosta löytyy ainoastaan tiivistelmä. Siinä on kuitenkin enemmän kuin kylliksi. Jatketaan kohta yksityiskohdilla.
Moisio toteaa, että molemmat tutkimukset päätyvät samaan lopputulokseen, eli siihen, että "hyvien monimuotoisuutta tukevien käytäntöjen ja taloudellisen suoriutumisen välillä on yhteys. Ja että siitä on taloudellisia hyötyjä."
Kykyjen Mosaiikki perustelee (sivu 56) taloudellisen suoriutumisen sillä, että a) Rutherford ja Ollereanshaw sanovat omassa tutkimuksessaan niin sekä b) sillä, että tutkimuksessa käytetyt suomalaiset asiantuntijat sanoivat kysymyksessä 16a ja 16b niin. Kysymykset kuuluivat näin:
16A: Kaikki työpaikat ovat lähtökohtaisesti monimuotoisia, sitä ei vain osata tällä hetkellä hyödyntää tarpeeksi henkilöstösuunnittelussa ja johtamisessa. Tämän oivaltaminen tuottaisi taloudellista etua yritykselle. Monimuotoisuuden johtamisen käytännön toimenpiteet lisäävät yritysten tuottavuutta.
16B: Kaikki työpaikat ovat lähtökohtaisesti monimuotoisia, sitä ei vain osata tällä hetkellä hyödyntää tarpeeksi henkilöstösuunnittelussa ja johtamisessa. Tämän oivaltaminen tuottaisi taloudellista etua yritykselle.
Muita perusteluja ei taloudellisen suoriutumisen anneta. Mutta ketkä sitten toimivat tutkimuksen asiantuntijoina? Ketkä ovat riittävän kompetentteja tahoja lausumaan jotain siitä, mikä määrittelee julkisen ja yksityisen sektorin taloudellisen suoriutumisen niinkin pitkän ajan päästä kuin 2020?
Asiantuntijalista on vakuuttava. Talousneuvoja ovat antamassa mm. entinen ja nykyinen vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalainen ja Rainer Hiltunen sekä Vähemmistöasiain neuvottelukunnasta Tarja Rantala. Islam-apologeetta Isra Lehtinen. Stakesin pääjohtaja Vappu Taipale. Iranilaissyntyinen yhteisöpedagogi Melody Karvonen. Kirkon maahanmuuttajatyön sihteeri Marja-Liisa Laihia. Taatusti diverssi Kalle Könkkölä. Vammaisten ja vajaakuntoisten erityistyöllistämisen kysymyksiin erikoistunut Pasi Ylipaavalniemi. Etnisten suhteiden ja kansainvälisen muuttoliikkeen tutkimuksen seura ETMU ry:n hallituksen jäsen Tuula Joronen. Sekä 14 muuta, joiden mielenkiinto eittämättä kohdistuu samaan ongelmatiikaan: miten saada firmat tuottamaan niin, että savupiiput hehkuvat punaisina euroja ja dollareita omistajilleen tuottaen.
Taloudellinen suoriutuminen on muuten suomennos "Business Performance":sta. Jos olisin itse lähtenyt tutkimaan tätä kompleksista aihealuetta, olisin kenties yrittänyt vähäisellä liiketoiminnallisella tietämykselläni ensin ymmärtää, mitä tämä asia oikein on, ja sitten yrittänyt dekonstruktoida taloudellisen suoriutumisen sen tyypillisiin osakomponentteihin. Voi toki olla niinkin, että valitsemani lähestymistapa olisi väärä. Jos ministeritason ihmisiä kauhun valtaan saava vähemmistövaltuutettu Rainer Hiltunen sanoo, että kyllä se diversiteetti rahavirtoja kasvattaa, niin mitäpä sitä turhaan pohdiskelemaan sitä, voisiko myös OLAP:lla, EAI:lla, ETL:llä, DW:llä, performanssi-indikaattoreilla, BSC:lla ja sen sellaisilla olla jotain vaikutusta talouteen ja sen menestymiseen tai menestymättömyyteen.
Elina Moisio saattaa ajatella erilaisella tavalla. Jos laittaa nimensä tutkimukseen, josta saadaan lopputulemana ulos tieto siitä, että monimuotoisuuden suosimisella ja taloudellisella suoritumisella on yhteys, ja esittää ainoana todisteenaan sen, että "ne muut sanoivat kysyttäessä niin", niin sanoisin, että aika heikolla pohjalla ollaan. Jos yksi, joka ei asiasta mitään tiedä, kysyy muilta yhtä tietämättömiltä, niin eipä tuosta kovin validia tieteellistä faktaa synny. Saati toistettavaa. Ikävää, koska tieteellisen tutkimuksen ehdoton perusedellytys on tulosten toistettavuus.
Vai olenko taas väärässä? Ehkäpä. Sillä onhan todennäköistä, että mikäli kahdeltakymmeneltäneljältä satunnaisesti valitulta maahanmuuttajien ympärillä tapahtuvasta loiskiehunnasta elantonsa saavalta kulttuurikoordinaattorilta kysyttäisiin, että "uskotteko, että diversiteetti auttaa yrityksiä vuonna 2020", niin tulokset voivat toden totta olla yhteneviä. "KYLLÄ AUTTAA! IHAN VARMASTI AUTTAA", kuuluisi kuin yhdestä suusta.
On huvittavaa, että Kykyjen Mosaiikki ei edes yritä muodostaa kausaali- tai korrelaatioketjua diversiteetin ja taloudellisen suoriutumisen välille. Kunhan tyydytään toteamaan, että "jokin yhteys on olemassa".
Ei olisi suurta murhetta, jos tällainen höpinä pysyisi Marttilan ja Moision omissa piireissä. Harmillisesti on kuitenkin niin, että samaa fiilissurffausta saadaan kuulla itsensä työministeri Cronbergin suusta. Työministeri, jolla pitäisi tietääkseni olla edes jonkinlaiset talouden perustiedot, ammentaakin oppinsa suojattinsa tutkimuksesta. Ja hupaisin osuus on vielä tulossa. Sen lisäksi, että Moisio on haastatellut muita syväuskovia, hän on käyttänyt Argumentoiva Delfoi -menetelmää (sivu 15) hypätäkseen haastateltaviensa kanssa vuoteen 2020 ja selvittääkseen, mikä on Suomen tila tällöin. On kuvaavaa, että haastatellut aikamatkaaja-"asiantuntijat" jättivät matkakertomuksensa anonyymisti (sivu 15).
Toinen mainittu tutkimus, Rutherford:n ja Ollereanshaw:n "The Business of Diversity" yrittää sentään edes vähän. Se on konsulttifirma Schneider-Ross:n kustantama hanke, jossa haastateltiin 140 julkisen ja yksityisen sektorin edustajaa. Tutkimuksen Excecutive Summary toimii itse asiassa upeana myyntipresentaationa. Diversiteetti johtaa useimmissa tapauksissa parantuneeseen kannattavuuteen, kustannussäästöihin, parantuneeseen palvelutarjontaan ja markkinointiin. Diversiteetin ainoana vikana tuntuu olevan se, ettei sitä ole vielä keksitty kaikkialla.
Kuulostaa hyvältä. Diversiteetin täytyy olla hyvä juttu.
En myöskään näe mitään eturistiriitaa siinä, että tällaiseen tutkimustulokseen päätyvän tutkimuksen kustantanut Schneider-Ross -yhtiö ilmoittaa missiokseen "..to provide expert guidance which enables our clients to accelerate the integration of diversity and inclusion into their organisations." Ei ollenkaan hullua. Paljon hullumpaa olisi ollut se, että diversiteetti-integraatiota ja inkluusiota leipätyökseen tarjoava yhtiö olisi tuottanut tutkimustuloksen jossa olisi todettu, että diversiteetistä ei ole hyötyä. Se olisi ollut aivan hullua. Ehkä siksi niin ei käynytkään.
Edelleen tämä asia hieman mietityttää. Oudointa on itselleni se asia, että miksi diversiteetti olisi oletuksena niin hyvä asia. Ja miksi vihreä ministeri ja ministerin erityisavustaja ovat niin kiinnostuneita yritysten tuottavuudesta / kannattavuudesta / raha-asioista ylipäätään? Eivätkö nämä ole ihan samoja vihreitä, jotka vain hetki sitten keikkuivat Vuotoksen altaan lähipuiden kettingeissä? Eivätkö nämä ole ihan samoja vihreitä, jotka vain hetki sitten pitivät teollistumista suurimpana saatananaan?
Miksi diversiteetti olisi ylipäätään tuotantotekninen tai prosessitekninen hyve? Kun on ennemminkin niin, tarkoituksellisen diversifikaation sijasta olisi kyettävä jatkuvaan konsolidaatioon - eli yksinkertaistamiseen. Monta toimintatapaa tarkoittaa samaa kuin ei toimintatapaa lainkaan. Jos kaikki saavat tehdä niinkuin haluavat tai jaksavat tai viitsivät, tuloksena ei ole prosessi vaan sekamelskainen ad-hoc-hässäkkä, joka toimii yhtä hyvin kuin Zimbabwen pankkilaitos.
Mutta ehkäpä tämä on juuri se, mitä Moisio diversiteettiä tuputtamalla toivookin. Ja onhan hänelläkin esikuvansa. Luddiittit - 1800-luvun alussa Britanniassa eläneet teollista vallankumousta vastustaneet työläiset - rikkoivat teollisuuskoneita heittämällä niihin kiviä. 2000-luvulla koneiden immateriaalisiin rattaisiin heitelläänkin sitten jotain ihan muuta.
Tässä kirjoituksessa on ollut runsaasti jossittelua. Näin käy usein, kun kirjoitetaan ihmisistä, jotka kirjoittavat ihmisistä, jotka kirjoittavat vuonna 2020 tapahtuvista tapahtumista, jotka voivat käydä toteen, jos muutkin uskoisivat sen, mitä he uskovat muiden tulevan uskomaan. Toivottavasti näin käy, sillä muuten edessämme ei olekaan "Kykyjen Mosaiikki" vaan - Elinan sivun 66 termejä käyttääkseni - joko Toisen Luokan Talous tai Normivajeisten Pätkäputki.
Voit valita vapaasti.
Scriptan vieraskirjan nimimerkki MW huomautti työministeri Tarja Cronbergille sekä hänen erityisavustajalleen Elina Moisiolle ministerin aikaisemmin lausumasta laittomasta kehoituksesta seuraavansisältöisellä viestillä:
-----Alkuperäinen viesti-----
Lähettäjä: Mxxx Wxxx
Lähetetty: 04.09.2008 22:46:00
Vastaanottaja: Mxxx Wxxx;Cronberg Tarja TEM
Kopio: Moisio Elina TEM
Aihe: Cronberg: Henkilöstön monimuotoisuus on vahvuus yritykselle
Ministeri varmaan tietää, että työnantajalla _ei ole oikeutta_ (henkilötietolain 22.4.1999/523 [1] 3. luku §11) udella työntekijöidensä seksuaalisesta suuntamisesta, vakaumuksista jne.
Olettehan te melkoinen asiantuntija. Aika vahva yritys silti. Nämä tiedothan teitä kiinnostaisivat, "sopiviin tarkoituksiin"?
Erotkaa, olkaa hyvä. Työministerillä pitäisi olla alkeistiedot työelämän perussäännöistä. Erotkaa, olkaa hyvä.
No, tuli Kliitoksia ja Syysterveiset.
Ministerin erityisavustaja Moisio vastasi MW:lle seuraavasti:
Kliitokset palautteestasi.
Pahoitteluni, että ministerin puheesta jäi väärä käsitys elämään. Missään nimessä työnantajalla ei ole oikeutta asian tutkimiseen, kuten totesit. Olisi hyvä, jos työnantaja osaa arvostaa ihmisten erilaisuutta. Moninaisuus ja esimerkiksi erilaisuus on hyvä myös huomioida henkilöstöpolitiikassa.
Syksyterveisin
Elina Moisio
Erityisavustaja
Moisio ei tietenkään ottanut kantaa ilmeiseen laittomaan kehoitukseen, vaan edelleen painotti, että työnantajan on hyvä arvostaa erilaisuutta, jonka olemassaoloa hän ei saa lain mukaan tutkia tai kysyä. Toisessa viestissä Moisio vielä jatkoi:
Viesti : Ohjaisin lukemaan seuraavan tutkimuksen (joka viitteenä löytyy www.monikko.net sivustolta):
Rutherford ja Ollereanshaw (2002): The business of diversity. how organisations in the public and private sectors are integrating equality and diversity to enhance business performance. Schneider-Ross. Heidän tutkimistaan organisaatiosta 80 prosenttia oli sitä mieltä että hyvien monimuotoisuutta tukevien käytäntöjen ja taloudellisen suoriutumisen välillä on yhteys. Ja että siitä on taloudellisia hyötyjä.
Samaan päätyvät Moisio ja Martikainen tutkimuksessaan Kykyjen Mosaiikki (2006), jonka löydät www.monikko.net ja väestöliiton sivuilta. Olen itse tätä asiaa tutkinut ja tuon tutkimuksen lähdeluettelosta löytyy muita tutkimustuloksia aiheesta.
Yst. Terv.
Elina Moisio
Erityisavustaja
Vaikken olekaan alkuperäisen sähköpostikeskustelun alkuperäinen osapuoli, haluaisin kiinnittää huomiota ministerin erityisavustajan mainitsemiin tutkimuksiin. Tutkimuksista jälkimmäinen - Kykyjen Mosaiikki - löytyy kokonaisuudessaan verkkojulkaisuna. Tutkimuksen ovat julkaisseet uskontotieteilijä fil.tri Tuomas Marttila sekä siis VTM Elina Moisio itse.
Ensin mainitun tutkimuksen tarkastelu on aavistuksen ongelmallisempaa, koska verkosta löytyy ainoastaan tiivistelmä. Siinä on kuitenkin enemmän kuin kylliksi. Jatketaan kohta yksityiskohdilla.
Moisio toteaa, että molemmat tutkimukset päätyvät samaan lopputulokseen, eli siihen, että "hyvien monimuotoisuutta tukevien käytäntöjen ja taloudellisen suoriutumisen välillä on yhteys. Ja että siitä on taloudellisia hyötyjä."
Kykyjen Mosaiikki perustelee (sivu 56) taloudellisen suoriutumisen sillä, että a) Rutherford ja Ollereanshaw sanovat omassa tutkimuksessaan niin sekä b) sillä, että tutkimuksessa käytetyt suomalaiset asiantuntijat sanoivat kysymyksessä 16a ja 16b niin. Kysymykset kuuluivat näin:
16A: Kaikki työpaikat ovat lähtökohtaisesti monimuotoisia, sitä ei vain osata tällä hetkellä hyödyntää tarpeeksi henkilöstösuunnittelussa ja johtamisessa. Tämän oivaltaminen tuottaisi taloudellista etua yritykselle. Monimuotoisuuden johtamisen käytännön toimenpiteet lisäävät yritysten tuottavuutta.
16B: Kaikki työpaikat ovat lähtökohtaisesti monimuotoisia, sitä ei vain osata tällä hetkellä hyödyntää tarpeeksi henkilöstösuunnittelussa ja johtamisessa. Tämän oivaltaminen tuottaisi taloudellista etua yritykselle.
Muita perusteluja ei taloudellisen suoriutumisen anneta. Mutta ketkä sitten toimivat tutkimuksen asiantuntijoina? Ketkä ovat riittävän kompetentteja tahoja lausumaan jotain siitä, mikä määrittelee julkisen ja yksityisen sektorin taloudellisen suoriutumisen niinkin pitkän ajan päästä kuin 2020?
Asiantuntijalista on vakuuttava. Talousneuvoja ovat antamassa mm. entinen ja nykyinen vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalainen ja Rainer Hiltunen sekä Vähemmistöasiain neuvottelukunnasta Tarja Rantala. Islam-apologeetta Isra Lehtinen. Stakesin pääjohtaja Vappu Taipale. Iranilaissyntyinen yhteisöpedagogi Melody Karvonen. Kirkon maahanmuuttajatyön sihteeri Marja-Liisa Laihia. Taatusti diverssi Kalle Könkkölä. Vammaisten ja vajaakuntoisten erityistyöllistämisen kysymyksiin erikoistunut Pasi Ylipaavalniemi. Etnisten suhteiden ja kansainvälisen muuttoliikkeen tutkimuksen seura ETMU ry:n hallituksen jäsen Tuula Joronen. Sekä 14 muuta, joiden mielenkiinto eittämättä kohdistuu samaan ongelmatiikaan: miten saada firmat tuottamaan niin, että savupiiput hehkuvat punaisina euroja ja dollareita omistajilleen tuottaen.
Taloudellinen suoriutuminen on muuten suomennos "Business Performance":sta. Jos olisin itse lähtenyt tutkimaan tätä kompleksista aihealuetta, olisin kenties yrittänyt vähäisellä liiketoiminnallisella tietämykselläni ensin ymmärtää, mitä tämä asia oikein on, ja sitten yrittänyt dekonstruktoida taloudellisen suoriutumisen sen tyypillisiin osakomponentteihin. Voi toki olla niinkin, että valitsemani lähestymistapa olisi väärä. Jos ministeritason ihmisiä kauhun valtaan saava vähemmistövaltuutettu Rainer Hiltunen sanoo, että kyllä se diversiteetti rahavirtoja kasvattaa, niin mitäpä sitä turhaan pohdiskelemaan sitä, voisiko myös OLAP:lla, EAI:lla, ETL:llä, DW:llä, performanssi-indikaattoreilla, BSC:lla ja sen sellaisilla olla jotain vaikutusta talouteen ja sen menestymiseen tai menestymättömyyteen.
Elina Moisio saattaa ajatella erilaisella tavalla. Jos laittaa nimensä tutkimukseen, josta saadaan lopputulemana ulos tieto siitä, että monimuotoisuuden suosimisella ja taloudellisella suoritumisella on yhteys, ja esittää ainoana todisteenaan sen, että "ne muut sanoivat kysyttäessä niin", niin sanoisin, että aika heikolla pohjalla ollaan. Jos yksi, joka ei asiasta mitään tiedä, kysyy muilta yhtä tietämättömiltä, niin eipä tuosta kovin validia tieteellistä faktaa synny. Saati toistettavaa. Ikävää, koska tieteellisen tutkimuksen ehdoton perusedellytys on tulosten toistettavuus.
Vai olenko taas väärässä? Ehkäpä. Sillä onhan todennäköistä, että mikäli kahdeltakymmeneltäneljältä satunnaisesti valitulta maahanmuuttajien ympärillä tapahtuvasta loiskiehunnasta elantonsa saavalta kulttuurikoordinaattorilta kysyttäisiin, että "uskotteko, että diversiteetti auttaa yrityksiä vuonna 2020", niin tulokset voivat toden totta olla yhteneviä. "KYLLÄ AUTTAA! IHAN VARMASTI AUTTAA", kuuluisi kuin yhdestä suusta.
On huvittavaa, että Kykyjen Mosaiikki ei edes yritä muodostaa kausaali- tai korrelaatioketjua diversiteetin ja taloudellisen suoriutumisen välille. Kunhan tyydytään toteamaan, että "jokin yhteys on olemassa".
Ei olisi suurta murhetta, jos tällainen höpinä pysyisi Marttilan ja Moision omissa piireissä. Harmillisesti on kuitenkin niin, että samaa fiilissurffausta saadaan kuulla itsensä työministeri Cronbergin suusta. Työministeri, jolla pitäisi tietääkseni olla edes jonkinlaiset talouden perustiedot, ammentaakin oppinsa suojattinsa tutkimuksesta. Ja hupaisin osuus on vielä tulossa. Sen lisäksi, että Moisio on haastatellut muita syväuskovia, hän on käyttänyt Argumentoiva Delfoi -menetelmää (sivu 15) hypätäkseen haastateltaviensa kanssa vuoteen 2020 ja selvittääkseen, mikä on Suomen tila tällöin. On kuvaavaa, että haastatellut aikamatkaaja-"asiantuntijat" jättivät matkakertomuksensa anonyymisti (sivu 15).
Toinen mainittu tutkimus, Rutherford:n ja Ollereanshaw:n "The Business of Diversity" yrittää sentään edes vähän. Se on konsulttifirma Schneider-Ross:n kustantama hanke, jossa haastateltiin 140 julkisen ja yksityisen sektorin edustajaa. Tutkimuksen Excecutive Summary toimii itse asiassa upeana myyntipresentaationa. Diversiteetti johtaa useimmissa tapauksissa parantuneeseen kannattavuuteen, kustannussäästöihin, parantuneeseen palvelutarjontaan ja markkinointiin. Diversiteetin ainoana vikana tuntuu olevan se, ettei sitä ole vielä keksitty kaikkialla.
Kuulostaa hyvältä. Diversiteetin täytyy olla hyvä juttu.
En myöskään näe mitään eturistiriitaa siinä, että tällaiseen tutkimustulokseen päätyvän tutkimuksen kustantanut Schneider-Ross -yhtiö ilmoittaa missiokseen "..to provide expert guidance which enables our clients to accelerate the integration of diversity and inclusion into their organisations." Ei ollenkaan hullua. Paljon hullumpaa olisi ollut se, että diversiteetti-integraatiota ja inkluusiota leipätyökseen tarjoava yhtiö olisi tuottanut tutkimustuloksen jossa olisi todettu, että diversiteetistä ei ole hyötyä. Se olisi ollut aivan hullua. Ehkä siksi niin ei käynytkään.
Edelleen tämä asia hieman mietityttää. Oudointa on itselleni se asia, että miksi diversiteetti olisi oletuksena niin hyvä asia. Ja miksi vihreä ministeri ja ministerin erityisavustaja ovat niin kiinnostuneita yritysten tuottavuudesta / kannattavuudesta / raha-asioista ylipäätään? Eivätkö nämä ole ihan samoja vihreitä, jotka vain hetki sitten keikkuivat Vuotoksen altaan lähipuiden kettingeissä? Eivätkö nämä ole ihan samoja vihreitä, jotka vain hetki sitten pitivät teollistumista suurimpana saatananaan?
Miksi diversiteetti olisi ylipäätään tuotantotekninen tai prosessitekninen hyve? Kun on ennemminkin niin, tarkoituksellisen diversifikaation sijasta olisi kyettävä jatkuvaan konsolidaatioon - eli yksinkertaistamiseen. Monta toimintatapaa tarkoittaa samaa kuin ei toimintatapaa lainkaan. Jos kaikki saavat tehdä niinkuin haluavat tai jaksavat tai viitsivät, tuloksena ei ole prosessi vaan sekamelskainen ad-hoc-hässäkkä, joka toimii yhtä hyvin kuin Zimbabwen pankkilaitos.
Mutta ehkäpä tämä on juuri se, mitä Moisio diversiteettiä tuputtamalla toivookin. Ja onhan hänelläkin esikuvansa. Luddiittit - 1800-luvun alussa Britanniassa eläneet teollista vallankumousta vastustaneet työläiset - rikkoivat teollisuuskoneita heittämällä niihin kiviä. 2000-luvulla koneiden immateriaalisiin rattaisiin heitelläänkin sitten jotain ihan muuta.
Tässä kirjoituksessa on ollut runsaasti jossittelua. Näin käy usein, kun kirjoitetaan ihmisistä, jotka kirjoittavat ihmisistä, jotka kirjoittavat vuonna 2020 tapahtuvista tapahtumista, jotka voivat käydä toteen, jos muutkin uskoisivat sen, mitä he uskovat muiden tulevan uskomaan. Toivottavasti näin käy, sillä muuten edessämme ei olekaan "Kykyjen Mosaiikki" vaan - Elinan sivun 66 termejä käyttääkseni - joko Toisen Luokan Talous tai Normivajeisten Pätkäputki.
Voit valita vapaasti.
Tunnisteet:
monikulttuuri,
politiikka,
vihreät
4. syyskuuta 2008
Työministeri Tarja Cronberg kehottaa rikkomaan lakia
Työministerin 2.9.2008 klo 14.15 julkaistussa tiedotteessa todetaan seuraavaa: Cronberg: Henkilöstön monimuotoisuus on vahvuus yritykselle
- Henkilöstön monimuotoisuus on vahvuus yritykselle. Monimuotoisuuden kunnioittamisesta on yritykselle imagoetua: yritys, jossa on töissä erilaisia ihmisiä, houkuttelee myös asiakkaiksi erilaisia ihmisiä. Yritys pystyy myös ottamaan paremmin erilaiset ryhmät huomioon tuotteiden tai palveluiden kehittämisessä, työministeri Tarja Cronberg totesi Työkyvyllä tulosta -seminaarissa Helsingissä 2.9.2008
Cronberg muistutti, että monimuotoisuus on myös kilpailuvaltti, kun kilpailu osaavasta työvoimasta kovenee. Hyvän työnantajan maine kiirii eteenpäin.
- Yrityksen olisi hyvä tehdä jatkossa monimuotoisuuden tarkistus aina puolivuosittain. Sen tulisi tarkastaa, että palkkalistalta löytyy eri sukupuolia, eri ikäryhmiä, kieliä, perhetaustoja, etnisiä taustoja, sukupuolista suuntautumista, vammaisuutta, vakaumusta ja uskontoja.
- Palkkaamalla myös vammaisia, kauppa vastaa moninaisuudeltaan paremmin paikallista yhteisöä. Se on siten osa yhteisöä, jossa se toimii. Tällöin kaikkien tuon yhteisön asukkaiden on luontevaa tulla asiakkaiksi, Cronberg painotti.
- Monimuotoinen työympäristö on usein innovatiivinen. Totutut toimintamallit saavat erilaisten ihmisten tietojen ja taitojen myötä rinnalleen uusia ideoita ja menetelmiä. Monimuotoisuus ja erilaisuus luovat uusien oivallusten kannalta otollisen maaperän.
Tarkoitus on eittämättä hyvä, mutta homma menee sikäli reisille, että moinen toiminta olisi vastoin vallitsevaa lakia. Henkilötietolain 22.4.1999/523, 3. luku §11 toteaa, että
1) rotua tai etnistä alkuperää;
2) henkilön yhteiskunnallista, poliittista tai uskonnollista vakaumusta tai ammattiliittoon kuulumista;
3) rikollista tekoa, rangaistusta tai muuta rikoksen seuraamusta;
4) henkilön terveydentilaa, sairautta tai vammaisuutta taikka häneen kohdistettuja hoitotoimenpiteitä tai niihin verrattavia toimia;
5) henkilön seksuaalista suuntautumista tai käyttäytymistä; ..
..koskevien tietojen käsittely on kiellettyä tietojen arkaluonteisuuden vuoksi. Tietojen käsittelyllä ei pidä ymmärtää sitä, että tällaista rekisteriä ei saisi julkistaa. Ei tietenkään saisi, mutta kielto on paljon laajempi. Tällaista rekisteriä ei saa olla olemassa. Ja silti jostain kummallisesta syystä työministeri Cronberg katsoo, että a) tällaisia rekistereitä pitäisi olla olemassa, b) yritysten tulisi aktiivisesti käyttää rekistereiden tietoja saavuttaakseen kilpailullista etua. Liiketoiminnallisen hyödyn vuoksi siis. Ymmärtäisin itse tällaisen syyn raskauttavaksi.
Tunnisteet:
laki,
politiikka,
vihreät
31. elokuuta 2008
Virkkeen mittaisia mietelmiä II
Mikäli haluaa päästä uutisaiheeksi, kannattaa tehdä jotain muuta kuin antaa kommentteja muiden aikaansaamiin uutisiin.
18. elokuuta 2008
Ehjän kehon puolesta
Liittyen äskeiseen ehjä keho -tekstiin: aiheen tiimoilta on vastikään polkaistu käyntiin addressi, joka löytyy täältä: www.adressit.com/ymparileikkaus. Otsikko says it all: "Ympärileikkaukset eivät kuulu suomalaiseen kulttuuriin". Jos haluat Hyssälän tietävän sen, minkä sinä jo tiedät, käy allekirjoittamassa. Anonyymina tai sitten ei.
Unelmia Jutalle
Jutta pyytää unelmia. Antakaamme niitä hänelle.
Unelmani on että .. lintukoto säilytettäisiin lintukotona. Ei kettukotona, ei susikotona eikä ahmakotona. Vaan lintukotona.
Unelmani on että .. lintukoto säilytettäisiin lintukotona. Ei kettukotona, ei susikotona eikä ahmakotona. Vaan lintukotona.
13. elokuuta 2008
Keksi kerran, kokeile kaikkeen
Pienillä lapsilla on vinkeä tapa kokeilla juuri oppimiaan uusia taitoja kaikkeen käsillä olevaan. Jos infantti on juuri oppinut piirtämään, hän yrittää piirtää paperiin, sanomalehteen, pöytään, tuoliin, seinään, veteen ja ilmaan. Ja miksei yrittäisi? Mistä mukelo voisi kokeilematta tietää, ettei kynän jälki pysy vedessä? Sama kaava toistuu, kun muksu oppii kiipeämään. Hän kiipeää ensin tuolille, sitten pöydälle. Seuraavaksi aidalle, kiipeilytelineelle, auton päälle, puuhun, tikkaille, katoille, sähköpääkeskuksiin, karhuaitausten aidoille ja moottoriteiden silloille.
Hän kiipeää kaikkialle, mihin on mahdollista kiivetä, pohtimatta sen kummemmin sitä, onko kiipeilyjalan alla olevan asian päälle järkevää kiivetä. Joskus on. Joskus ei. Yrityksen ja erehdyksen kautta on pienen taapertajan pakko maailmassa edetä.
Katoaako moinen ratkaisumenetelmä lapsen kasvaessa? Yrittävätkö aikuiset (eivät niinkään ratkaista ongelmiaan vaan) luoda uusia toimintatapoja ja suhteellista etua sillä, että he kokeilevat sokkona erilaisten toimintatapojen sekä fyysisten objektien välisiä vuorovaikutuksia?
En malta olla lainaamatta Scriptan vieraskirjan nimimerkkiä Nikopol, joka laukoo: "Ja olen sitä mieltä että homojen osuuden esiin kaivaminen ja korostaminen jokaisessa mahdollisessa yhteydessä on älytöntä." Häntä komppaa Sivusta seuraaja: "Minkä helvetin takia sitä homoilua pitää väkisin vääntämällä tunkea joka paikkaan?"
(Lienee turvallista sanoa, että näiden esimerkkien homo-määreen tilalla voisi käyttää jotain muuta päivän muotisanaa, vaikkapa "maahanmuuttaja" tai "vihreä nuori" tai "romanialainen katumuusikko" tai "jakkupukuinen nuori nainen".)
Aikuiset lienevät jossain määrin lasten kaltaisia, koskapa aikuisissa asustava yhteiskunnallinen parviäly (ja sen ajoittainen puute) näyttää yllättävän hyvin heijastelevan pilttien "keksi kerran, kokeile kaikkeen"-strategiaa. Esimerkit ovat niin ilmeisiä, että tekisi mieli jättää ne tähän kirjoittamatta, mutta koitetaan nyt silti..
Yhteiskunta keksii sille ennalta tuntemattoman asian: afrikkalaisen työntekijän. Uusi juttu, ha-haa! Seuraavaksi yhteiskunta yrittää hyödyntää kautta soveltaa kyseistä keksintöä kaikkeen, mitä entuudestaan tunnetaan. Kokeillaan, soveltuuko objekti Elovena-neidoksi, aitajuoksijaksi, kuorolaulajaksi, alikersantiksi, ala-asteen opettajaksi, LVI-työntekijäksi, presidentiksi, piispaksi tahi muunlaiseksi kansakunnan henkiseksi johtajaksi.
Ja aivan kuten kaikki maitolaiturit eivät sovellu pikkupoikien kiipeilytelineiksi, eivät kaikki mieleentulleet sovelluskohteet saa erityistä lisäarvoa siitä, että niitä toteuttaa afrikkalainen työntekijä tai homo tai maahanmuuttaja tai vihreä nuori tai romanialainen katumuusikko tai jakkupukuinen nuori nainen. En tietenkään sano, ettei erityistä lisäarvoa VOISI TULLA - tota kai sitä voi - mutta sanon, että kun soveltuvuus on kerran tullut kokeiltua, pitäisi sovelluksen tulos tallentaa muistipankkiin ja ottaa siitä tulevaisuudessa opiksi. Jos tulee pelkkää turskaa ja turpakeikka, niin sitten pitäisi ehkä kokeilla jotain muuta.
Näin siksi, koska jos yhteiskunta (sama pätee itse asiassa yksilöön) ottaa käyttöön toimintatapoja, jotka se tietää huonoksi, se petaa samalla omaa tuhoaan. Kehityksen ja kehittymisen hinta on jatkuva muutos. Jos valitsee vanhan tavan, on valinnan oltava perusteltu. Jos valitsee uuden, on oltava kohtalaisen varma siitä, että tapa on parempi kuin vanha. Jos näin tekee, voi jatkossakin säilyttää mahdollisuuden valintoihin. Itsensä tahallaan tai typeryytensä vuoksi riuduttaneet tulevat yleensä pelanneeksi itseltään vaihtoehdot pois.
3. elokuuta 2008
HS 3.8.2008: Seuraava Soini

Vesa-Matti Saarakkala keskellä ruutupaidassa
Teksti: Matti Rämö
Kuva: Vesa-Matti Väärä
Julkaistu Helsingin Sanomissa 3.8.2008
Sunnuntai-osio, sivu D 6.
Nuoret perussuomalaiset matkustivat Turun Varissuon lähiöön ihmettelemään kulttuurien rinnakkaiseloa. Puolueen tulevaisuudenlupaus Vesa-Matti Saarakkala pelkää EU:ta enemmän kuin maahanmuuton seurauksia.
TURKU. Tilaisuuden luonnetta olisi hankala päätellä osanottajien ulkomuodosta. Turun kulttuurikeskuksen luentosalissa istuu kodinkonekauppiaita muistuttavia kauluspaitamiehiä, pari pitkähiuksista rokkaria, jakkupukunainen ja harmaahapsinen prätkäjätkä. Pn puvuntakkeja, armeijan maastokuvioita ja leijonavaakunoita. Rastoja, pukinpartoja ja sänkipäitä. Noin neljästäkymmenestä paikallaolijasta puolisen tusinaa on naisia. On helteinen lauantai, ja pian alkaa työpäivän mittainen poliittinen tilaisuus. Osa kuulijoista vakuuttaa, ettei ottaisi puoluekirjaa, vaikka mikä olisi, koska kaikki puolueet ovat liian lällyjä. He ovat tulleet paikalle, koska päivän teema, monikulttuurisuuden kritiikki, kiinnostaa. Perussuomalaisten nuorten monikulttuurisuuspäivän ohjelmassa ei muuta olekaan. Ensin kulttuurien rinnakkaiselon perustavanlaatuista luonnottomuutta todistellaan esitelmissä. Päivän päätteeksi karatutetaan kauhistelemaan Turun monikulttuurisinta lähiötä, Varissuota.
Otoksen perusteella perussuomalaiset nuoret vaikuttavat yhtä sekalaiselta joukolta kuin valkokaulusoikeistolaisten ja vennamolaisten kansanmiesten riitelyn kiusaama emopuolue. Yhteinen nimittäjä on painettu myyntipöydän T-paitojen rinnuksiin: poliittisesti epäkorrekti. Päivän isännän Vesa-Matti Saarakkalan on hyvä tottua kaitsemaan monikulttuurisuuskritiikin yhdistämää sekalaista seurakuntaa. Ainakin, jos hän aikoo lunastaa puoluejohtaja Timo Soinin odotukset. Perussuomalaisten patriarkka on puhunut nuoresta eduskunta-avustajastaan puolueen kakkoskykynä. 24-vuotias Saarakkala on jo rutinoitunut populistipoliitikko, suorapuheinen eri mieltä olemisen ammattilainen. Kovasanaisten oudokkien puolueessa hän vaikuttaa määrätietoiselta uraohjukselta. Sellainen, joita perussuomalaisten on ollut vaikea saada riveihinsä.
Saarakkalan puhe rullaa soinimaisella nuotilla: rupatellen, avainkohtia painottaen ja harkitusti kärjistäen. Ajatuksissa toistuu vennamolainen herraviha ja epäluulo vasemmmistolaista holhousta kohtaan. "En pidä porvariöykkäröinnistä, jossa ihminen on arvokas vain uhrattavana. Vasemmistossa hiertää sen tapa antaa kaikki vastuu ihmisestä järjestelmälle. Ihmisellä on oltava oikeus kantaa vastuu itsestään ja myös tehdä virheitä", Saarakkala sanoo pontevalla pohjalaismurteella Tuusulan kotinsa keittiössä, viikkoa ennen monikulttuurisuuspäivää. Punaisen puutalon dylli on vielä viimeistelyvaiheessa - Saarakkala ja opettajavaimo Teija muuttivat vaimon työsuhteasuntoon heinäkuussa. Maaseudun yhteisöllisyyttä vaaliva alkiolaisuus kelpaisi, mutta kepulaiset ovat pilanneet sen härskeillä toimintatavoillaan. "Kepu on maaseudun syöpä. Uudellamaalla päättäjiksi valikoituvat yleensä pätevimmät tyypit, mutta pienillä paikkakunnilla puolue päättää, kuka nousee valtaan. Kansanedustajia tehdään vaikka aidanseipäistä."
Saarakkalan kepu-inho on kasvanut Kurikan kaupunginvaltuustossa, jossa hän on kautta aikojen ensimmäinen perussuomalainen valtuutettu. Keskustaenemmistöisessä valtuustossa Saarakkala on otettu vakavasti sen jälkeen kun hän vei oikeuteen valtuuston päätöksen, joka olisi evännyt kansanäänestyksen kuntaliitoksesta. Yksinäisen räksyttäjän rooli on kuluttava. "Onhan se raskasta, kun muiden ryhmien moniongelmaiset rupeavat joukolla lynkkaamaan eikä tukea tule mistään."Suurista puolueista on kyllä houkuteltu loikkaamaan. "Sanotaan, että miksi sä puuhastelet siellä divaritasolla, et sä pääse siellä ikinä mihinkään." Kaikkein eniten Saarakkalaa sapettaa EU:n kumartelu. Suurin kammotus olisi Suomen itsemääräämisoikeuden nielaiseva liittovaltio. Maahanmuuttajille ei hänestä pidä esittää "lipevää matelua", vaan mertoa suoraan, että maassa maan tavalla. Juuri tämän enempää maahanmuuttajakritiikkiä ei Saarakkalasta saa irti. "En lähde Olavi Mäenpää -osastolle", hän sanoo viitaten kansanryhmän vastaisesta kiihottamisesta sakkoja saaneeseen kaupunginvaltuutettuun. Saarakkala kuitenkin ymmärtää hyvin maahanmuuttajakritiikin poliittisen arvon. Siksi ensimmäinen monikulttuurisuuspäivä järjestetään juuri Turussa, Suomen kansan sinivalkoiset -järjestön listoilta valtuustoon nouseen Mäenpään kotikentällä. "Jos Mäenpää saa Turussa yli 2 000 ääntä, siellä on varmasti meillekin voitettavaa. Pelkällä monikulttuurisuuskritiikillä ei kuitenkaan pärjää. Se on pieni teema suomalaisessa politiikassa", hän sanoo.
Perussuomalaisuutta lukuun ottamatta Saarakkala muistuttaa taustaltaan tavanomaista poliittista broileria. Perushoitajan ja konttoripäälikön poika on kotoisin kskustan sydänmailta, eteläpohjalaisesta Kurikasta. Lapsuudenkodissa politiikka ei herättänyt intohimoja. "Vanhemmat äänestivät läpi kaikki puolueet Suomen maaseudun puoluetta, kommunisteja ja vihreitä lukuunottamatta. Perussuomalaisiksi he kääntyivät minun myötäni." Hän kiinnostui politiikasta yläasteella, historian tunneilla. teinipoika uhosi perustavansa oman puolueen. Lukio-iässä jääkiekko ja pesäpallo saivat väistyä politiikan tieltä. "Tajusin, ettei urheilukentillä enää pääse eteenpäin. Rupesin etsimään puoluetta ja 17-vuotiaana liityin perussuomalaisiin". Se oli yllättävä valinta nuorelle, jolle Smp:n ja Veikko Vennamon perintö olivat uppo-outoja. Liittymisvuonna 2001 perussuomalaisia piti etsiä poliittiselta kentältä mikroskoopilla, ja Kurikassa puoluetta oli hädin tuskin olemassa. Perussuomalaisiin Saarakkalan ajoi EU-kritiikki. "Pidin Paavo Väyrysestä (kesk) ja Esko Seppäsestä (vas) EU-kriitikkoina, mutta aistin, ettei heidän puolueissaan tule uudistumista tapahtumaan. Halusin puolueeseen, jossa pääsee vielä mukaan vaikuttamaan asioihin."
Perussuomalaisissa pääsi. Puoli vuotta sen jälkeen kun Saarakkala oli käynyt ensimmäisessä perussuomalaisten kokouksessa, hänet äänestettiin puoluehallitukseen suurimmalla äänimäärällä. Vuonna 2005 hänet valitiin puolueen ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi. "Kirjoitin aika paljon meidän viime eduskuntavaalien ohjelmasta. Syksyn kunnallisvaaliohjelmaa valmistelevassa työryhmässä olen sihteerinä." Lukion jälkeen Saarakkala aloitti valtiotieteen opinnot Jyväskylän yliopistossa. Soinin osa-aikaisena avustajana hän on ollut runsaan vuoden. Puoluejohtaja iski silmänsä Saarakkalaan jo varhain. "Soini ja Raimo Vistbacka ottivat minut nopeasti siipiensä suojaan. Heidän luottamuksensa vakuuttaa vanhat patut, ja he päättävät, ketkä puolueessa nousevat ja laskevat."Kantajäärien hanakkuus tarrata uuteen tulokkaaseen on ymmärrettävää, niin harvassa nuoret tulijat 2000-luvun alussa olivat. Sen sai huomata myös perussuomalaisia nuoria vuodesta 2003 vetänyt Saarakkala. "Kun tulin puolueeseen, aktiivisia nuoria oli parikymmentä. Nuorten määrä oli pitkään niin pieni, että meinasin lyödä nuorisojärjestön kanssa hanskat naulaan. Viime presidenttivaalien jälkeen virta on kuitenkin lisääntynyt."
Nyt Perussuomalaiset nuoret ry:ssä on noin 300 jäsentä. Kourallinen heistä kuuntelee, kun Saarakkala pitää monikulttuurisuuspäivän avauspuhetta Turun kulttuurikeskuksen luentosalissa. "Perussuomalaisten sosiaalipoliittinen linja on korkeintaan keskellä, ehkä enemmän kuitenkin vasemmalla, kun sitä tarkastellaan perinteisellä vasemmisto-oikeisto-akselilla", Saarakkala sanoo. "Laaja maahanmuutto ja vallitseva monikulttuurisuus ovat omiaan heikentämään ihmisten veronmaksuhalukkuutta. Ihmiset ovat valmiita maksamaan veroja, jos he pitävät verorahojen käyttökohteita omien arvojensa mukaisina. Jos näin ei ole, on se omiaan oikeistolaistamaan ihmisten ajattelua." Poliitikkomaista puhetta seuraa sitoutumattoman perussuomalaisen Jussi Halla-ahon tuomiopäivän ennustuksia vilisevä esitelmä: "Nyt on käsillä viimeiset hetket puhua maahanmuuton uhista."
Iltapäivän aurinko lämmittää Varissuon ostoskeskuksen parkkipaikkaa. Monikulttuurisuuspäivän päättävän lähiökierroksen alkua odottaa parikymmentä ihmistä. Turun perussuomalaisten nuorten Maria Lohela jakaa karttoja ja tilastoja, joissa listataan Varissuon maahanmuuttajien työttömyyslukuja. Varissuolla asuva kielitieteilijä on kierroksen ideoija. "Lähdetäänkö?", Saarakkala kysyy. Lohela johdattaa joukon ostoskeskuksen läpi kerrostalorykelmän nurkalle. "Turun kaupunki suunnittelee tällaisten huonokuntoisten talojen myymistä." Joku laskee parvekkeilla olevia lautasantenneja:" Siellä katsotaan varmaan Al-jazeeraa tai muita arabiankielisiä kanavia." Joukko kiertelee elementtitalojen keskellä, pysähtyy naureskelemaan suomalais-senegalilaisen taideprojektin tuottamalle seinäkirjoitukselle ja vilkuilee leikkipuiston maahanmuuttajalapsia.
Reilussa tunnissa seurue on kiertänyt takaisin ostarinnurkalle. No, miltäs vaikutti? " Odotin vähän pahempaa ympäristöä. Suurimmat ongelmat eivät varmaan näy tähän aikaan. Muutamat kiinteistöt olivat kyllä aika järkyttävän näköisiä", sanoo Johannes Nieminen, perussuomalaistem nuorten sihteeri Vantaalta. Perussuomalaisten nuorten toiminnanjohtaja Antti Valpas on samoilla linjoilla. "Tämä muistuttaa aika lailla Kontulaa, jossa asun. Se yllätti, että täällä ei näkynyt yhtään töhryjä. Ne kuulemma puhdistetaan saman tien pois." "Onko vielä kysyttävää?", Lohela huutaa. "Mihin baariin jatkoille?" vastataan.
Toistaiseksi Saarakkala on keskittänyt polittisen energiansa julkisuushakuisen räksyttämisen sijasta arkisten aloitteiden tehtailemiseen Kurikan kaupunginvaltuustossa. Hän on esimerkiksi lobannut rahaa sosiaalipalveluihin, vaatinut stop-merkkiä vaaralliseen risteykseen ja kapinoinut kuntaliitosta vastaan. Saarakkalan perussuomalaisittain maltillinen maahanmuuttajakritiikki tuskin vakuuttaa kovan linjan edustajia. Myös hänen vasemmalle kallistuva sosiaalipolitiikkansa närästää puolueen oikeistosiipeä. Saarakkalan maltillinen populismi ja ammattipolitiikon imago ovat lähellä Soinin tyyliä. Ilmankos puheenjohtaja hehkuttaa avustajaansa. Hyvin Saarakkala istuisi myös keskustan tai demareiden konservatiiviselle laidalle. Isossa puolueessa toimiminen olisi kuitenkin hänelle mahdoton ajatus. Saarakkala ei myöskään halua perussuomalaisten kehittyvän yleispuolueeksi, vaan keskittyvän jatkossa kin "ydinjuttuihinsa": maahanmuutto- ja EU-krittiikkiin. "Jos perussuomalaisista tulisi yleispuolue, etsisin muita hommia. Varmaan jotain yrittämiseen liittyvää", hän sanoo. Saarakkala ei vaikuta huolestuneelta poliittisen uransa jatkon suhteen. "Ei perussuomalaisia tulla enää pois pyyhkimään. Meille riittää, jos päästään samalle tasolle kuin Smp huippuvuosinaan."Parhaimmillaan Smp:llä oli 18 kansanedustajaa. Saarakkala on hakenut perussuomalaisten listoilta kaupunginvaltuustoon, eduskuntaan ja europarlamenttiin. Syksyllä hän yrittää uusia Kurikan valtuustopaikkansa. 46-vuotias Timo Soinin tuskin luopuu puolueen johdosta vielä aikoihin, mutta nuorella perintöprinssillä ei ole kiirettä. Mahtavatko Saarakkalan perussuomalaisuuden perimmäisenä syynä olla puolueen tarjoamat etenemismahdollisuudet? Poliitikko toppuuttelee. "Perussuomalaisuus on tänäkin päivänä poliittisesti epäkorrekti valinta, Sitä ei tehdä hetken mielijohteesta."
Tunnisteet:
helsingin sanomat,
maahanmuutto,
monikulttuuri,
perussuomalaiset
1. elokuuta 2008
Ehjä keho
Hesarin keskustelupalstalla käydään kiivasta keskustelua siitä, pitäisikö poikien ympärileikkaus sallia. Keskustelun avannut HS-uutinen tässä. Asiassa on kyse siitä, että Sosiaali- ja terveysministeriö valmistelee lakiehdotusta, jonka mukaan ympärileikkaus olisi hyväksyttävää, kun sen tekee lääkäri vanhempien toiveesta ja lapsen suostumuksella . Ainoat kuviteltavat syyt ovat joko terveydellisiä tai uskonnollisia. Ja kuten uutinen toteaa, "leikkauksia tehdään uskonnollisin perustein tataari-, muslimi- ja juutalaisyhteisöissä."Olen itse vastaavaa mieltä kuin keskustelusäikeen suuri bulkki; leikkauksia ei pitäisi uskonnollisiin syihin vedoten tehdä. Vaikka ihmisillä on toki uskonnonvapaus, pitäisi tuo vapaus rajata koskemaan ainoastaan omaa mieltä ja kehoa. Lapset eivät ole vanhempiensa omaisuutta, eikä lasten kehojen tulisi olla alisteisia vanhempien satukirjoista lukemille kehonmuokkausohjeille.
Edelleen uutisessa todetaan: "Nykyisin lainsäädäntö on poikien ympärileikkausten osalta epäselvä. Poliisi tutkii viranomaisten tietoon tulleet tapaukset törkeinä pahoinpitelyinä."
Poliisi ehkä tutkii, mutta syyttääkö syyttäjä?
Eipä taida. Valtakunnansyyttäjänviraston sivulla on näkyvissä eräs aiheeseen suoraan liittyvä oikeustapaus. Se kuuluu näin:
29.06.2004
Valtionsyyttäjä ei kohtuusperusteella nostanut syytteitä pahoinpitelystä laillistettua lääkäriä vastaan kotioloissa tehdyistä muslimipoikien ympärileikkauksista. Myöskään poikien isiä ei syytetty yllytyksestä pahoinpitelyyn.
Ympärileikkaustoimenpiteet suorittaneen lääkärin katsottiin menettelyllään tahallaan loukanneen lasten ruumiillista koskemattomuutta ja syyllistyneen pahoinpitelyihin kohdistaessaan toimenpiteen lapsiin, jotka eivät kyenneet antamaan siihen suostumustaan. Teot täyttivät pahoinpitelyn tunnusmerkistön, koska niissä oli ruumiillista väkivaltaa tekemällä vahingoitettu lasten terveyttä ja aiheutettu heille kipua.
Poikien isät olivat tahallaan taivuttamalla lääkärin tekemään henkilökohtaista koskemattomuutta loukkaavan rituaalisen ympärileikkauksen yllyttäneet lääkärin lapseen kohdistuneeseen pahoinpitelyyn. Valtionsyyttäjän mukaan isillä lasten huoltajana ei ollut oikeutta antaa lapsen puolesta ympärileikkaustoimenpiteeseen suostumusta, koska kyseessä ei ollut lapsen terveyttä edistävä hoitotoimenpide.
Koska sosiaali- ja terveysministeriön asettama työryhmä oli esittänyt säädettäväksi lain, jonka mukaan poikien ei-lääketieteelliset ympärileikkaukset tulisivat tietyissä
olosuhteissa tehtyinä laissa sallituiksi, olisi oikeudenkäyntiä valtionsyyttäjän mukaan pidettävä kohtuuttomana ja tarkoituksettomana.
Syyttämättäjättämispäätöksissä otettiin huomioon myös poikien isien henkilökohtaiset olot ja se, että he olivat halunneet turvata pojille islaminuskonnon vaatiman ympärileikkauksen ja julkisen terveydenhuollon kieltäydyttyä toimenpiteistä kääntyneet yksityislääkärin puoleen.
Kansalaisten yhdenvertaisuuden kannalta syytteen nostaminen olisi ollut kohtuutonta, koska on yleisesti tiedossa, että ritualistisia ympärileikkauksia on tehty jatkuvasti ilman, että viranomaiset ovat niihin puuttuneet.
Myöskään tärkeä yleinen etu ei vaatinut jutussa syytteen nostamista, eikä asianomistajien edunvalvoja ollut vaatinut asiassa rangaistusta tai vahingonkorvauksia. (R 02/15)
Vedetään vielä yhteen: Vaikka pahoinpitelyn tunnusmerkistö on täyttynyt, teko on katsottu tahalliseksi, pahoinpitelyn kohteena on ollut puolustuskyvytön lapsi, ei valtionsyyttäjä ole katsonut tapausta syytteen nostamisen arvoiseksi, koska
a) Suomeen on ehkä joskus tulevaisuudessa tulossa laki, jossa teko katsotaan sallituksi ja
b) näitä ritualistisia pahoinpitelyitä tehtäisiin joka tapauksessa, rangaistaisiin niistä tai ei.
Näin meillä.
Muistelen, että Suomessa ei ole mahdollista tuomita ketään (paitsi ehkä sotasyyllisiä presidenttejä) taannehtivien lakien perusteella. Nyt näyttää kuitenkin olevan niin, että uudessa monikulttuurisessa maailmassa - siis siinä, jossa kaikki asiat kääntyvät päälaelleen - on mahdollista jättää tuomitsematta ei-vielä-voimaantulleiden lakien perusteella.
Parahin valtionsyyttäjälaitos. Tehkää syyttämis- ja syyttämättäjättämispäätöksenne voimassaolevien lakien perusteella. Älkää sillä perusteella, mitä joskus voi olla tai ei voi olla. Älkää myöskään siirtäkö juttuja roskikseen sillä perusteella, onko jokin asia yleinen tahi eikö. Syyttäkää, jos aihetta on.
Niille, joiden mielestä tässä asiassa on kyse vain pienestä kosmeettisesta parannuksesta, voi olla tarpeen tutustua kahteen aiheen tiimoilta tehtyyn kirjoitukseen.
Toinen on Vapaa-ajattelijoiden lausunto, jossa mm. todetaan:
"Työryhmässä on väärin perustein alistuttu sille ajatukselle, että tietyt yhteisöt eivät luovu poikien rituaalisesta ympärileikkauksesta. Kyllä ne luopuvat, kun yhteisöille tehdään selväksi, että rituaalinen ympärileikkaus on Suomen perustuslain ja ihmisoikeussopimusten vastaista. Alistuva asenne on myös rasistinen, sillä näiden ryhmien käyttäytymistä ennakoidaan edes yrittämättä kouluttaa ja informoida heitä. Vapaa-ajattelijat sen sijaan katsovat, että muslimit ja juutalaiset voivat omaksua tosiasioihin ja kansainvälisiin sopimuksiin perustuvan informaation. Ei muslimeja voi leimata ryhmänä tyhmiksi ja ymmärtämättömiksi."
Toinen erinomainen kirjoitus on Jussi Halla-Ahon "Ympärileikkauksista"-teksti:
"Ajattele. Kyse ei ole suvaitsevaisuudesta ja suvaitsemattomuudesta. Kyse on sellaisten tekojen sallimisesta suvaitsevaisuuden nimissä, jotka ilman muslimi-, maahanmuuttaja- ja suvaitsevaisuusmuuttujaa jokainen terve ihminen myöntäisi eettisesti ja juridisesti vääriksi. Tekeekö suvaitsevaisuus sinusta sokean, kuuron ja tyhmän?"
Lisäisin vielä oikeuspresedenssin. Tärkeysjärjestyksen siis. Kumpi on tärkeämpi oikeus; vanhempien oikeus uskonnollisten riittien harjoittamiseen vaiko lapsen oikeus kokonaiseen ruumiiseen?
25. heinäkuuta 2008
Tšetšeenit ja kurdit ne ei yhteensovi
..eikä niitä voi laittaa pussauskoppiin.
HS, 25.7.2008:
Tšetšeenijoukko hyökkäsi pakolaiskeskukseen Norjassa
Norjassa on sattunut harvinaislaatuisen raaka hyökkäys pakolaisten vastaanottokeskukseen. Rautatangoin ja viidakkoveitsin aseistautunut tšetšeenijoukko tunkeutui eilisiltana Oslon liepeillä sijaitsevaan keskukseen ja pahoinpiteli kymmeniä ihmisiä, kertovat norjalaisviestimet.
Alkup. uutinen: Verdens Gang. Lisää aiheesta: Kaleva, BBC ja monstersandcritics.com.
Laitoin hesarin keskusteluun seuraavan kommentin:
Kaksi etnistä ryhmää aikaansaa joukkotappelun, jonka tuloksena aikuiset miehet pieksevät naisia ja lapsia. Kenen syy?
Uutisoinnin perusteella tietysti norjalaisen yhteiskunnan ja sen hidastelevan, oletettavasti etnis-biasoituneen poliisin.. huoh.
On sinänsä valitettavaa, että ihmiset joutuvat jättämään kotimaansa väkivaltaisuuksien pelossa ja ryhtymään pakolaisiksi. Mutta on yhtälailla valitettavaa, että he, joita kotimaassaan vainottiin, näyttävät uutisoinnin perusteella olevan myös vastaanottomaassaan väkivallan uhalle alttiita.
Miksi näin on?
Mutta ovatko pakolaiset sitten aina muiden pahuudesta kärsiviä viattomia uhreja? Vai ovatko he sittenkin häviölle joutuneita pukareita?
Ei kai voi olla niin, että jokin, mitä pakolaiset a) ovat, b) tekevät tai c) sanovat, aikaansaa muissa ryhmissä kielteisiä fiiliksiä ja tekoja? Vanha peruskoulun openikin kun jo totesi, että tappeluun tarvitaan aina kaksi..
HS, 25.7.2008:
Tšetšeenijoukko hyökkäsi pakolaiskeskukseen Norjassa
Norjassa on sattunut harvinaislaatuisen raaka hyökkäys pakolaisten vastaanottokeskukseen. Rautatangoin ja viidakkoveitsin aseistautunut tšetšeenijoukko tunkeutui eilisiltana Oslon liepeillä sijaitsevaan keskukseen ja pahoinpiteli kymmeniä ihmisiä, kertovat norjalaisviestimet.
Alkup. uutinen: Verdens Gang. Lisää aiheesta: Kaleva, BBC ja monstersandcritics.com.
Laitoin hesarin keskusteluun seuraavan kommentin:
Kaksi etnistä ryhmää aikaansaa joukkotappelun, jonka tuloksena aikuiset miehet pieksevät naisia ja lapsia. Kenen syy?
Uutisoinnin perusteella tietysti norjalaisen yhteiskunnan ja sen hidastelevan, oletettavasti etnis-biasoituneen poliisin.. huoh.
On sinänsä valitettavaa, että ihmiset joutuvat jättämään kotimaansa väkivaltaisuuksien pelossa ja ryhtymään pakolaisiksi. Mutta on yhtälailla valitettavaa, että he, joita kotimaassaan vainottiin, näyttävät uutisoinnin perusteella olevan myös vastaanottomaassaan väkivallan uhalle alttiita.
Miksi näin on?
Mutta ovatko pakolaiset sitten aina muiden pahuudesta kärsiviä viattomia uhreja? Vai ovatko he sittenkin häviölle joutuneita pukareita?
Ei kai voi olla niin, että jokin, mitä pakolaiset a) ovat, b) tekevät tai c) sanovat, aikaansaa muissa ryhmissä kielteisiä fiiliksiä ja tekoja? Vanha peruskoulun openikin kun jo totesi, että tappeluun tarvitaan aina kaksi..
Tunnisteet:
helsingin sanomat,
monikulttuuri,
pakolaiset
21. heinäkuuta 2008
Irc-gallerian kuolinilmoitus
Rest in peace, Emilia-tyttönen. Eipä tämä mukava maailma sinulle ollut.
17. toukokuuta 2008
14. toukokuuta 2008
VDare, you don't
Ei-objektiivinen, ei-arvostettu, ei-tieteellinen, meksikolaisten maahanmuuttoa Yhdysvaltoihin vastustava äärioikeistoon kallellaan oleva järjestö VDare kirjoittaa case Ellilästä.
11. toukokuuta 2008
Sanamagiaa äitienpäivän ratoksi
Äitienpäivä. HE:n sunnuntaidebatissa kasvatustieteen tri Mirja Talib ja fil.tri Päivi Lipponen kommentoivat maahanmuuttaja-asioita. Vaikka kirjoituksen otsikko "Suomi epäonnistunut kotouttamisessa" ensilukemalta näyttää antavan viitteitä kauanodotetusta kriittisestä suhtautumisesta maahanmuuttoasioihin, on varsinainen leipäteksti jälleen kerran sitä ihteään - elikäs jänisstrategialla toteutettavaa pään pensaaseen laittoa.
Erityisesti huvituin kohdasta, jossa arvoisat tohtorit lausuvat näin:
"Ruotsissa on lähiöitä, joissa harva asukas puhuu ruotsia. Ruotsalaiset ovat joukkopaenneet kaupunginosasta. Tilalle ovat tulleet maahanmuuttajat, jotka ovat eristäytyneet valtaväestöstä. Lapset perivät vanhempiensa turhautumisen. Perheiden aika kuluu katsomalla kotimaan televisio-ohjelmia lautasantennin avulla. Vanhemmat eivät saa osaamistaan vastaavaa työtä, siihen liittyviä tuloja eivätkä yhteiskunnallista asemaa. Tätä sosiaalista alenemista he eivät ehkä osanneet aavistaa kotimaassaan.
Euroopassa maahanmuuttajien määrän kasvu on synnyttänyt siirtolaisvastaisia puolueita, jotka ovat menestyneet mys vaaleissa, kuten viimeksi Italiassa. Julkisessa keskustelussa maahanmuuttajat on nähty uhkana, joka synnyttää työttömyyttä ja romahduttaa maan hyvinvoinnin. Tutkimusten mukaan uhkakuvat eivät pidä paikkaansa."
Koko sitaatti on muutoin kuin perussuomalaisten kaupunginvaltuutetun suusta, viimeistä virkettä lukuunottamatta. Mutta toisin kuin persuvaltuutetut, arvon naistohtoreilla ei näytä olevan ymmärrystä nähdä sitä, että hehän juuri ensin itse osoittivat, että ne maahanmuuttajat tai heidän lapsensa eivät saa töitä. Ja jos ei ole töitä, niin se tarkoittaa työttömyyttä. Jostain kumman syystä on kuitenkin olemassa "tutkimuksia", jotka toteavat, että työttömyysuhkakuva ei olekaan paikkansapitävä.
Mitä nyt siis pitää uskoa? Niitä tutkimuksia, Mirjaa & Päiviä vaiko jotain muuta totuutta?
Vai onko niin, että maahanmuuttajat sekä heidän aleneva polvensa a) on todellakin predestinoitu työttömyyteen, mutta b) jos tämän sanoo ääneen ei-SDP-sidonnaisessa puoluepoliittisessa kontekstissa, asia muuttuu epätodeksi?
Ja sama asia vielä yksinkertaisemmin: asia X on totta, mutta jos sen sanoo taho T, niin se onkin ei-totta.
Koska asia ei voi olla muulla tavalla, sen on oltava juuri näin. Arthur Conan Doylea mukaillen: "Once you eliminate the impossible, whatever remains, no matter how improbable, must be the truth."
Samankaltaista todellisuudenpakorakennetta kyhätään kirjoituksen lopussa. Kirjoittajien näyttää olevan mahdotonta kieltää kaikkien omin silmin näkemä surkeus, joten tehdään mentaalinen loikka: jos maahanmuuttajat on tuomittu syrjäytymiseen, ja meillä on maahanmuuttajia, niin heis hois, taiotaan heidät pois:
"Meidän on ymmärrettävä, että nuoret haluavat olla ennenkaikkea nuoria ja elää omaa elämäänsä. He eivät halua olla iänkaikkisesti maahanmuuttajia."
Sinne katosivat maahanmuuttajat. Sinne katosivat maahanmuuttajien ongelmat. Sinne katosivat soaiaalinen aleneminen, syrjäytyminen, ghetot, turhautuminen ja lautasantennilaitoshoito. Kaikki on tahdosta kiinni.
Blogikirjoittaja Jussi K. Niemelä on suominut kärkevästi naistutkimusta. Eräs mielenkiintoinen piirre on Niemelän detektoima sanamagian käsite. Sanamagian essenssi on kiteytettynä tässä:
Kieltä muuttamalla todellisuuskin muuttuu.
Niinpä.
Jos maahanmuuttajia lakataan kutsumasta maahanmuuttajiksi, ei jää enää jäljelle sellaista joukkoa, joka kärsisi maahanmuuttajiin kohdistuvista sekä maahanmuuttajien konstruoimista ongelmista.
Mutta poistuuko varsinainen ongelma mihinkään?
Tuskin.
Mutta mitä siitä. Kysehän oli maahanmuuttajien ongelmista. Niitähän tässä nyt yritetään hiki kukkahatussa ratkaista.
Joo.
Olisikohan muuten syytä aloittaa keskustelu siitä, voitaisiinko lakata käyttämästä sanaa "ongelma"?
Näet jos ei ole ongelmia, niin silloin ei ole ongelmia. Ja jos ei ole ongelmia, niin silloinhan kaikilla on kaikki hyvin.
-- Matias
ps: Yritysmaailmassa tähän käytäntöön on muuten jo siirrytty. Sillä puolella ei ole enää ongelmia. On vain pelkkiä haasteita.
Erityisesti huvituin kohdasta, jossa arvoisat tohtorit lausuvat näin:
"Ruotsissa on lähiöitä, joissa harva asukas puhuu ruotsia. Ruotsalaiset ovat joukkopaenneet kaupunginosasta. Tilalle ovat tulleet maahanmuuttajat, jotka ovat eristäytyneet valtaväestöstä. Lapset perivät vanhempiensa turhautumisen. Perheiden aika kuluu katsomalla kotimaan televisio-ohjelmia lautasantennin avulla. Vanhemmat eivät saa osaamistaan vastaavaa työtä, siihen liittyviä tuloja eivätkä yhteiskunnallista asemaa. Tätä sosiaalista alenemista he eivät ehkä osanneet aavistaa kotimaassaan.
Euroopassa maahanmuuttajien määrän kasvu on synnyttänyt siirtolaisvastaisia puolueita, jotka ovat menestyneet mys vaaleissa, kuten viimeksi Italiassa. Julkisessa keskustelussa maahanmuuttajat on nähty uhkana, joka synnyttää työttömyyttä ja romahduttaa maan hyvinvoinnin. Tutkimusten mukaan uhkakuvat eivät pidä paikkaansa."
Koko sitaatti on muutoin kuin perussuomalaisten kaupunginvaltuutetun suusta, viimeistä virkettä lukuunottamatta. Mutta toisin kuin persuvaltuutetut, arvon naistohtoreilla ei näytä olevan ymmärrystä nähdä sitä, että hehän juuri ensin itse osoittivat, että ne maahanmuuttajat tai heidän lapsensa eivät saa töitä. Ja jos ei ole töitä, niin se tarkoittaa työttömyyttä. Jostain kumman syystä on kuitenkin olemassa "tutkimuksia", jotka toteavat, että työttömyysuhkakuva ei olekaan paikkansapitävä.
Mitä nyt siis pitää uskoa? Niitä tutkimuksia, Mirjaa & Päiviä vaiko jotain muuta totuutta?
Vai onko niin, että maahanmuuttajat sekä heidän aleneva polvensa a) on todellakin predestinoitu työttömyyteen, mutta b) jos tämän sanoo ääneen ei-SDP-sidonnaisessa puoluepoliittisessa kontekstissa, asia muuttuu epätodeksi?
Ja sama asia vielä yksinkertaisemmin: asia X on totta, mutta jos sen sanoo taho T, niin se onkin ei-totta.
Koska asia ei voi olla muulla tavalla, sen on oltava juuri näin. Arthur Conan Doylea mukaillen: "Once you eliminate the impossible, whatever remains, no matter how improbable, must be the truth."
Samankaltaista todellisuudenpakorakennetta kyhätään kirjoituksen lopussa. Kirjoittajien näyttää olevan mahdotonta kieltää kaikkien omin silmin näkemä surkeus, joten tehdään mentaalinen loikka: jos maahanmuuttajat on tuomittu syrjäytymiseen, ja meillä on maahanmuuttajia, niin heis hois, taiotaan heidät pois:
"Meidän on ymmärrettävä, että nuoret haluavat olla ennenkaikkea nuoria ja elää omaa elämäänsä. He eivät halua olla iänkaikkisesti maahanmuuttajia."
Sinne katosivat maahanmuuttajat. Sinne katosivat maahanmuuttajien ongelmat. Sinne katosivat soaiaalinen aleneminen, syrjäytyminen, ghetot, turhautuminen ja lautasantennilaitoshoito. Kaikki on tahdosta kiinni.
Blogikirjoittaja Jussi K. Niemelä on suominut kärkevästi naistutkimusta. Eräs mielenkiintoinen piirre on Niemelän detektoima sanamagian käsite. Sanamagian essenssi on kiteytettynä tässä:
Kieltä muuttamalla todellisuuskin muuttuu.
Niinpä.
Jos maahanmuuttajia lakataan kutsumasta maahanmuuttajiksi, ei jää enää jäljelle sellaista joukkoa, joka kärsisi maahanmuuttajiin kohdistuvista sekä maahanmuuttajien konstruoimista ongelmista.
Mutta poistuuko varsinainen ongelma mihinkään?
Tuskin.
Mutta mitä siitä. Kysehän oli maahanmuuttajien ongelmista. Niitähän tässä nyt yritetään hiki kukkahatussa ratkaista.
Joo.
Olisikohan muuten syytä aloittaa keskustelu siitä, voitaisiinko lakata käyttämästä sanaa "ongelma"?
Näet jos ei ole ongelmia, niin silloin ei ole ongelmia. Ja jos ei ole ongelmia, niin silloinhan kaikilla on kaikki hyvin.
-- Matias
ps: Yritysmaailmassa tähän käytäntöön on muuten jo siirrytty. Sillä puolella ei ole enää ongelmia. On vain pelkkiä haasteita.
Tunnisteet:
hassut,
maahanmuutto,
perussuomalaiset,
politiikka,
sanat
29. huhtikuuta 2008
Mielikuvituksen tuotetta
Lueskelin Darwin-seuran postituslistaa. Mieli nappasi kiinni aiheeseen: "Uskonto on mielikuvituksen tuotetta".
Onko näin?
Ja jos on, niin mitä se kertoo niistä, jotka ovat syntyneet uskovaisille vanhemmille?
Jos pyhissä kirjoissa käsketään "lisääntymään ja täyttämään maa", ja isukki ja äidykki tätä käskyä toteuttavat, niin eikö silloin ole niin, että syntyvät lapset (lapsukit) ovat määritelmällisesti mielikuvituksen tuotetta?
Jos hyväksyt ylläolevan, niin sijoita vielä syntynyt "tulos" siihen, mistä lähdettiin liikkelle, eli tähän: "Uskonto on mielikuvituksen tuotetta".
Jos lapset - siis ihmiset - ovat mielikuvituksen tuotetta, ja uskonto on mielikuvituksen tuotetta, niin eikö ole silloin välttämättä niin, että uskonto on ihmisen tuotetta?
Onko näin?
Ja jos on, niin mitä se kertoo niistä, jotka ovat syntyneet uskovaisille vanhemmille?
Jos pyhissä kirjoissa käsketään "lisääntymään ja täyttämään maa", ja isukki ja äidykki tätä käskyä toteuttavat, niin eikö silloin ole niin, että syntyvät lapset (lapsukit) ovat määritelmällisesti mielikuvituksen tuotetta?
Jos hyväksyt ylläolevan, niin sijoita vielä syntynyt "tulos" siihen, mistä lähdettiin liikkelle, eli tähän: "Uskonto on mielikuvituksen tuotetta".
Jos lapset - siis ihmiset - ovat mielikuvituksen tuotetta, ja uskonto on mielikuvituksen tuotetta, niin eikö ole silloin välttämättä niin, että uskonto on ihmisen tuotetta?
Tunnisteet:
hassut,
mieli vinossa,
uskonto
23. huhtikuuta 2008
Puujalkavitsi
(Tämä on sitten tosi huono, mutta kun itse keksin, niin pakko on johonkin ylös laittaa.. )
Jos nimesi on Manu,
niin joudut tekemään kaiken manuaalisesti.
Heh.
Jos nimesi on Manu,
niin joudut tekemään kaiken manuaalisesti.
Heh.
6. huhtikuuta 2008
Eero Paloheimo: Tämä on Afrikka
Taisin juuri löytää seuraavan lukuprojektini. Vihreiden ex-kansanedustaja, tekniikan tohtori Eero Paloheimo on julkaissut viime vuoden puolella kirjoittanut Tämä on Afrikka -kirjan, jossa kerrotaan "suorasukaisesti ja riemastuttavasti tämän päivän Afrikasta: täysistä busseista ja kuoppaisista teistä, maaseudun kylistä ja kaupunkien slummeista, AIDS-pelosta ja prostutioiduista, vuorigorilloista ja kalastusretkistä, vaalihumusta ja pakolaisleireistä, unohtamatta suomalaisministeriön virkamiehiäkään."
Kirjan lopussa Paloheimo esittää oman ratkaisunsa kysymykseen: "mitä Afrikalle pitäisi tehdä?" Vaikka en henkilökohtaisesti ole sitä mieltä, että Afrikalle pitäisi välttämättä tehdä yhtään mitään, on toki hyvä tutustua Paloheimonkin näkemykseen. Jotain enteitä hänen antamastaan vastauksesta on saatavilla Verkkouutisten tuoreesta kirja-arvostelusta:
"Suhtautumistamme Afrikkaan leimaa jättimäinen kollektiivinen valhe. Sille on ominaista, että kaikki valehtelevat ja kaikki tietävät, että kaikki valehtelevat. Lisäksi kaikki tietävät, että kaikki tietävät senkin, että kaikki valehtelevat." Lue loput täältä. >>
Kirjan lopussa Paloheimo esittää oman ratkaisunsa kysymykseen: "mitä Afrikalle pitäisi tehdä?" Vaikka en henkilökohtaisesti ole sitä mieltä, että Afrikalle pitäisi välttämättä tehdä yhtään mitään, on toki hyvä tutustua Paloheimonkin näkemykseen. Jotain enteitä hänen antamastaan vastauksesta on saatavilla Verkkouutisten tuoreesta kirja-arvostelusta:
"Suhtautumistamme Afrikkaan leimaa jättimäinen kollektiivinen valhe. Sille on ominaista, että kaikki valehtelevat ja kaikki tietävät, että kaikki valehtelevat. Lisäksi kaikki tietävät, että kaikki tietävät senkin, että kaikki valehtelevat." Lue loput täältä. >>
Tunnisteet:
Afrikka,
itsepetos,
kehitysapu,
poliittinen korrektius,
vihreät
29. maaliskuuta 2008
Mikko Ellilä - 27.3.2008 annettu tuomio
ESPOON KÄRÄJÄOIKEUS - TUOMIO 08/740
3.2 osasto
Käräjätuomari Juha Lehto
Asiano: R 07/2058
27.3.2008
Lautamiehet: Aila Lehtinen, Rainer Westerlund, Seppo Äikäs
Syyttäjä: Valtionsyyttäjä Mika Illman
Vastaaja(t): A
Asia: KIIHOTTAMINEN KANSANRYHMÄÄ VASTAAN
Vireille: 6.11.2007
SELOSTUS ASIASTA
Syyttäjän rangaistusvaatimus
1. KIIHOTTAMINEN KANSANRYHMÄÄ VASTAAN
(6010/R/0004448/07)
Rikoslaki 11 luku 8 §
1.9-2005 - 31.12.2006 ESPOO
A on yleisön keskuuteen levittänyt lausuntoja tai muita tiedonantoja, joissa panetellaan ja solvataan maahanmuuttajista koostuvaa etnistä tai siihen rinnastettavaa ryhmää sekä afrikkalaista alkuperää olevista ihmisistä koostuvaa etnistä tai siihen rinnastettavaa ryhmää.
A on toimittanut edellä tarkoitetut lausuntonsa ja muut tiedonantonsa yleisön saataville kirjoituksessa, jonka hän on julkaissut internetissä olevalla sivustollaan.
A on julkaisemissaan lausunnoissaan esittänyt, että sanottuihin kansanryhmiin kuuluvat ihmiset ovat vaarallisia, koska he ovat luonteeltaan niin väkivaltaisia ja koska he syyllistyvät rikoksiin niin usein. A on lausunnoissaan myös esittänyt, että sanottuun ryhmään kuuluvat ihmiset ovat muiden kustannuksilla eläviä loisia ja että heitä on pidettävä kurissa villieläinten lailla. Lausunnot ovat sanottuja ihmisryhmiä panettelevia ja solvaavia, koska niissä vahvasti yleistäen kuvataan kokonaiset kansanryhmät alkeellisina, tyhminä, rikollisina ja loisina. Lausunnot loukkaavat sanottuihin ryhmiin kuuluvien ihmisten ihmisarvoa.
Syyttäjän muut vaatimukset
A on tuomittava sakkorangaistukseen.
Syytteessä tarkoitettu sisällöltään lainvastainen verkkoviesti siinä laajuudessa kuin se on tulostettu esitutkintapöytäkirjaan paperiversioksi määrättävä poistettavaksi yleisön saatavilta ja hävitettäväksi.
VASTAUS
A on kiistänyt syytteen.
A on syytteessä tarkoitetun kirjoituksen omalle henkilökohtaiselle internetsivustolleen laatiessaan käyttänyt sananvapauttaan täysin hyväksyttävällä tavalla. Kysymys on mielipidekirjoituksesta, ja kirjoituksessa on ollut linkit tietolähteisiin, eikä minkäänlaisesta panettelusta tai solvaamisesta ole ollut kysymys. Omalle internetsivulle kirjoittaminen ei voi olla edes mitään lausuntojen levittämistä yleisön keskuuteen, eikä ole edes olemassa mitään Kansanryhmää, johon kirjoitus kohdistuisi.
TODISTELU
Syyttäjä
Henkilötodistelu
1. A:n kuuleminen
Asiakirjatodisteet:
1. A:n laatima ja yleisön saataville toimittama teksti (otteita artikkelista Yhteiskunta koostuu ihmisistä, esitutkintapöytäkirjan liite 2)
A
Kirjalliset todisteet
1. A:n laatima teksti (otteita artikkelista Yhteiskunta koostuu ihmisistä. esitutkintapöytäkirjan liite 2)
2. Artikkeli tieteellisestä tutkimuksesta (esitutkintapöytäkirjan liite 5)
Henkilötodistelu
1. A:n kuuleminen
RATKAISU
Syyksi lukeminen
A on syyllistynyt
1. kiihottamiseen kansanryhmää vastaan 1.9.2005 - 31.12.12006 Espoossa menettelemällä syytteessä väitetyin tavoin.
Syyksi lukemisen perustelut
Tiedonantojen yleisön keskuuteen levittäminen
Asiassa on riidatonta, että A on laatinut syytteessä tarkoitetun kirjoituksen omalle internetsivustolleen. Tälle internetsivustolle on ollut mahdollisuus päästä käyttäen hakusanana esimerkiksi A:n nimeä tai jotakin muuta sivustoon liittyvää hakusanaa. Näin tämä internetsivuilla oleva kirjoitus on ollut myös vapaasti kaikkien luettavissa. Tiedonantojen levittäminen voi tapahtua myös tietoverkkojen kautta, ja kun kenellä tahansa on ollut mahdollisuus A:n internetsivustolta lukea hänen laatimansa kirjoitus, kysymys ei ole ollut vain suppean ryhmän sisäisestä yksityisluontoisesta tiedottamisesta vaan kysymyksessä olevassa rikoslain kohdassa (11 luku 8 §) tarkoitetusta tiedonantojen levittämisestä yleisön keskuuteen.
Kirjoituksen sisältö
Kirjalliseksi todisteeksi annetusta A:n internetiin laatiman kirjoituksen otteiden paperitulosteista on käynyt selville A:n todenneen kirjoituksessaan muun ohessa, että afrikkalaisten mielestä ryöstöt, raiskaukset, nepotismi, korruptio, klaanisodat, taikauskoja hetken mielijohteesta tehdyt murhat ovat normaalia meininkiä ja että jos afrikkalaiset muodostavat väestön enemmistön jossakin Afrikan ulkopuolisessa maassa tämä maa muuttuu Afrikaksi. Kirjoituksessa A toteaa edelleen muun ohessa, että USA:ssa ja Kanadassa neekerit käyttäytyvät jotakuinkin siedettävästi vain silloin kun ovat selvästi vähemmistönä ja että ympäröivä valkoinen yhteiskunta pakottaa neekerit sopeutumaan länsimaiseen kulttuuriin. Lisäksi kirjoituksessa todetaan, että mustat amerikkalaiset ovat Amerikassa asuvia afrikkalaisia ja että heidän dominoimansa alueet ovat afrikkalaisia saarekkeita valkoisen eurooppalaisen yhteiskunnan meressä sekä että ympäröivä valkoinen yhteiskunta ikäänkuin miehittää näitä ja pitää poliisivoimin edes jotenkuten voimassa valkoisten säätämiä lakeja. Neekerit eivät lakeja yrittäisikään ylläpitää, ja neekerit noudattavat valkoisen yhteiskunnan säätämiä lakeja vain kun niitä ylläpidetään kovalla kurilla, ja jos kuri heltyy neekereiden biologinen afrikkalainen kansanluonne manifestoituu heidän käytöksessään. Tämän jälkeen kirjoituksessa todetaan, että leijonakin voi totella sirkuksessa ihmistä kun sitä pidetään kurissa ruoskalla. A toteaa edelleen kirjoituksessaan muun ohessa, että neekerit ovat enimmäkseen työttömiä tai muita eurooppalaisten veronmaksajien rahoilla eläviä loisia ja että mitä enemmän Eurooppaan tuodaan neekereitä, sitä vähemmän on Euroopassa varaa mm, terveydenhoitoon. Edelleen kirjoituksessa todetaan, että neekerit tekevät enemmän rikoksia kuin valkoiset ihmiset ja että kun Eurooppaan tuodaan neekereitä rikollisuus lisääntyy sekä että maahanmuuttajat tekevät Suomessa yli 20 kertaa enemmän raiskauksia per capita kuin suomalaiset.
Otteista ilmenevä kirjoituksen teksti on sellaisenaan luettavissa ja täysin ymmärrettävissä ilman että lukijan tarvitsee lainkaan mennä kirjoitukseen sisältyvien linkkien kautta muihin kirjoituksiin tai artikkeleihin. Näillä linkeillä ei siten ole merkitystä kirjoituksen sisältöä arvioitaessa.
Edellä todetusta kirjoituksen otteiden sisällöstä ilmenee selkeästi, että kirjoitus kohdistuu afrikkalaista alkuperää oleviin värillisiin ihmisiin ja tämän taustaisiin maahanmuuttajiin. Kansanryhmällä kysymyksessä olevassa rikoslain kohdassa tarkoitetaan muun ohessa rodullista, etnistä tai siihen rinnastettavaa kansanryhmää. Afrikkalaista alkuperää olevat värilliset ihmiset ovat lain tarkoittama etninen kansanryhmä, ja maahanmuuttajat ovat tarkoittama etniseen ryhmään rinnastettava kansanryhmä. Kirjoituksen kohteena on siten rikoslain tarkoittama kansanryhmä.
Edellä todetusta kirjoituksen otteiden sisällöstä ilmenee, että kirjoitus on oppikirjanomaiseen asiatekstin muotoon puettu ja että kirjoituksessa käsitykset esitetään osin tutkimukseen perustuvina faktoina. Kirjoitus ei siten ole muotonsa ja sisältönsä puolesta sellainen, että sitä ei kukaan voisi ottaa vakavasti. Näin mikäli kirjoitus on sisällöltään syyttäjän väittämin tavoin lain vastainen, kirjoitus on katsottava kysymyksessä olevassa rikoslain kohdassa tarkoitetuksi vakavasti otettavaksi propagandaksi.
Edellä todetusta kirjoituksen otteiden sisällöstä käy hyvin selville kirjoituksen tarkoitus. Väite, johon kaikki otteissa esitetyt kannanotot liityvät, on väite afrikkalaista alkuperää olevan värillisen väestön syntyperäisestä huonommuudesta verrattuna eurooppalaiseen valkoiseen väestöön sekä väite tällaisen värillisen kansanryhmän maahanmuutosta eurooppalaiselle valkoiselle väestölle aiheutuvasta vahingosta ja vaarasta. Kirjoituksen otteissa panetellaan afrikkalaista alkuperää olevaa värillistä kansanryhmää yleistämällä anarkistisuus koskemaan kaikkia kyseistä alkuperää olevia ja selittämällä järjestäytyneen yhteiskunnan vastaisuuden olevan syntyperäinen piirre. Kirjoituksessa verrataan afrikkalaista alkuperää olevan värillisen kansanryhmän Järjestyksessä pitämistä eläimen kurissa pitämiseen ja siten panetellaan kyseistä kansanryhmää vertaamalla sitä alentavalla tavalla eläimeen. Kirjoituksessa panetellaan afrikkalaista alkuperää olevaa värillistä kansanryhmää ja tähän kansanryhmään kuuluvia maahanmuuttajia yleistämällä näihin kansanryhmiin kuuluvien olevan enimmäkseen työttömiä ja eurooppalaisten veronmaksajien rahoilla eläviä sekä yleistämällä näihin kansanryhmiin kuuluvien tekevän enemmän rikoksia kuin valkoisten ihmisten. Se seikka, että johonkin kansanryhmään kuuluvien voidaan tilastollisesti osoittaa olevan muita enemmän työttöminä tai syyllistyvän muita useammin rikoksiin tai että tilastollisissa, tieteellisissä tai muissa kirjoituksissa esitetään käsityksiä jostakin tällaisen ryhmän ominaisuuksista, ei muuta A:n kirjoituksen sisältöä. Tällaiset käsitykset samoin kuin tilastotiedot A:n kirjoituksessa esitetään selkeästi vain panettelu- ja solvaamistarkoituksessa tehtyjen loukkaavien yleistysten perustana ja näin muussa kuin asiallisessa tarkoituksessa.
Sananvapaudella on oltava laaja sisältö, ja siten esimerkiksi eri ihmisryhmien ominaisuuksista tai maahanmuuttopolitiikasta on demokraattisessa yhteiskunnassa oltava oikeus esittää kärkeviä ja erilaisia käsityksiä. Kuitenkin edellä todettuja A:n laatimassaan kirjoituksessa esittämiä käsityksiä afrikkalaista alkuperää olevista värillisistä ja maahanmuuttajista on pidettävä selkeän panettelevina ja solvaavina, eikä kysymys ole enää hyväksyttävästä sananvapauden puitteissa tapahtuvasta mielipiteen ilmaisusta. A on kirjoituksessaan selkeästi pyrkinyt vain saamaan kirjoituksessaan aikaan lukijoissa samanlaisen halveksunnan kyseisiä kansanryhmiä kohtaan kuin mikä hänellä itsellään on.
Asiassa on siten näytetty, että A on syyllistynyt syytteessä hänen viakseen väitettyyn kiihottamiseen kansanryhmää vasaan.
Rangaistusseuraamus
A on tuomittava tuntuvaan sakkorangaistukseen.
Menettämisseuraamus
Asian lopputulos huomioon ottaen kysymyksessä oleva verkkoviesti on vaadituilta osin eli siltä osin kuin se on esitutkintapöytäkirjaan paperille tulostettu määrättävä poistettavaksi internetistä yleisön saatavilta ja määrättävä hävitettäväksi.
Muut lausunnot
Oikeusavun korvausvelvollisuudetta saaneelle A:lle määrätyn avustajan palkkiovaatimus valtion varoista on määrältään hyväksyttävä. Palkkio on jätettävä valtion vahingoksi.
Lopputulos / tuomiolauselma
Käräjäoikeuden ratkaisun lopputulos ilmenee tuomiolauselmasta.
TUOMIOLAUSELMA
SYYKSI LUETUT RIKOKSET
1) Kiihottaminen kansanryhmää vastaan
1.9.2005-31.12.2006
RANGAISTUSSEURAAMUKSET
SAKKO
60 päiväsakkoa a 6 euroa = 360 euroa
LAINKOHDAT
1) Rikoslaki 11 luku 8 §
MUUT RIKOSOIKEUDELLISET SEURAAMUKSET
Sisällöltään lainvastainen verkkoviesti osoitteessa http://mikkoellila.thinkertothinker.com määrätään rikoksentekovälineenä poistettavaksi ja hävitettäväksi siinä laajuudessa kuin viesti on paperitulosteena esitutkintapöytäkirjan 6010/R/4448/07 liitteenä numero 2. Tätä menettämisseuraamusta ei panna täytäntöön ennen kuin asiassa on annettu lainvoimainen tuomio tai ylempi tuomioistuin toisin päättää.
Laki sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä 6 luku 22 § 3.
VALTION VAROISTA MAKSETTAVAT KORVAUKSET
Valtion varoista maksetaan A:n avustajaksi määrätylle Kari Silvennoiselle palkkioksi 910 euroa ja arvonlisäveroa 200,20 euroa eli yhteensä 1.110,20 euroa. Kyseinen määrä jää valtion vahingoksi.
MUUTOKSENHAKU
Tähän tuomioon voi hakea muutosta valittamalla Helsingin hovioikeuteen.
Määräaika tyytymättömyyden ilmoittamiselle päättyy 3.4.2008.
Muutoksenhakuohjeet ovat liitteenä.
käräjätuomari: Juha Lehto
Tuomio ei allekirjoitettaessa ole ollut lainvoimainen.
[ Via: Red_Blue & Sidewinder. Korostukset omia. ]
Katso myös: oikeudenkäynnin kulku.
3.2 osasto
Käräjätuomari Juha Lehto
Asiano: R 07/2058
27.3.2008
Lautamiehet: Aila Lehtinen, Rainer Westerlund, Seppo Äikäs
Syyttäjä: Valtionsyyttäjä Mika Illman
Vastaaja(t): A
Asia: KIIHOTTAMINEN KANSANRYHMÄÄ VASTAAN
Vireille: 6.11.2007
SELOSTUS ASIASTA
Syyttäjän rangaistusvaatimus
1. KIIHOTTAMINEN KANSANRYHMÄÄ VASTAAN
(6010/R/0004448/07)
Rikoslaki 11 luku 8 §
1.9-2005 - 31.12.2006 ESPOO
A on yleisön keskuuteen levittänyt lausuntoja tai muita tiedonantoja, joissa panetellaan ja solvataan maahanmuuttajista koostuvaa etnistä tai siihen rinnastettavaa ryhmää sekä afrikkalaista alkuperää olevista ihmisistä koostuvaa etnistä tai siihen rinnastettavaa ryhmää.
A on toimittanut edellä tarkoitetut lausuntonsa ja muut tiedonantonsa yleisön saataville kirjoituksessa, jonka hän on julkaissut internetissä olevalla sivustollaan.
A on julkaisemissaan lausunnoissaan esittänyt, että sanottuihin kansanryhmiin kuuluvat ihmiset ovat vaarallisia, koska he ovat luonteeltaan niin väkivaltaisia ja koska he syyllistyvät rikoksiin niin usein. A on lausunnoissaan myös esittänyt, että sanottuun ryhmään kuuluvat ihmiset ovat muiden kustannuksilla eläviä loisia ja että heitä on pidettävä kurissa villieläinten lailla. Lausunnot ovat sanottuja ihmisryhmiä panettelevia ja solvaavia, koska niissä vahvasti yleistäen kuvataan kokonaiset kansanryhmät alkeellisina, tyhminä, rikollisina ja loisina. Lausunnot loukkaavat sanottuihin ryhmiin kuuluvien ihmisten ihmisarvoa.
Syyttäjän muut vaatimukset
A on tuomittava sakkorangaistukseen.
Syytteessä tarkoitettu sisällöltään lainvastainen verkkoviesti siinä laajuudessa kuin se on tulostettu esitutkintapöytäkirjaan paperiversioksi määrättävä poistettavaksi yleisön saatavilta ja hävitettäväksi.
VASTAUS
A on kiistänyt syytteen.
A on syytteessä tarkoitetun kirjoituksen omalle henkilökohtaiselle internetsivustolleen laatiessaan käyttänyt sananvapauttaan täysin hyväksyttävällä tavalla. Kysymys on mielipidekirjoituksesta, ja kirjoituksessa on ollut linkit tietolähteisiin, eikä minkäänlaisesta panettelusta tai solvaamisesta ole ollut kysymys. Omalle internetsivulle kirjoittaminen ei voi olla edes mitään lausuntojen levittämistä yleisön keskuuteen, eikä ole edes olemassa mitään Kansanryhmää, johon kirjoitus kohdistuisi.
TODISTELU
Syyttäjä
Henkilötodistelu
1. A:n kuuleminen
Asiakirjatodisteet:
1. A:n laatima ja yleisön saataville toimittama teksti (otteita artikkelista Yhteiskunta koostuu ihmisistä, esitutkintapöytäkirjan liite 2)
A
Kirjalliset todisteet
1. A:n laatima teksti (otteita artikkelista Yhteiskunta koostuu ihmisistä. esitutkintapöytäkirjan liite 2)
2. Artikkeli tieteellisestä tutkimuksesta (esitutkintapöytäkirjan liite 5)
Henkilötodistelu
1. A:n kuuleminen
RATKAISU
Syyksi lukeminen
A on syyllistynyt
1. kiihottamiseen kansanryhmää vastaan 1.9.2005 - 31.12.12006 Espoossa menettelemällä syytteessä väitetyin tavoin.
Syyksi lukemisen perustelut
Tiedonantojen yleisön keskuuteen levittäminen
Asiassa on riidatonta, että A on laatinut syytteessä tarkoitetun kirjoituksen omalle internetsivustolleen. Tälle internetsivustolle on ollut mahdollisuus päästä käyttäen hakusanana esimerkiksi A:n nimeä tai jotakin muuta sivustoon liittyvää hakusanaa. Näin tämä internetsivuilla oleva kirjoitus on ollut myös vapaasti kaikkien luettavissa. Tiedonantojen levittäminen voi tapahtua myös tietoverkkojen kautta, ja kun kenellä tahansa on ollut mahdollisuus A:n internetsivustolta lukea hänen laatimansa kirjoitus, kysymys ei ole ollut vain suppean ryhmän sisäisestä yksityisluontoisesta tiedottamisesta vaan kysymyksessä olevassa rikoslain kohdassa (11 luku 8 §) tarkoitetusta tiedonantojen levittämisestä yleisön keskuuteen.
Kirjoituksen sisältö
Kirjalliseksi todisteeksi annetusta A:n internetiin laatiman kirjoituksen otteiden paperitulosteista on käynyt selville A:n todenneen kirjoituksessaan muun ohessa, että afrikkalaisten mielestä ryöstöt, raiskaukset, nepotismi, korruptio, klaanisodat, taikauskoja hetken mielijohteesta tehdyt murhat ovat normaalia meininkiä ja että jos afrikkalaiset muodostavat väestön enemmistön jossakin Afrikan ulkopuolisessa maassa tämä maa muuttuu Afrikaksi. Kirjoituksessa A toteaa edelleen muun ohessa, että USA:ssa ja Kanadassa neekerit käyttäytyvät jotakuinkin siedettävästi vain silloin kun ovat selvästi vähemmistönä ja että ympäröivä valkoinen yhteiskunta pakottaa neekerit sopeutumaan länsimaiseen kulttuuriin. Lisäksi kirjoituksessa todetaan, että mustat amerikkalaiset ovat Amerikassa asuvia afrikkalaisia ja että heidän dominoimansa alueet ovat afrikkalaisia saarekkeita valkoisen eurooppalaisen yhteiskunnan meressä sekä että ympäröivä valkoinen yhteiskunta ikäänkuin miehittää näitä ja pitää poliisivoimin edes jotenkuten voimassa valkoisten säätämiä lakeja. Neekerit eivät lakeja yrittäisikään ylläpitää, ja neekerit noudattavat valkoisen yhteiskunnan säätämiä lakeja vain kun niitä ylläpidetään kovalla kurilla, ja jos kuri heltyy neekereiden biologinen afrikkalainen kansanluonne manifestoituu heidän käytöksessään. Tämän jälkeen kirjoituksessa todetaan, että leijonakin voi totella sirkuksessa ihmistä kun sitä pidetään kurissa ruoskalla. A toteaa edelleen kirjoituksessaan muun ohessa, että neekerit ovat enimmäkseen työttömiä tai muita eurooppalaisten veronmaksajien rahoilla eläviä loisia ja että mitä enemmän Eurooppaan tuodaan neekereitä, sitä vähemmän on Euroopassa varaa mm, terveydenhoitoon. Edelleen kirjoituksessa todetaan, että neekerit tekevät enemmän rikoksia kuin valkoiset ihmiset ja että kun Eurooppaan tuodaan neekereitä rikollisuus lisääntyy sekä että maahanmuuttajat tekevät Suomessa yli 20 kertaa enemmän raiskauksia per capita kuin suomalaiset.
Otteista ilmenevä kirjoituksen teksti on sellaisenaan luettavissa ja täysin ymmärrettävissä ilman että lukijan tarvitsee lainkaan mennä kirjoitukseen sisältyvien linkkien kautta muihin kirjoituksiin tai artikkeleihin. Näillä linkeillä ei siten ole merkitystä kirjoituksen sisältöä arvioitaessa.
Edellä todetusta kirjoituksen otteiden sisällöstä ilmenee selkeästi, että kirjoitus kohdistuu afrikkalaista alkuperää oleviin värillisiin ihmisiin ja tämän taustaisiin maahanmuuttajiin. Kansanryhmällä kysymyksessä olevassa rikoslain kohdassa tarkoitetaan muun ohessa rodullista, etnistä tai siihen rinnastettavaa kansanryhmää. Afrikkalaista alkuperää olevat värilliset ihmiset ovat lain tarkoittama etninen kansanryhmä, ja maahanmuuttajat ovat tarkoittama etniseen ryhmään rinnastettava kansanryhmä. Kirjoituksen kohteena on siten rikoslain tarkoittama kansanryhmä.
Edellä todetusta kirjoituksen otteiden sisällöstä ilmenee, että kirjoitus on oppikirjanomaiseen asiatekstin muotoon puettu ja että kirjoituksessa käsitykset esitetään osin tutkimukseen perustuvina faktoina. Kirjoitus ei siten ole muotonsa ja sisältönsä puolesta sellainen, että sitä ei kukaan voisi ottaa vakavasti. Näin mikäli kirjoitus on sisällöltään syyttäjän väittämin tavoin lain vastainen, kirjoitus on katsottava kysymyksessä olevassa rikoslain kohdassa tarkoitetuksi vakavasti otettavaksi propagandaksi.
Edellä todetusta kirjoituksen otteiden sisällöstä käy hyvin selville kirjoituksen tarkoitus. Väite, johon kaikki otteissa esitetyt kannanotot liityvät, on väite afrikkalaista alkuperää olevan värillisen väestön syntyperäisestä huonommuudesta verrattuna eurooppalaiseen valkoiseen väestöön sekä väite tällaisen värillisen kansanryhmän maahanmuutosta eurooppalaiselle valkoiselle väestölle aiheutuvasta vahingosta ja vaarasta. Kirjoituksen otteissa panetellaan afrikkalaista alkuperää olevaa värillistä kansanryhmää yleistämällä anarkistisuus koskemaan kaikkia kyseistä alkuperää olevia ja selittämällä järjestäytyneen yhteiskunnan vastaisuuden olevan syntyperäinen piirre. Kirjoituksessa verrataan afrikkalaista alkuperää olevan värillisen kansanryhmän Järjestyksessä pitämistä eläimen kurissa pitämiseen ja siten panetellaan kyseistä kansanryhmää vertaamalla sitä alentavalla tavalla eläimeen. Kirjoituksessa panetellaan afrikkalaista alkuperää olevaa värillistä kansanryhmää ja tähän kansanryhmään kuuluvia maahanmuuttajia yleistämällä näihin kansanryhmiin kuuluvien olevan enimmäkseen työttömiä ja eurooppalaisten veronmaksajien rahoilla eläviä sekä yleistämällä näihin kansanryhmiin kuuluvien tekevän enemmän rikoksia kuin valkoisten ihmisten. Se seikka, että johonkin kansanryhmään kuuluvien voidaan tilastollisesti osoittaa olevan muita enemmän työttöminä tai syyllistyvän muita useammin rikoksiin tai että tilastollisissa, tieteellisissä tai muissa kirjoituksissa esitetään käsityksiä jostakin tällaisen ryhmän ominaisuuksista, ei muuta A:n kirjoituksen sisältöä. Tällaiset käsitykset samoin kuin tilastotiedot A:n kirjoituksessa esitetään selkeästi vain panettelu- ja solvaamistarkoituksessa tehtyjen loukkaavien yleistysten perustana ja näin muussa kuin asiallisessa tarkoituksessa.
Sananvapaudella on oltava laaja sisältö, ja siten esimerkiksi eri ihmisryhmien ominaisuuksista tai maahanmuuttopolitiikasta on demokraattisessa yhteiskunnassa oltava oikeus esittää kärkeviä ja erilaisia käsityksiä. Kuitenkin edellä todettuja A:n laatimassaan kirjoituksessa esittämiä käsityksiä afrikkalaista alkuperää olevista värillisistä ja maahanmuuttajista on pidettävä selkeän panettelevina ja solvaavina, eikä kysymys ole enää hyväksyttävästä sananvapauden puitteissa tapahtuvasta mielipiteen ilmaisusta. A on kirjoituksessaan selkeästi pyrkinyt vain saamaan kirjoituksessaan aikaan lukijoissa samanlaisen halveksunnan kyseisiä kansanryhmiä kohtaan kuin mikä hänellä itsellään on.
Asiassa on siten näytetty, että A on syyllistynyt syytteessä hänen viakseen väitettyyn kiihottamiseen kansanryhmää vasaan.
Rangaistusseuraamus
A on tuomittava tuntuvaan sakkorangaistukseen.
Menettämisseuraamus
Asian lopputulos huomioon ottaen kysymyksessä oleva verkkoviesti on vaadituilta osin eli siltä osin kuin se on esitutkintapöytäkirjaan paperille tulostettu määrättävä poistettavaksi internetistä yleisön saatavilta ja määrättävä hävitettäväksi.
Muut lausunnot
Oikeusavun korvausvelvollisuudetta saaneelle A:lle määrätyn avustajan palkkiovaatimus valtion varoista on määrältään hyväksyttävä. Palkkio on jätettävä valtion vahingoksi.
Lopputulos / tuomiolauselma
Käräjäoikeuden ratkaisun lopputulos ilmenee tuomiolauselmasta.
TUOMIOLAUSELMA
SYYKSI LUETUT RIKOKSET
1) Kiihottaminen kansanryhmää vastaan
1.9.2005-31.12.2006
RANGAISTUSSEURAAMUKSET
SAKKO
60 päiväsakkoa a 6 euroa = 360 euroa
LAINKOHDAT
1) Rikoslaki 11 luku 8 §
MUUT RIKOSOIKEUDELLISET SEURAAMUKSET
Sisällöltään lainvastainen verkkoviesti osoitteessa http://mikkoellila.thinkertothinker.com määrätään rikoksentekovälineenä poistettavaksi ja hävitettäväksi siinä laajuudessa kuin viesti on paperitulosteena esitutkintapöytäkirjan 6010/R/4448/07 liitteenä numero 2. Tätä menettämisseuraamusta ei panna täytäntöön ennen kuin asiassa on annettu lainvoimainen tuomio tai ylempi tuomioistuin toisin päättää.
Laki sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä 6 luku 22 § 3.
VALTION VAROISTA MAKSETTAVAT KORVAUKSET
Valtion varoista maksetaan A:n avustajaksi määrätylle Kari Silvennoiselle palkkioksi 910 euroa ja arvonlisäveroa 200,20 euroa eli yhteensä 1.110,20 euroa. Kyseinen määrä jää valtion vahingoksi.
MUUTOKSENHAKU
Tähän tuomioon voi hakea muutosta valittamalla Helsingin hovioikeuteen.
Määräaika tyytymättömyyden ilmoittamiselle päättyy 3.4.2008.
Muutoksenhakuohjeet ovat liitteenä.
käräjätuomari: Juha Lehto
Tuomio ei allekirjoitettaessa ole ollut lainvoimainen.
[ Via: Red_Blue & Sidewinder. Korostukset omia. ]
Katso myös: oikeudenkäynnin kulku.
27. maaliskuuta 2008
Update on Mikko Ellilä
English: Mikko was ordered to pay 360 euros in fines and also told to remove the post from the blog. He has appealed over the verdict.
Navigate here for court proceedings: English | Finnish
Finnish media on this issue: Uutiskynnys, Iltasanomat, Helsingin Sanomat.´
Blog commentary (Finnish): Johannes Nieminen, Nozick, Juha Kettunen, Kalina, Tapio Tuuri, Kullervo, Poropoliisi
Navigate here for court proceedings: English | Finnish
Finnish media on this issue: Uutiskynnys, Iltasanomat, Helsingin Sanomat.´
Blog commentary (Finnish): Johannes Nieminen, Nozick, Juha Kettunen, Kalina, Tapio Tuuri, Kullervo, Poropoliisi
25. maaliskuuta 2008
The trial of Mikko Ellilä 14.3.2008 - English translation
[Orginal proceedings were written in Finnish; this translation was kindly provided to us by Adelphi]
Prosecutor: State Prosecutor Mika Illman
Defendant: Mikko Ellilä
Defense attorney: Kari Silvennoinen
Judge: Juha Lehto
Jury: Aila Lehtinen, Rainer Westerlund, Seppo Äikäs
Proceedings of the trial
Mika Illman: The text under discussion, "Society Consists of People", has been published on the Internet. In the text, Africans are slandered and insulted. It includes material that is prohibited in section 11 of the penal code and that should therefore not be disseminated. I demand that the text be removed from the Internet. It is indisputable that the text has been disseminated as described in the penal code. What is in dispute is whether the statements included in the text are illegal. This case is not about freedom of opinion. Mr Ellilä is free to hold any opinions that he wishes. However, the International Covenant on Civil and Political Rights prohibits abusing these rights. Freedom of speech may not be misused.
´
Mika Illman:
Kari Silvennoinen [after denying that the text has been disseminated as described in the penal code]: The main issue here is whether the statements in the text are illegal or not. I find it hypocritical of the prosecutor to be "concerned" about freedom of speech while at the same time narrowing it down. The charge is about incitement against an ethnic group, but there is no ethnic group mentioned in the text that would be incited against. The text is an opinion piece and it contains links to articles in which facts supporting the opinions are presented. If the prosecutor wins this case, all provocative writings will have to be censored from the Internet. Thus the case is in the highest degree about freedom of speech.
Illman: I quote some extracts from the text that I consider illegal.
Quotation I: "For the Africans, looting, rape, nepotism, corruption, clan warfare, superstition and impulsive homicide are [ *illegal content omitted* ] by Bolshevist-style anarchy and voodoo culture."
Quotation II: "In the United States and in Canada, Negroes behave bearably only when.. [ *illegal content omitted* ] ..to adapt to Western culture."
Quotation III: "Were black-majority areas to be independent city states, they.. [ *illegal content omitted* ] ..manifest themselves in their behaviour."
Quotation IV: "Importing Negroes into Europe lowers.. [ *illegal content omitted* ] ..if Negroes weren't welfare bums living off taxpayer money."
Illman: These are the extracts that in my opinion fulfill the essential criteria of the offence. If the text were to contain only a few sentences like this, they would not be sufficient to make the text as a whole illegal. However, the extracts that I quoted comprise an essential part of the text.
Silvennoinen: I refer to the same extracts. I would like to point out that the text contains links. The statements in the texts are opinions that are supported by facts mentioned in the articles behind the links. Thus this is a case of expressing a justified opinion.
Illman: I do not deny the existence of the links, but I still claim that the material is illegal.
Juha Lehto [to Mikko Ellilä]: It is best that you tell everything exactly the way it transpired. Could you tell us something about the blog in which the text in question appeared?
Ellilä and Silvennoinen:
Mikko Ellilä: It is my personal weblog and it contains over a hundred different blog posts. In this particular text I wanted to draw attention to something that hasn't been discussed publicly too often, namely that there are huge differences between various cultures, and that these differences arise from the people of whom each society consists. Societies like Zimbabwe, Senegal and Congo are completely different from the United States or Europe. This is a fact that nobody denies, and it's due e.g. to the fact that differences in personality are at least partially genetic in nature. The genetic foundation of personality is a subject that many experts have written about, among them Liisa Keltikangas-Järvinen, professor of psychology at the University of Helsinki.
Silvennoinen: One of the offences mentioned in the preliminary investigation was that you had compared ethnic groups to animals. Is this the case?
Ellilä: No. I haven't compared any ethnic groups to animals. I merely stated that man – as in mankind – is an animal, homo sapiens, which is of course a fact known to everyone.
Silvennoinen: How about the word "parasite", which you use at one point?
Ellilä: In Finland, the word "parasite" ["loinen"] was originally a socio-economic term used in 19th century agrarian society, where terms such as "peasant", "tenant farmer", "parasite" etc. were used, this last group being people who lived at the expense of others. It was only later that this word came to be used of lice and other insects, and it's still used colloquially in the socio-economic sense in political discourse, in newspaper columns and such. It's not the kind of word that politicians would use, but then, I am not a politician, but a private citizen.
Silvennoinen: Did you have any intentions of inciting or offending?
Ellilä: None whatsoever. In the text I analysed populations consisting of millions of people. I wrote about sociological facts, I did not offend any individuals. I also wrote in the text that Finnish men commit more crimes than Finnish women do. Stating this fact is not an offence against men. Likewise, stating the fact that Africans commit more crimes than Europeans is not an offence against Africans.
Nor did I intend to offend anyone by mentioning differences in IQ. These differences are empirically observable facts. All relevant IQ studies ever conducted have shown that Africans have a lower median IQ than Europeans. This is an indisputable fact. Denying it would be tantamount to denying the law of gravity.
The prosecutor Mika Illman questions Mikko Ellilä
Illman: What is your educational background?
Ellilä: What has this got to do with the case?
Illman: I ask the questions and you answer them.
Ellilä: I'm a student at the Helsinki School of Economics. I haven't graduated yet.
Illman: How could one find the site in question on the Internet?
Ellilä: By googling my name, for example.
Illman: How about using some of the words that appear in the text as a search term on Google, could one find it that way?
Ellilä: Well, that's how Google works.
Illman: You write, "For the Africans, looting, rape, nepotism, corruption, clan warfare, superstition and impulsive homicide are business as usual". What is this claim based on?
Ellilä: On well-known facts. There are a lot of dictators and wars in Africa. There was a genocide in Rwanda in the 1990s due to intertribal conflicts between the Hutus and the Tutsis. Apart from the Darfur crisis in Sudan, there was also a civil war in Sudan between the Arab Muslim government in the north and the black Christians and other non-Muslims in the south. In Congo, the dictators Mobutu Sese Seko and Laurent Kabila killed millions of people. In Zimbabwe, the dictator Robert Mugabe has killed hundreds of thousands of people. Idi Amin, the dictator of Uganda, killed hundreds of thousands of people. I could go on and on about this. Don't you ever read the newspapers or watch the news on TV?
Illman: But you write, "for the Africans". How do you know that, for example, some African family living in Finland feels this way?
Ellilä: I don't think anyone who can read and write would interpret that passage as referring to every single African in the world. Likewise, the phrase "men are taller than women" does not mean that all men would be taller than all women. I am talking about the statistical averages of large populations.
Illman: The word "neekeri" is underlined in one passage of your text, meaning that there is a link from that word. [The Finnish word "neekeri" corresponds more or less to the English word "Negro".] Did I understand correctly that this is a link to another article by yourself?
Ellilä: Yes. I had written that text prior to the text now examined, since I had noticed that there are a lot of different opinions about the acceptability of the word "neekeri" in Finland today. In that article, I explained that I use the word as a completely neutral term. The word is etymologically the same as "negro" in Spanish, where it simply means "black": for instance, "black coffee" is "café negro" in Spanish. Etymologically, therefore, the words "Negro" and "black" mean exactly the same. The word is also used in all Finnish history books that mention the end of Negro slavery in the United States; history books are of course supposed to be neutral, but all historians consider the end of Negro slavery a positive thing, and therefore I think the term cannot be pejorative because otherwise it wouldn't be used by historians who have a neutral view of black people in general and a positive view of black emancipation in particular. And the corresponding English word, "Negro", has even been used by some black civil rights activists, such as Martin Luther King. There is also an organisation called the United Negro College Fund, which still functions in the United States under this name.
Illman: Don't you find it of any importance that African countries have been colonies and that Europeans are responsible for the current state of Africa?
Ellilä: I consider that a fallacy. African countries gained independence some 40 or 50 years ago, but after that things in Africa have not taken a turn for the better – indeed, in many cases they have taken a turn for the worse. For instance, the relative homicide rate is ten times higher in Africa than in Finland. Do you deny this fact?
Illman [does not answer the question, referring instead to the sentence "Importing Negroes into Europe would lower the European standard of living even if Negroes weren't welfare bums living off taxpayer money"]: What is your foundation for this claim?
Ellilä: The few Africans who have a job do not pay enough taxes to make up for the social benefits received and public services used by the Africans who are outside the labour market. Thus Africans are a net burden on European public finances. Tatu Vanhanen and Richard Lynn have shown in their book that there is a highly significant positive correlation between the median IQ of the population and the country's GDP per capita. If the median IQ of a society goes down because of the influx of low-IQ immigrants, the GDP will go down as well.
Illman: What is your basis for using the word "welfare bum"?
Ellilä: Again, this is a word often used in political discourse about people who are living on other people's money – Finns as well as immigrants. This is also a colloquial term, but less so than "parasite". This word has even been used by some Finnish members of Parliament.
Illman: Since you are still a full-time student, you must be living on social benefits yourself. Are you therefore a welfare bum too?
Ellilä: Well, as I just said, the word can be applied to all people, so yes.
Illman: So you are living on taxpayers' money?
Ellilä: Yes. I see no reason why the word couldn't also be used of students.
Illman: Do you claim that e.g. most homicides are committed by immigrants?
Ellilä: I have obviously never claimed anything like that, since "most" means more than 50 percent. Since immigrants comprise only a few percent of the population of Finland, it is clear that the majority of all crimes are committed by Finns. For instance, immigrants, comprising only about two percent of the total population of Finland, do not commit most rapes, i.e. over 50% of all rapes committed in Finland – but they do commit circa 40% of all rapes.
[There was some laughter from the audience and from some members of the jury at this point.]
Juha Lehto and jury:
This is highly significant information that should be discussed publicly. Astrid Thors, the Minister of Immigration, recently said that crimes that are typical of immigrants should be discussed more. That is exactly what I have done. The writings in my blog represent just the kind of discussion about immigrant criminality that Astrid Thors has called for. According to the statistics published by the Ministry of Justice, Somalis commit robberies over a hundred times more per capita than the Finns do. This is important information that needs to be brought into the open. In fact, it is already in the open, since it can be freely read at the website of the Ministry of Justice. How can a private citizen be punished for quoting web pages released by state authorities?
Time magazine recently published some statistics about the demographics of the US prison population. In my opinion, prison population is a pretty good indicator of criminality in a given demographic group, since prison sentences are passed in relation to the seriousness of the crimes. Thus the differences between demographic groups in the incarceration rate are indicative of differences in crime rates between these demographic groups. According to Time, every ninth black male in the USA is in prison, whereas only every 106th white male is in prison, and only every 355th white female. So the differences in crime rates between the white and black demographic groups in the USA are enormous.
Illman: One of your exhibits is a review of the book IQ and the Wealth of Nations published on the website of an organisation called VDare. What kind of an organisation is this?
Ellilä: I don't know. I found the review by using Google.
Illman: Is it an objective and respectful organisation?
Ellilä: I have no idea. I merely used Google to find information about the book by Richard Lynn and Tatu Vanhanen. That review happened to include a diagram of over a hundred IQ studies conducted during the 20th century, which is what I was referring to in the exhibit. I wasn't referring to the review itself, which I didn't find too interesting.
Concluding statements
Illman: I would like to refer to some sources. [Illman's sources were two Finnish books: Rikosoikeus ("Penal Code"), a university textbook, and Syrjinnän vastainen käsikirja ("The Anti-Discriminatory Handbook"), published by The International Organization for Migration.] It is true that there is a lot of violence in Africa. However, this does not justify generalisations about immigrants living Finland having a tendency to commit acts of violence. I don't deny that there are immigrants in Finland who commit crimes, but discussion about such matters should be conducted in a respectable vein. Presenting half-truths and coloured truths, as Ellilä does, fulfills the criteria of incitement against an ethnic group. Sentences that begin with words like "Africans behave…" or "Negroes only obey…" are much too broad generalisations to be considered acceptable.
[Reads from one of his source books.] Claiming that one ethnic group is less intelligent than another can also be considered slander. The claims made by Tatu Vanhanen and Richard Lynn are disputable. In referring to these claims, Ellilä is in my view trying to back up his statements in a quasi-scientific manner. As for VDare, it is by no means a scientific or an objective organisation, but an organisation that leans to the extreme right: for example, it opposes Mexican immigration into the United States. I do not consider it an objective source.
Ellilä: I would like to point out that the political leanings of the organization in question are completely irrelevant, since I wasn't referring to the review on their website, but merely to a diagram included in that review, which was based on the findings in Vanhanen's and Lynn's book. I could have just as well provided the court with merely a copy of that diagram. The fact that the prosecutor refers to the "extreme right leanings" of the organisation is in my opinion an indication that he is trying to politicise this trial.
Illman: I consider the charge to have been substantiated. This is a matter of principle. The text is to be confiscated by the state and removed from the Internet. I also demand that the defendant be fined.
Silvennoinen: The charge has not been substantiated. Removing the text from the Internet would be tantamount to book burning. The prosecutor claims that this does not violate freedom of opinion, but what's the use of freedom of opinion if you can't publish your opinions? The prosecutor has not been able to substantiate the charge of incitement against an ethnic group at all. I find it hypocritical of the prosecutor to defend freedom of opinion at one moment and to invalidate it the next – you're entitled to your opinion, but you're not allowed to state it out loud. That's the way things were in the Soviet Union.
Prosecutor: State Prosecutor Mika Illman
Defendant: Mikko Ellilä
Defense attorney: Kari Silvennoinen
Judge: Juha Lehto
Jury: Aila Lehtinen, Rainer Westerlund, Seppo Äikäs
Proceedings of the trial
Mika Illman: The text under discussion, "Society Consists of People", has been published on the Internet. In the text, Africans are slandered and insulted. It includes material that is prohibited in section 11 of the penal code and that should therefore not be disseminated. I demand that the text be removed from the Internet. It is indisputable that the text has been disseminated as described in the penal code. What is in dispute is whether the statements included in the text are illegal. This case is not about freedom of opinion. Mr Ellilä is free to hold any opinions that he wishes. However, the International Covenant on Civil and Political Rights prohibits abusing these rights. Freedom of speech may not be misused.
´
Mika Illman:

Kari Silvennoinen [after denying that the text has been disseminated as described in the penal code]: The main issue here is whether the statements in the text are illegal or not. I find it hypocritical of the prosecutor to be "concerned" about freedom of speech while at the same time narrowing it down. The charge is about incitement against an ethnic group, but there is no ethnic group mentioned in the text that would be incited against. The text is an opinion piece and it contains links to articles in which facts supporting the opinions are presented. If the prosecutor wins this case, all provocative writings will have to be censored from the Internet. Thus the case is in the highest degree about freedom of speech.
Illman: I quote some extracts from the text that I consider illegal.
Quotation I: "For the Africans, looting, rape, nepotism, corruption, clan warfare, superstition and impulsive homicide are [ *illegal content omitted* ] by Bolshevist-style anarchy and voodoo culture."
Quotation II: "In the United States and in Canada, Negroes behave bearably only when.. [ *illegal content omitted* ] ..to adapt to Western culture."
Quotation III: "Were black-majority areas to be independent city states, they.. [ *illegal content omitted* ] ..manifest themselves in their behaviour."
Quotation IV: "Importing Negroes into Europe lowers.. [ *illegal content omitted* ] ..if Negroes weren't welfare bums living off taxpayer money."
Illman: These are the extracts that in my opinion fulfill the essential criteria of the offence. If the text were to contain only a few sentences like this, they would not be sufficient to make the text as a whole illegal. However, the extracts that I quoted comprise an essential part of the text.
Silvennoinen: I refer to the same extracts. I would like to point out that the text contains links. The statements in the texts are opinions that are supported by facts mentioned in the articles behind the links. Thus this is a case of expressing a justified opinion.
Illman: I do not deny the existence of the links, but I still claim that the material is illegal.
Juha Lehto [to Mikko Ellilä]: It is best that you tell everything exactly the way it transpired. Could you tell us something about the blog in which the text in question appeared?
Ellilä and Silvennoinen:

Mikko Ellilä: It is my personal weblog and it contains over a hundred different blog posts. In this particular text I wanted to draw attention to something that hasn't been discussed publicly too often, namely that there are huge differences between various cultures, and that these differences arise from the people of whom each society consists. Societies like Zimbabwe, Senegal and Congo are completely different from the United States or Europe. This is a fact that nobody denies, and it's due e.g. to the fact that differences in personality are at least partially genetic in nature. The genetic foundation of personality is a subject that many experts have written about, among them Liisa Keltikangas-Järvinen, professor of psychology at the University of Helsinki.
Silvennoinen: One of the offences mentioned in the preliminary investigation was that you had compared ethnic groups to animals. Is this the case?
Ellilä: No. I haven't compared any ethnic groups to animals. I merely stated that man – as in mankind – is an animal, homo sapiens, which is of course a fact known to everyone.
Silvennoinen: How about the word "parasite", which you use at one point?
Ellilä: In Finland, the word "parasite" ["loinen"] was originally a socio-economic term used in 19th century agrarian society, where terms such as "peasant", "tenant farmer", "parasite" etc. were used, this last group being people who lived at the expense of others. It was only later that this word came to be used of lice and other insects, and it's still used colloquially in the socio-economic sense in political discourse, in newspaper columns and such. It's not the kind of word that politicians would use, but then, I am not a politician, but a private citizen.
Silvennoinen: Did you have any intentions of inciting or offending?
Ellilä: None whatsoever. In the text I analysed populations consisting of millions of people. I wrote about sociological facts, I did not offend any individuals. I also wrote in the text that Finnish men commit more crimes than Finnish women do. Stating this fact is not an offence against men. Likewise, stating the fact that Africans commit more crimes than Europeans is not an offence against Africans.
Nor did I intend to offend anyone by mentioning differences in IQ. These differences are empirically observable facts. All relevant IQ studies ever conducted have shown that Africans have a lower median IQ than Europeans. This is an indisputable fact. Denying it would be tantamount to denying the law of gravity.
The prosecutor Mika Illman questions Mikko Ellilä
Illman: What is your educational background?
Ellilä: What has this got to do with the case?
Illman: I ask the questions and you answer them.
Ellilä: I'm a student at the Helsinki School of Economics. I haven't graduated yet.
Illman: How could one find the site in question on the Internet?
Ellilä: By googling my name, for example.
Illman: How about using some of the words that appear in the text as a search term on Google, could one find it that way?
Ellilä: Well, that's how Google works.
Illman: You write, "For the Africans, looting, rape, nepotism, corruption, clan warfare, superstition and impulsive homicide are business as usual". What is this claim based on?
Ellilä: On well-known facts. There are a lot of dictators and wars in Africa. There was a genocide in Rwanda in the 1990s due to intertribal conflicts between the Hutus and the Tutsis. Apart from the Darfur crisis in Sudan, there was also a civil war in Sudan between the Arab Muslim government in the north and the black Christians and other non-Muslims in the south. In Congo, the dictators Mobutu Sese Seko and Laurent Kabila killed millions of people. In Zimbabwe, the dictator Robert Mugabe has killed hundreds of thousands of people. Idi Amin, the dictator of Uganda, killed hundreds of thousands of people. I could go on and on about this. Don't you ever read the newspapers or watch the news on TV?
Illman: But you write, "for the Africans". How do you know that, for example, some African family living in Finland feels this way?
Ellilä: I don't think anyone who can read and write would interpret that passage as referring to every single African in the world. Likewise, the phrase "men are taller than women" does not mean that all men would be taller than all women. I am talking about the statistical averages of large populations.
Illman: The word "neekeri" is underlined in one passage of your text, meaning that there is a link from that word. [The Finnish word "neekeri" corresponds more or less to the English word "Negro".] Did I understand correctly that this is a link to another article by yourself?
Ellilä: Yes. I had written that text prior to the text now examined, since I had noticed that there are a lot of different opinions about the acceptability of the word "neekeri" in Finland today. In that article, I explained that I use the word as a completely neutral term. The word is etymologically the same as "negro" in Spanish, where it simply means "black": for instance, "black coffee" is "café negro" in Spanish. Etymologically, therefore, the words "Negro" and "black" mean exactly the same. The word is also used in all Finnish history books that mention the end of Negro slavery in the United States; history books are of course supposed to be neutral, but all historians consider the end of Negro slavery a positive thing, and therefore I think the term cannot be pejorative because otherwise it wouldn't be used by historians who have a neutral view of black people in general and a positive view of black emancipation in particular. And the corresponding English word, "Negro", has even been used by some black civil rights activists, such as Martin Luther King. There is also an organisation called the United Negro College Fund, which still functions in the United States under this name.
Illman: Don't you find it of any importance that African countries have been colonies and that Europeans are responsible for the current state of Africa?
Ellilä: I consider that a fallacy. African countries gained independence some 40 or 50 years ago, but after that things in Africa have not taken a turn for the better – indeed, in many cases they have taken a turn for the worse. For instance, the relative homicide rate is ten times higher in Africa than in Finland. Do you deny this fact?
Illman [does not answer the question, referring instead to the sentence "Importing Negroes into Europe would lower the European standard of living even if Negroes weren't welfare bums living off taxpayer money"]: What is your foundation for this claim?
Ellilä: The few Africans who have a job do not pay enough taxes to make up for the social benefits received and public services used by the Africans who are outside the labour market. Thus Africans are a net burden on European public finances. Tatu Vanhanen and Richard Lynn have shown in their book that there is a highly significant positive correlation between the median IQ of the population and the country's GDP per capita. If the median IQ of a society goes down because of the influx of low-IQ immigrants, the GDP will go down as well.
Illman: What is your basis for using the word "welfare bum"?
Ellilä: Again, this is a word often used in political discourse about people who are living on other people's money – Finns as well as immigrants. This is also a colloquial term, but less so than "parasite". This word has even been used by some Finnish members of Parliament.
Illman: Since you are still a full-time student, you must be living on social benefits yourself. Are you therefore a welfare bum too?
Ellilä: Well, as I just said, the word can be applied to all people, so yes.
Illman: So you are living on taxpayers' money?
Ellilä: Yes. I see no reason why the word couldn't also be used of students.
Illman: Do you claim that e.g. most homicides are committed by immigrants?
Ellilä: I have obviously never claimed anything like that, since "most" means more than 50 percent. Since immigrants comprise only a few percent of the population of Finland, it is clear that the majority of all crimes are committed by Finns. For instance, immigrants, comprising only about two percent of the total population of Finland, do not commit most rapes, i.e. over 50% of all rapes committed in Finland – but they do commit circa 40% of all rapes.
[There was some laughter from the audience and from some members of the jury at this point.]
Juha Lehto and jury:

This is highly significant information that should be discussed publicly. Astrid Thors, the Minister of Immigration, recently said that crimes that are typical of immigrants should be discussed more. That is exactly what I have done. The writings in my blog represent just the kind of discussion about immigrant criminality that Astrid Thors has called for. According to the statistics published by the Ministry of Justice, Somalis commit robberies over a hundred times more per capita than the Finns do. This is important information that needs to be brought into the open. In fact, it is already in the open, since it can be freely read at the website of the Ministry of Justice. How can a private citizen be punished for quoting web pages released by state authorities?
Time magazine recently published some statistics about the demographics of the US prison population. In my opinion, prison population is a pretty good indicator of criminality in a given demographic group, since prison sentences are passed in relation to the seriousness of the crimes. Thus the differences between demographic groups in the incarceration rate are indicative of differences in crime rates between these demographic groups. According to Time, every ninth black male in the USA is in prison, whereas only every 106th white male is in prison, and only every 355th white female. So the differences in crime rates between the white and black demographic groups in the USA are enormous.
Illman: One of your exhibits is a review of the book IQ and the Wealth of Nations published on the website of an organisation called VDare. What kind of an organisation is this?
Ellilä: I don't know. I found the review by using Google.
Illman: Is it an objective and respectful organisation?
Ellilä: I have no idea. I merely used Google to find information about the book by Richard Lynn and Tatu Vanhanen. That review happened to include a diagram of over a hundred IQ studies conducted during the 20th century, which is what I was referring to in the exhibit. I wasn't referring to the review itself, which I didn't find too interesting.
Concluding statements
Illman: I would like to refer to some sources. [Illman's sources were two Finnish books: Rikosoikeus ("Penal Code"), a university textbook, and Syrjinnän vastainen käsikirja ("The Anti-Discriminatory Handbook"), published by The International Organization for Migration.] It is true that there is a lot of violence in Africa. However, this does not justify generalisations about immigrants living Finland having a tendency to commit acts of violence. I don't deny that there are immigrants in Finland who commit crimes, but discussion about such matters should be conducted in a respectable vein. Presenting half-truths and coloured truths, as Ellilä does, fulfills the criteria of incitement against an ethnic group. Sentences that begin with words like "Africans behave…" or "Negroes only obey…" are much too broad generalisations to be considered acceptable.
[Reads from one of his source books.] Claiming that one ethnic group is less intelligent than another can also be considered slander. The claims made by Tatu Vanhanen and Richard Lynn are disputable. In referring to these claims, Ellilä is in my view trying to back up his statements in a quasi-scientific manner. As for VDare, it is by no means a scientific or an objective organisation, but an organisation that leans to the extreme right: for example, it opposes Mexican immigration into the United States. I do not consider it an objective source.
Ellilä: I would like to point out that the political leanings of the organization in question are completely irrelevant, since I wasn't referring to the review on their website, but merely to a diagram included in that review, which was based on the findings in Vanhanen's and Lynn's book. I could have just as well provided the court with merely a copy of that diagram. The fact that the prosecutor refers to the "extreme right leanings" of the organisation is in my opinion an indication that he is trying to politicise this trial.
Illman: I consider the charge to have been substantiated. This is a matter of principle. The text is to be confiscated by the state and removed from the Internet. I also demand that the defendant be fined.
Silvennoinen: The charge has not been substantiated. Removing the text from the Internet would be tantamount to book burning. The prosecutor claims that this does not violate freedom of opinion, but what's the use of freedom of opinion if you can't publish your opinions? The prosecutor has not been able to substantiate the charge of incitement against an ethnic group at all. I find it hypocritical of the prosecutor to defend freedom of opinion at one moment and to invalidate it the next – you're entitled to your opinion, but you're not allowed to state it out loud. That's the way things were in the Soviet Union.
17. maaliskuuta 2008
Mikko Ellilän oikeudenkäynti 14.3.2008
Kiihottaminen kansanryhmää vastaan - asian käsittely Espoon käräjäoikeudessa 14.3.2008.
Syyttäjä: Valtionsyyttäjä Mika Illman
Syytetty: Mikko Ellilä
Syytetyn asianajaja: Kari Silvennoinen
Oikeuden puheenjohtaja: Juha Lehto
Lautamiehet: Aila Lehtinen, Rainer Westerlund ja Seppo Äikäs
Oikeudenkäynnin kulku:
Mika Illman: Yhteiskunta koostuu ihmisistä -teksti on julkaistu internetissä. Tekstissä panetellaan ja solvataan afrikkalaisia. Teksti sisältää rikoslain 11 luvun mukaista aineistoa, eikä sitä saa levittää yleisön keskuuteen. Esitän vaatimuksena, että materiaali on poistettava.
Kuvassa Mika Illman:
Illman: se, onko levitetty, on riidatonta säädöksen mainitsemalla tavalla. Riidanalaista on se, ovatko lausunnot laittomia.
Illman: Kyse ei ole mielipiteen vapaudesta. Ellilä saa olla mitä mieltä tahansa. Yleissopimuksessa ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi on kuitenkin oikeuden väärinkäytön kielto. Sananvapautta ei saa käyttää väärin.
Puolustusasianajaja Kari Silvennoinen: [kieltää ensin sen, onko levitetty säädöksen mainitsemalla tavalla]. Sitten jatkaa: Pääasia on se, ovatko lausunnot lainvastaisia vai eivät. Ollaan "muka huolissaan" sananvapaudesta. On kuitenkin niin, että sananvapauden säädöksiä on tulkittava laajasti ja rajoittavia säädöksiä suppeasti. Ei ole olemassa sellaisia kansanryhmiä, joita vastaan kiihotusta olisi tapahtunut. Kirjoitus on mielipidekirjoitus, jossa on linkit faktoihin.
Silvennoinen: Neekeri-sana on vanha suomalainen sana, eikä itsessään loukkaava. Sanan käyttö sinänsä ei ole loukkaavaa. Jos syyttävä menestyy, kaikki internetin kärkkäät kirjoitukset joudutaan poistamaan. Kyse on mitä suurimmassa määrin sananvapaudesta.
Illman: Seuraavassa otteita siitä, mitä pidän lainvastaisena:
Lainaus I: "Afrikkalaisten mielestä ryöstöt .. (mahdollisesti laiton sitaatti poistettu) .. afrikkalaista kulttuuria ja yhteiskuntaa."
Illman (edelliseen kohtaan viitaten): täyttää tunnusmerkistön.
Lainaus II: "USA:ssa ja Kanadassa neekerit .. (mahdollisesti laiton sitaatti poistettu) .. pakottaa neekerit sopeutumaan länsimaiseen kulttuuriin."
Illman (edelliseen kohtaan viitaten): perusteeton, epäasiallinen yleistys.
Lainaus III: "Neekerienemmistöiset alueet tietysti poikkeaisivat valkoisista alueista .. (mahdollisesti laiton sitaatti poistettu) .. afrikkalainen kansanluonne manifestoituu taas heidän käytöksessään."
Lainaus IV: "Neekerien tuominen Eurooppaan alentaa Euroopan väestön keskimääräistä älykkyystasoa.. (mahdollisesti laiton sitaatti poistettu) .. eivät olisi veronmaksajien rahoilla eläviä sosiaalipummeja."
Illman (kaikkiin edellisiin lainauksiin): Nämä ovat ne otteet, joita pidän tunnusmerkistön täyttävänä. Jos olisi niin, että artikkelissa olisi vähäisiä (tunnusmerkistön täyttäviä) kohtia, tällainen ei vielä tekisi artikkelia lainvastaiseksi kokonaisuutena arvostellen.
Silvennoinen: Vetoan samoihin kohtiin. Huomautan siitä, että teksti sisältää linkkejä. Kyseessä on mielipide, joita on perusteltu linkein. Tässä on kyse oman mielipiteen perustellusta esittämisestä.
Ellilä (edelliseen kohtaan viitaten): Kaksikymmenkertaiset rikosluvut ovat peräisin oikeusministeriön tutkimuksista.
Ellilä ja Silvennoinen:
Oikeuden puheenjohtaja Juha Lehto: Äo-mielipide perustuu siis arvostettujen tutkijoiden mielipiteeseen.
Illman: En kiistä, etteikö linkkejä olisi. Väitän kuitenkin, että aineisto on silti lainvastaista.
Lehto (Ellilälle): On parasta, jos kerrotte asiat itse siten kuin ne ovat tapahtuneet. Kertoisitteko blogista?
Ellilä: Kyseessä on nettipäiväkirja, jossa on yli 100 erilaista kirjoitusta.
Lehto: Yhteiskunta koostuu ihmisistä -tekstissä on tämä David-patsas?
Ellilä: Tarkoitus oli kiinnitää huomioita eri kulttuurien välisiin ilmiöihin, sellaisiin, joita ei julkista keskustelua ole käyty.
Ellilä: [Neekerit-sanan käytöstä] Neekerit sanan yhteydessä esiintyvä linkki johtaa omaan kirjoitukseeni, jossa selvennän tätä käsitettä. Sana on etymologisesti täysin neutraali, en käytä sanaa loukkaavassa tarkoituksessa. Zimbabwe, Senegal ja Kongo ovat erilaisia yhteiskuntia kuin Yhdysvallat. tämä on fakta, jota kukaan ei kiistä. Persoonallisuus on geneettistä; synnynnäisistä persoonallisuuseroista eli
persoonallisuuden geneettisyydestä on kirjoittanut mm. Helsingin yliopiston psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen.
Ellilä: En ole verrannut ihmisryhmiä eläimiin. Totesin vain, että ihminen on eläin, homo sapiens, mikä on tietenkin yleissivistykseen kuuluva tosiasia.
Silvennoinen: Ja tämä koskee yhtä hyvin mustia kuin valkoisiakin ihmisiä?
Ellilä: Kyllä, tietenkin.
Ellilä: Äo-asiassa ei ole loukkaamistarkoitusta. Äo-erot ovat tosiasioita, joita mitataan tutkimuksilla. Kaikissa tutkimustuloksissa on saatu tulokseksi se, että afrikkalaisten keskimääräinen äo on pienempi kuin eurooppalaisten. Tämä on kiistaton tosiasia, jonka kieltäminen vastaa painovoimalain kieltämistä.
Ellilä: [Loinen-sanan käytöstä] 1800-luvun suomalaisessa agraariyhteiskunnassa käytettiin sosioekonomisia termejä "mäkitupalainen", "torppari" ja "loinen". Termi ei ole poliitikkojen käytössä, mutta minä en ole mikään poliitikko vaan yksityishenkilö.
Ellilä: Artikkelissa on viittaus työministeriön sivuille. 90 % somaliväestöstä on työelämän ulkopuolella. Kymmenen prosenttia työssäkäyviä ei elätä loppua 90 %:ia, joten työelämän ulkopuolella olevat somalit aiheuttavat nettomääräisiä kustannuksia suomalaisille veronmaksajille.
Ellilä: Euroopalle aiheutuu kuluja, kun tänne tulee ryhmiä, jotka eivät elätä itseään. Suomalaisten terveydenhuoltoon ja koulutukseen jää entistä vähemmän varoja.
Silvennoinen: Onko ollut tarkoitus loukata tai kiihottaa?
Ellilä: Ei. Tekstissä analysoidaan miljoonien ihmisten populaatioita. Nämä ovat yhteiskunnallisia asioita. Samassa tekstissä sanotaan, että suomalaiset miehet tekevät enemmän rikoksia kuin naiset. Ei se ole loukkaus miehiä kohtaan, että totuudenmukaisesti kerrotaan miesten tekevän enemmän rikoksia kuin naiset. Vastaavasti ei ole loukkaus afrikkalaisia kohtaan, että totuudenmukaisesti kerrotaan afrikkalaisten tekevän enemmän rikoksia kuin eurooppalaiset.
Illman: Mikä on koulutuksenne?
Ellilä: Opiskelen kauppakorkeakoulussa, en ole vielä valmistunut. Mitä tämä tähän kuuluu?
Illman: Miten tälle sivustolle voi päätyä netissä?
Ellilä: Esimerkiksi siten, että kirjoittaa Googleen hakusanoiksi minun nimeni.
Illman: Entä jos kirjoittaa Googleen hakusanoiksi joitakin kirjoituksessa esiintyviä sanoja, voiko sen löytää sillä tavoin?
Ellilä: Siten Google toimii.
Illman: Mihin perustatte "normaalia meininkiä"-väitteen?
Ellilä: Tunnettuihin tosiasioihin. Zairessa diktaattorit Mobutu Sese Seko ja Laurent Kabila tappoivat miljoonia ihmisiä, Zimbabwessa diktaattori Robert Mugabe on tappanut satojatuhansia ihmisiä.
Illman [viitaten lauseeseen joka alkaa sanoilla "Afrikkalaisten mielestä..."]: Mistä voitte tietää, että esimerkiksi jokin Suomessa asuva afrikkalainen perhe on tätä mieltä?
Ellilä: Kukaan normaalilla lukutaidolla varustettu henkilö ei voi tulkita tuota kohtaa niin, että puhuisin jokaisesta afrikkalaisesta maailmassa. Aivan samoin lause "Miehet ovat naisia pidempiä" ei tarkoita, että kaikki miehet olisivat kaikkia naisia pidempiä. Kyse on suuria populaatioita koskevista tilastollisista keskiarvoista.
Illman: Neekeri-sanan kohdalla on linkki. Ymmärsinkö oikein, että tämä oli linkki omaan kirjoitukseenne?
Ellilä: Kyllä.
Illman: Mainitsette "ympäröivän valkoisen yhteiskunnan pakottavan neekerit sopeutumaan länsimaiseen kulttuuriin". Millä perustelette tämän?
Ellilä: Missään ei sanota, että kaikki olisivat tietynlaisia. Lausunto ei ole loukkaava yksittäisiä ihmisiä kohtaan.
Illman: Onko sillä merkitystä, että Afrikan maat ovat olleet siirtomaita, ja että eurooppalaiset ovat aiheuttaneet Afrikan nykyiset olot?
Ellilä: Tämä on virheellinen tulkinta. Afrikan maiden itsenäistyminen on tapahtunut 40-50 vuotta sitten. Tämän jälkeenkään olot eivät ole parantuneet. Afrikassa tehdään kymmenkertainen määrä murhia Suomeen verrattuna. Kiistättekö tämän?
Illman: [Ei vastaa, viittaa sen sijaan tekstinkohtaan: "Neekerien tuominen Eurooppaan siis alentaisi Euroopan elintasoa, vaikka neekerit eivät olisi veronmaksajien rahoilla eläviä sosiaalipummeja."] Miten perustelette?
Ellilä: Ne harvat työssäkäyvät afrikkalaiset maahanmuuttajat eivät maksa niin paljon veroja, että nämä verot kattaisivat työelämän ulkopuolella olevien afrikkalaisten saamat sosiaalietuudet ja julkiset palvelut. Afrikkalaiset siis aiheuttavat nettomääräisesti kustannuksia eurooppalaisille valtioille.
Ellilä: Tatu Vanhasen kirjassa on osoitettu, että väestön keskimääräisen ÄO:n ja henkeä kohti lasketun BKT:n välillä on tilastollisesti erittäin merkittävä positiivinen korrelaatio. Jos ÄO laskee maahanmuuton seurauksena, BKT laskee.
Illman: Mihin perustatte "sosiaalipummi"-sanan käytön?
Ellilä: Kuuluu yleiseen kielenkäyttöön. Jotkin kansanedustajista käyttävät tätä termiä.
Illman: Oletteko itse sellainen?
Ellilä: Olen.
Illman: Elätte veronmaksajien rahoilla?
Ellilä: Kyllä. En ymmärrä, miksi termiä ei voitaisi käyttää opiskelijoista.
Ellilä: Time-lehti julkaisi vastikään tilastoja USA:n vankipopulaatiosta. Vankipopulaatio on mielestäni varsin hyvä kokonaisrikollisuuden indikaattori, koska rikoksista annetaan vankeustuomioita suunnilleen niiden vakavuuden suhteessa. Niinpä erot demografisten ryhmien välillä vankipopulaation koossa kertovat kokonaisrikollisuuden eroista näiden demografisten ryhmien välillä. USA:n mustista miehistä joka 9. on vankilassa ja valkoisista miehistä joka 106., valkoisista naisista joka 355.; mustien ja valkoisten amerikkalaisten välillä on siis valtavan suuria eroja rikollisuudessa.
Illman: Väitättekö, että esimerkiksi enemmistö Suomessa tehtävistä tapoista olisi maahanmuuttajien tekemiä?
Ellilä: En tietenkään ole väittänyt mitään tuollaista, sillä "enemmistö" tarkoittaa yli 50 prosenttia. On aivan selvää, että koska maahanmuuttajia on Suomessa vain muutama prosentti, enemmistön kaikista rikoksista tekevät suomalaiset. Niinpä maahanmuuttajat, joita on Suomen väestöstä noin kaksi prosenttia, eivät tee suurinta osaa eli yli 50 prosenttia esimerkiksi kaikista Suomessa tehtävistä raiskauksista. He tekevät 40 prosenttia raiskauksista. Tämä on merkittävää tietoa, josta pitäisi keskustella. Luin juuri äskettäin maahanmuuttoministeri Astrid Thorsin kommentoineen, että maahanmuuttajille ominaisista rikoksista pitäisi keskustella enemmän. Sitähän minä juuri olen tehnyt. Minun blogini on juuri sitä maahanmuuttoministeri Astrid Thorsin peräänkuuluttamaa kansalaiskeskustelua maahanmuuttajien rikollisuudesta. Oikeusministeriön julkaisemien rikostilastojen mukaan somalit tekevät yli sata kertaa enemmän ryöstöjä per henki kuin suomalaiset. Tämä on tärkeää tietoa, joka on tuotava julkisuuteen. Sitä paitsi asia on jo julkista tietoa, joka on vapaasti luettavissa oikeusministeriön internetsivuilta. Ei kansalaista voida rangaista siitä, että hän kertoo, mitä viranomaisten julkaisemilla internetsivuilla lukee.
[Tässä vaiheessa yleisöstä kuului voimakkaita naurunpyrskähdyksiä, ja yleinen huvittuneisuus valtasi istuntosalin. Ei ole täysin selvää, tuliko naurunremakka ainoastaan yleisöltä vaiko myös lautamiehiltä, mutta yhtä kaikki lautamiehet hymyilivät kuin pieni aurinko.]
Juha Lehto ja lautamiehet:
Illman: [viittaa VDare-linkkiin] Mikä organisaatio tämä VDare on?
Ellilä: En tiedä. Käytin Googlea.
Illman: Onko tämä objektiivinen, arvostettu yhteisö?
Ellilä: En tiedä. Hain Googlella Vanhasen kirjasta tietoja. Hain kaavakuvaa, se löytyi kyseisestä linkistä. VDaren tekemä arvostelu ei itsessään ollut kiinnostava.
[Siirrytään loppupuheenvuoroihin].
Illmanin loppupuheenvuoro: Vetoaisin kirjallisuuslähteisiin [Toinen niistä on WSOY:n julkaisema "Rikosoikeus", toinen on Syrjinnän vastainen käsikirja, toimittanut Timo Makkonen - International organization for migration 2003. s. 128.]. Tässä kommentaari. Todetaan, että on tullut riidattomasti näytetyksi, että teksti on ollut yleisön saatavilla. Ei ole kyse siitä, etteikö mielipiteitä saisi olla. Tietynlaisten mielipiteiden levittäminen on säädöksen tarkoittamaa. Panetelussa ja kiihottamisessa on usein kyse yleistämisestä.
Illman: On ihan totta, että Afrikassa tehdään paljon väkivallantekoja. Tämä ei oikeuta yleistäviä kommentteja siitä, että Suomessa asuvat maahanmuuttajat olisivat taipuvaisia toimimaan näin. En kiistä sitä, etteikö Suomessa olisi maahanmuuttajia, jotka syyllistyvät rikoksiin. Mutta kommentoinnin tulisi olla asiallisessa sävyssä esitettyä. Puolitotuuksien esittäminen täyttää kiihoittamisen tunnusmerkistön. Ellilä esittää väritettyä totuutta sekä puolitotuuksia, näinollen tunnusmerkistö täyttyy. Sanonnat "afrikkalaiset käyttäytyvät" sekä "neekerit noudattavat" ovat niiin yleistäviä, ettei niitä voida pitää asianmukaisina.
Illman: [lukee kirjallisuusviittestä] Panetteluksi tulee myös katsoa kansanryhmän katsominen muita vähä-älyisemmäksi. Vanhasen väite on kiistanalainen. Väitän, että Ellilä vetoaa tähän näennäistieteellisesti.
Illman: VDare ei ole mikään tieteellinen tai objektiivinen, vaan äärioikeistoon kallellaan oleva järjestö, joka mm. vastustaa meksikolaisten maahanmuuttoa Yhdysvaltoihin. En katso, että se olisi objektiivinen taho.
Ellilä: Tahtoisin huomauttaa tähän, että on täysin epäolennaista, millaista poliittista kantaa kyseinen järjestö edustaa, sillä en millään tavoin viitannut järjestön sivuilla olevaan arvosteluun, vaan pelkästään kaavakuvaan, joka oli kopioitu arvosteluun suoraan Tatu Vanhasen kirjasta. Olisin aivan yhtä hyvin voinut itse ottaa valokopion kyseisestä kaavakuvasta. Se, että syyttäjä viittaa "äärioikeistoon", kertoo mielestäni hänen yrityksestään politisoida tätä oikeudenkäyntiä.
Illman: Katson, että syyte on näytetty toteen, ja että Ellilä on tuomittava. Kysymys on periaatteellinen. Todisteeksi annettu teksti on poistettava internetistä ja tuomittava menetetyksi. [viittaa myös sakkorangaistukseen].
Silvennoinen pitää puolustuksen loppupuheenvuoron: Syyte on jäänyt näyttämättä toteen. Tekstin poistaminen vastaisi kirjarovioita. Ollaan muka huolissaan sananvapaudesta, mutta mitä tehdään mielipiteillä, joita ei saa julkaista? Syyttäjältä on jäänyt kokonaan toteennäyttämättä kiihotus. Ei ole sellaista kansanryhmää, jota vastaan olisi kiihotettu. Ensin syyttäjä tekopyhästi puolustaa mielipiteenvapautta ja sitten seuraavassa hengenvedossa mitätöi sen - saat olla jotain mieltä, muttet saa sanoa sitä ääneen. Näin oli Neuvostoliitossa.
[Syyttäjä ja syytetty poistuvat huoneesta, puheenjohtaja jää hetkeksi nevottelemaan lautamiesten kanssa. Hetken päästä kaikki palaavat saliin.]
Oikeuden puheenjohtaja Lehto: Tuomio annetaan kansliapäätöksenä 27.3.2008.
Muistiin kirjasi,
Matias Turkkila
Katso myös: 27.3.2008 annettu tuomio.
EDIT 18.3.2008 klo 13:03 - huomioitu Miikan kommentit (lakiteknisiä asioita, kts kommentit)
EDIT 18.3.2008 klo 14:32 - huomioitu Adelphin kommentit (yleisiä muistinvaraisia tarkennuksia, kts kommentit)
EDIT 18.3.2008 klo 21:40 - huomioitu Ellilän kommentit (tarkennettu useita kohtia sanatarkkojen muistiinpanojen avulla)
EDIT 19.3.2008 klo 17:51 - lisätty toinen Illmanin loppupuheenvuoron kirjallisuusviite
Syyttäjä: Valtionsyyttäjä Mika Illman
Syytetty: Mikko Ellilä
Syytetyn asianajaja: Kari Silvennoinen
Oikeuden puheenjohtaja: Juha Lehto
Lautamiehet: Aila Lehtinen, Rainer Westerlund ja Seppo Äikäs
Oikeudenkäynnin kulku:
Mika Illman: Yhteiskunta koostuu ihmisistä -teksti on julkaistu internetissä. Tekstissä panetellaan ja solvataan afrikkalaisia. Teksti sisältää rikoslain 11 luvun mukaista aineistoa, eikä sitä saa levittää yleisön keskuuteen. Esitän vaatimuksena, että materiaali on poistettava.
Kuvassa Mika Illman:

Illman: se, onko levitetty, on riidatonta säädöksen mainitsemalla tavalla. Riidanalaista on se, ovatko lausunnot laittomia.
Illman: Kyse ei ole mielipiteen vapaudesta. Ellilä saa olla mitä mieltä tahansa. Yleissopimuksessa ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi on kuitenkin oikeuden väärinkäytön kielto. Sananvapautta ei saa käyttää väärin.
Puolustusasianajaja Kari Silvennoinen: [kieltää ensin sen, onko levitetty säädöksen mainitsemalla tavalla]. Sitten jatkaa: Pääasia on se, ovatko lausunnot lainvastaisia vai eivät. Ollaan "muka huolissaan" sananvapaudesta. On kuitenkin niin, että sananvapauden säädöksiä on tulkittava laajasti ja rajoittavia säädöksiä suppeasti. Ei ole olemassa sellaisia kansanryhmiä, joita vastaan kiihotusta olisi tapahtunut. Kirjoitus on mielipidekirjoitus, jossa on linkit faktoihin.
Silvennoinen: Neekeri-sana on vanha suomalainen sana, eikä itsessään loukkaava. Sanan käyttö sinänsä ei ole loukkaavaa. Jos syyttävä menestyy, kaikki internetin kärkkäät kirjoitukset joudutaan poistamaan. Kyse on mitä suurimmassa määrin sananvapaudesta.
Illman: Seuraavassa otteita siitä, mitä pidän lainvastaisena:
Lainaus I: "Afrikkalaisten mielestä ryöstöt .. (mahdollisesti laiton sitaatti poistettu) .. afrikkalaista kulttuuria ja yhteiskuntaa."
Illman (edelliseen kohtaan viitaten): täyttää tunnusmerkistön.
Lainaus II: "USA:ssa ja Kanadassa neekerit .. (mahdollisesti laiton sitaatti poistettu) .. pakottaa neekerit sopeutumaan länsimaiseen kulttuuriin."
Illman (edelliseen kohtaan viitaten): perusteeton, epäasiallinen yleistys.
Lainaus III: "Neekerienemmistöiset alueet tietysti poikkeaisivat valkoisista alueista .. (mahdollisesti laiton sitaatti poistettu) .. afrikkalainen kansanluonne manifestoituu taas heidän käytöksessään."
Lainaus IV: "Neekerien tuominen Eurooppaan alentaa Euroopan väestön keskimääräistä älykkyystasoa.. (mahdollisesti laiton sitaatti poistettu) .. eivät olisi veronmaksajien rahoilla eläviä sosiaalipummeja."
Illman (kaikkiin edellisiin lainauksiin): Nämä ovat ne otteet, joita pidän tunnusmerkistön täyttävänä. Jos olisi niin, että artikkelissa olisi vähäisiä (tunnusmerkistön täyttäviä) kohtia, tällainen ei vielä tekisi artikkelia lainvastaiseksi kokonaisuutena arvostellen.
Silvennoinen: Vetoan samoihin kohtiin. Huomautan siitä, että teksti sisältää linkkejä. Kyseessä on mielipide, joita on perusteltu linkein. Tässä on kyse oman mielipiteen perustellusta esittämisestä.
Ellilä (edelliseen kohtaan viitaten): Kaksikymmenkertaiset rikosluvut ovat peräisin oikeusministeriön tutkimuksista.
Ellilä ja Silvennoinen:

Oikeuden puheenjohtaja Juha Lehto: Äo-mielipide perustuu siis arvostettujen tutkijoiden mielipiteeseen.
Illman: En kiistä, etteikö linkkejä olisi. Väitän kuitenkin, että aineisto on silti lainvastaista.
Lehto (Ellilälle): On parasta, jos kerrotte asiat itse siten kuin ne ovat tapahtuneet. Kertoisitteko blogista?
Ellilä: Kyseessä on nettipäiväkirja, jossa on yli 100 erilaista kirjoitusta.
Lehto: Yhteiskunta koostuu ihmisistä -tekstissä on tämä David-patsas?
Ellilä: Tarkoitus oli kiinnitää huomioita eri kulttuurien välisiin ilmiöihin, sellaisiin, joita ei julkista keskustelua ole käyty.
Ellilä: [Neekerit-sanan käytöstä] Neekerit sanan yhteydessä esiintyvä linkki johtaa omaan kirjoitukseeni, jossa selvennän tätä käsitettä. Sana on etymologisesti täysin neutraali, en käytä sanaa loukkaavassa tarkoituksessa. Zimbabwe, Senegal ja Kongo ovat erilaisia yhteiskuntia kuin Yhdysvallat. tämä on fakta, jota kukaan ei kiistä. Persoonallisuus on geneettistä; synnynnäisistä persoonallisuuseroista eli
persoonallisuuden geneettisyydestä on kirjoittanut mm. Helsingin yliopiston psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen.
Ellilä: En ole verrannut ihmisryhmiä eläimiin. Totesin vain, että ihminen on eläin, homo sapiens, mikä on tietenkin yleissivistykseen kuuluva tosiasia.
Silvennoinen: Ja tämä koskee yhtä hyvin mustia kuin valkoisiakin ihmisiä?
Ellilä: Kyllä, tietenkin.
Ellilä: Äo-asiassa ei ole loukkaamistarkoitusta. Äo-erot ovat tosiasioita, joita mitataan tutkimuksilla. Kaikissa tutkimustuloksissa on saatu tulokseksi se, että afrikkalaisten keskimääräinen äo on pienempi kuin eurooppalaisten. Tämä on kiistaton tosiasia, jonka kieltäminen vastaa painovoimalain kieltämistä.
Ellilä: [Loinen-sanan käytöstä] 1800-luvun suomalaisessa agraariyhteiskunnassa käytettiin sosioekonomisia termejä "mäkitupalainen", "torppari" ja "loinen". Termi ei ole poliitikkojen käytössä, mutta minä en ole mikään poliitikko vaan yksityishenkilö.
Ellilä: Artikkelissa on viittaus työministeriön sivuille. 90 % somaliväestöstä on työelämän ulkopuolella. Kymmenen prosenttia työssäkäyviä ei elätä loppua 90 %:ia, joten työelämän ulkopuolella olevat somalit aiheuttavat nettomääräisiä kustannuksia suomalaisille veronmaksajille.
Ellilä: Euroopalle aiheutuu kuluja, kun tänne tulee ryhmiä, jotka eivät elätä itseään. Suomalaisten terveydenhuoltoon ja koulutukseen jää entistä vähemmän varoja.
Silvennoinen: Onko ollut tarkoitus loukata tai kiihottaa?
Ellilä: Ei. Tekstissä analysoidaan miljoonien ihmisten populaatioita. Nämä ovat yhteiskunnallisia asioita. Samassa tekstissä sanotaan, että suomalaiset miehet tekevät enemmän rikoksia kuin naiset. Ei se ole loukkaus miehiä kohtaan, että totuudenmukaisesti kerrotaan miesten tekevän enemmän rikoksia kuin naiset. Vastaavasti ei ole loukkaus afrikkalaisia kohtaan, että totuudenmukaisesti kerrotaan afrikkalaisten tekevän enemmän rikoksia kuin eurooppalaiset.
Illman: Mikä on koulutuksenne?
Ellilä: Opiskelen kauppakorkeakoulussa, en ole vielä valmistunut. Mitä tämä tähän kuuluu?
Illman: Miten tälle sivustolle voi päätyä netissä?
Ellilä: Esimerkiksi siten, että kirjoittaa Googleen hakusanoiksi minun nimeni.
Illman: Entä jos kirjoittaa Googleen hakusanoiksi joitakin kirjoituksessa esiintyviä sanoja, voiko sen löytää sillä tavoin?
Ellilä: Siten Google toimii.
Illman: Mihin perustatte "normaalia meininkiä"-väitteen?
Ellilä: Tunnettuihin tosiasioihin. Zairessa diktaattorit Mobutu Sese Seko ja Laurent Kabila tappoivat miljoonia ihmisiä, Zimbabwessa diktaattori Robert Mugabe on tappanut satojatuhansia ihmisiä.
Illman [viitaten lauseeseen joka alkaa sanoilla "Afrikkalaisten mielestä..."]: Mistä voitte tietää, että esimerkiksi jokin Suomessa asuva afrikkalainen perhe on tätä mieltä?
Ellilä: Kukaan normaalilla lukutaidolla varustettu henkilö ei voi tulkita tuota kohtaa niin, että puhuisin jokaisesta afrikkalaisesta maailmassa. Aivan samoin lause "Miehet ovat naisia pidempiä" ei tarkoita, että kaikki miehet olisivat kaikkia naisia pidempiä. Kyse on suuria populaatioita koskevista tilastollisista keskiarvoista.
Illman: Neekeri-sanan kohdalla on linkki. Ymmärsinkö oikein, että tämä oli linkki omaan kirjoitukseenne?
Ellilä: Kyllä.
Illman: Mainitsette "ympäröivän valkoisen yhteiskunnan pakottavan neekerit sopeutumaan länsimaiseen kulttuuriin". Millä perustelette tämän?
Ellilä: Missään ei sanota, että kaikki olisivat tietynlaisia. Lausunto ei ole loukkaava yksittäisiä ihmisiä kohtaan.
Illman: Onko sillä merkitystä, että Afrikan maat ovat olleet siirtomaita, ja että eurooppalaiset ovat aiheuttaneet Afrikan nykyiset olot?
Ellilä: Tämä on virheellinen tulkinta. Afrikan maiden itsenäistyminen on tapahtunut 40-50 vuotta sitten. Tämän jälkeenkään olot eivät ole parantuneet. Afrikassa tehdään kymmenkertainen määrä murhia Suomeen verrattuna. Kiistättekö tämän?
Illman: [Ei vastaa, viittaa sen sijaan tekstinkohtaan: "Neekerien tuominen Eurooppaan siis alentaisi Euroopan elintasoa, vaikka neekerit eivät olisi veronmaksajien rahoilla eläviä sosiaalipummeja."] Miten perustelette?
Ellilä: Ne harvat työssäkäyvät afrikkalaiset maahanmuuttajat eivät maksa niin paljon veroja, että nämä verot kattaisivat työelämän ulkopuolella olevien afrikkalaisten saamat sosiaalietuudet ja julkiset palvelut. Afrikkalaiset siis aiheuttavat nettomääräisesti kustannuksia eurooppalaisille valtioille.
Ellilä: Tatu Vanhasen kirjassa on osoitettu, että väestön keskimääräisen ÄO:n ja henkeä kohti lasketun BKT:n välillä on tilastollisesti erittäin merkittävä positiivinen korrelaatio. Jos ÄO laskee maahanmuuton seurauksena, BKT laskee.
Illman: Mihin perustatte "sosiaalipummi"-sanan käytön?
Ellilä: Kuuluu yleiseen kielenkäyttöön. Jotkin kansanedustajista käyttävät tätä termiä.
Illman: Oletteko itse sellainen?
Ellilä: Olen.
Illman: Elätte veronmaksajien rahoilla?
Ellilä: Kyllä. En ymmärrä, miksi termiä ei voitaisi käyttää opiskelijoista.
Ellilä: Time-lehti julkaisi vastikään tilastoja USA:n vankipopulaatiosta. Vankipopulaatio on mielestäni varsin hyvä kokonaisrikollisuuden indikaattori, koska rikoksista annetaan vankeustuomioita suunnilleen niiden vakavuuden suhteessa. Niinpä erot demografisten ryhmien välillä vankipopulaation koossa kertovat kokonaisrikollisuuden eroista näiden demografisten ryhmien välillä. USA:n mustista miehistä joka 9. on vankilassa ja valkoisista miehistä joka 106., valkoisista naisista joka 355.; mustien ja valkoisten amerikkalaisten välillä on siis valtavan suuria eroja rikollisuudessa.
Illman: Väitättekö, että esimerkiksi enemmistö Suomessa tehtävistä tapoista olisi maahanmuuttajien tekemiä?
Ellilä: En tietenkään ole väittänyt mitään tuollaista, sillä "enemmistö" tarkoittaa yli 50 prosenttia. On aivan selvää, että koska maahanmuuttajia on Suomessa vain muutama prosentti, enemmistön kaikista rikoksista tekevät suomalaiset. Niinpä maahanmuuttajat, joita on Suomen väestöstä noin kaksi prosenttia, eivät tee suurinta osaa eli yli 50 prosenttia esimerkiksi kaikista Suomessa tehtävistä raiskauksista. He tekevät 40 prosenttia raiskauksista. Tämä on merkittävää tietoa, josta pitäisi keskustella. Luin juuri äskettäin maahanmuuttoministeri Astrid Thorsin kommentoineen, että maahanmuuttajille ominaisista rikoksista pitäisi keskustella enemmän. Sitähän minä juuri olen tehnyt. Minun blogini on juuri sitä maahanmuuttoministeri Astrid Thorsin peräänkuuluttamaa kansalaiskeskustelua maahanmuuttajien rikollisuudesta. Oikeusministeriön julkaisemien rikostilastojen mukaan somalit tekevät yli sata kertaa enemmän ryöstöjä per henki kuin suomalaiset. Tämä on tärkeää tietoa, joka on tuotava julkisuuteen. Sitä paitsi asia on jo julkista tietoa, joka on vapaasti luettavissa oikeusministeriön internetsivuilta. Ei kansalaista voida rangaista siitä, että hän kertoo, mitä viranomaisten julkaisemilla internetsivuilla lukee.
[Tässä vaiheessa yleisöstä kuului voimakkaita naurunpyrskähdyksiä, ja yleinen huvittuneisuus valtasi istuntosalin. Ei ole täysin selvää, tuliko naurunremakka ainoastaan yleisöltä vaiko myös lautamiehiltä, mutta yhtä kaikki lautamiehet hymyilivät kuin pieni aurinko.]
Juha Lehto ja lautamiehet:

Illman: [viittaa VDare-linkkiin] Mikä organisaatio tämä VDare on?
Ellilä: En tiedä. Käytin Googlea.
Illman: Onko tämä objektiivinen, arvostettu yhteisö?
Ellilä: En tiedä. Hain Googlella Vanhasen kirjasta tietoja. Hain kaavakuvaa, se löytyi kyseisestä linkistä. VDaren tekemä arvostelu ei itsessään ollut kiinnostava.
[Siirrytään loppupuheenvuoroihin].
Illmanin loppupuheenvuoro: Vetoaisin kirjallisuuslähteisiin [Toinen niistä on WSOY:n julkaisema "Rikosoikeus", toinen on Syrjinnän vastainen käsikirja, toimittanut Timo Makkonen - International organization for migration 2003. s. 128.]. Tässä kommentaari. Todetaan, että on tullut riidattomasti näytetyksi, että teksti on ollut yleisön saatavilla. Ei ole kyse siitä, etteikö mielipiteitä saisi olla. Tietynlaisten mielipiteiden levittäminen on säädöksen tarkoittamaa. Panetelussa ja kiihottamisessa on usein kyse yleistämisestä.
Illman: On ihan totta, että Afrikassa tehdään paljon väkivallantekoja. Tämä ei oikeuta yleistäviä kommentteja siitä, että Suomessa asuvat maahanmuuttajat olisivat taipuvaisia toimimaan näin. En kiistä sitä, etteikö Suomessa olisi maahanmuuttajia, jotka syyllistyvät rikoksiin. Mutta kommentoinnin tulisi olla asiallisessa sävyssä esitettyä. Puolitotuuksien esittäminen täyttää kiihoittamisen tunnusmerkistön. Ellilä esittää väritettyä totuutta sekä puolitotuuksia, näinollen tunnusmerkistö täyttyy. Sanonnat "afrikkalaiset käyttäytyvät" sekä "neekerit noudattavat" ovat niiin yleistäviä, ettei niitä voida pitää asianmukaisina.
Illman: [lukee kirjallisuusviittestä] Panetteluksi tulee myös katsoa kansanryhmän katsominen muita vähä-älyisemmäksi. Vanhasen väite on kiistanalainen. Väitän, että Ellilä vetoaa tähän näennäistieteellisesti.
Illman: VDare ei ole mikään tieteellinen tai objektiivinen, vaan äärioikeistoon kallellaan oleva järjestö, joka mm. vastustaa meksikolaisten maahanmuuttoa Yhdysvaltoihin. En katso, että se olisi objektiivinen taho.
Ellilä: Tahtoisin huomauttaa tähän, että on täysin epäolennaista, millaista poliittista kantaa kyseinen järjestö edustaa, sillä en millään tavoin viitannut järjestön sivuilla olevaan arvosteluun, vaan pelkästään kaavakuvaan, joka oli kopioitu arvosteluun suoraan Tatu Vanhasen kirjasta. Olisin aivan yhtä hyvin voinut itse ottaa valokopion kyseisestä kaavakuvasta. Se, että syyttäjä viittaa "äärioikeistoon", kertoo mielestäni hänen yrityksestään politisoida tätä oikeudenkäyntiä.
Illman: Katson, että syyte on näytetty toteen, ja että Ellilä on tuomittava. Kysymys on periaatteellinen. Todisteeksi annettu teksti on poistettava internetistä ja tuomittava menetetyksi. [viittaa myös sakkorangaistukseen].
Silvennoinen pitää puolustuksen loppupuheenvuoron: Syyte on jäänyt näyttämättä toteen. Tekstin poistaminen vastaisi kirjarovioita. Ollaan muka huolissaan sananvapaudesta, mutta mitä tehdään mielipiteillä, joita ei saa julkaista? Syyttäjältä on jäänyt kokonaan toteennäyttämättä kiihotus. Ei ole sellaista kansanryhmää, jota vastaan olisi kiihotettu. Ensin syyttäjä tekopyhästi puolustaa mielipiteenvapautta ja sitten seuraavassa hengenvedossa mitätöi sen - saat olla jotain mieltä, muttet saa sanoa sitä ääneen. Näin oli Neuvostoliitossa.
[Syyttäjä ja syytetty poistuvat huoneesta, puheenjohtaja jää hetkeksi nevottelemaan lautamiesten kanssa. Hetken päästä kaikki palaavat saliin.]
Oikeuden puheenjohtaja Lehto: Tuomio annetaan kansliapäätöksenä 27.3.2008.
Muistiin kirjasi,
Matias Turkkila
Katso myös: 27.3.2008 annettu tuomio.
EDIT 18.3.2008 klo 13:03 - huomioitu Miikan kommentit (lakiteknisiä asioita, kts kommentit)
EDIT 18.3.2008 klo 14:32 - huomioitu Adelphin kommentit (yleisiä muistinvaraisia tarkennuksia, kts kommentit)
EDIT 18.3.2008 klo 21:40 - huomioitu Ellilän kommentit (tarkennettu useita kohtia sanatarkkojen muistiinpanojen avulla)
EDIT 19.3.2008 klo 17:51 - lisätty toinen Illmanin loppupuheenvuoron kirjallisuusviite
Tunnisteet:
blogit,
laki,
maahanmuutto,
rasismi
15. maaliskuuta 2008
Mikko Ellilän oikeudenkäynti
Kävin eilen 15.3 seuraamassa Mikko Ellilän oikeudenkäyntiä. Stay tuned, kirjoitan kattavan oikeudenkäyntiraportin, kunhan ensin käyn viettämässä yön Jorvin sairaalan äitiyspoliklinikalla..
24. helmikuuta 2008
Maahanmuuttoa pompeijilaiseen tapaan

Pompeijin kaupungista löytyi arkeologisissa kaivauksissa naseva latinankielinen lausahdus:
"Fures foras, frugi intro".
Tämä tarkoittaa suomeksi käännettynä "Rosvot ulos, kunnolliset sisään!". Itse kukin voisi varmasti keksiä tälle vanhalle lausahdukselle montakin nykyaikaan sovitettua käyttötarkoitusta, mutta ehkä olisi ollut parempi, että vanhat pompeijilaiset eivät olisi koskaan tekstiä talojensa seiniin kirjoittaneet. Näin oli ainakin 23.8.0079, eli päivänä, jolloin kaupungin kyljessä sijainnut vanha Vesuvius-tulivuori päätti äkisti purkautua. Tulivuori sinkosi ilmoille arviolta sata miljoonaa tonnia tuhkaa ja hohkakiveä Pompeijin ja muiden lähikaupunkien päälle, haudaten arviolta 2000-3000 kunnollista ihmistä.
Kun tarkemmin asiaa ajattelee, näissä oloissa olisi ollut huomattavan paljon parempi asia, että seiniin olisi kirjoitettu lausahduksen käänteinen versio:
"Frugi foras, fures intro".
Eli: "rosvot sisään ja kunnolliset ulos".
-- Matias
Kuva: Wikipedia
15. helmikuuta 2008
Amikismia Manuelan tapaan
Eräs syrjinnän muoto on nepotismi. Nepotismi-sana on johtettu latinasta - nepos tarkoittaa jälkeläistä, mahdollisesti pojan- tai tyttärenpoikaa. Sittemmin samainen sana on vakiintunut tarkoittamaan kaikenlaista sukulaisten suosimista. Esimerkkinä nepotismista mainittakoon vaikkapa tilanne, jossa julkisen viran haltija myöntää sukulaiselleen edun, jota tämä ei normaalitilanteessa olisi oikeutettu saamaan. Toki muunkinlaista syrjintää esiintyy. En tiedä, onko kukaan yrittänyt vakiinnuttaa hyvävelismin tai parassiskosmin käsitteitä, mutta kimuraisten käsitteiden takana vaaniva asia - ystävien suosiminen siis - lienee vähintään yhtä yleistä kuin nepotismi. Paremman käsitteen mieleen juolahtamattomuuden vuoksi ehdottaisin "ystävyysnepotismin" kantasanaksi latinan kielen ystävää tarkottavaa sanaa amicus - tästä johdettaisiin amicismi tai vielä hieman suomalaisimmittain amikismi. Jollei kukaan vastusta tätä ehdotusta, lisään uuden käsitteen wikipediaan oikopikaa.
Ja sitten varsinaiseen asiaan.
Ellei eletä hyvin kummallisissa ja poikkeuksellisissa oloissa, on aina hyvä elää niinkuin opettaa. Näin tekevät muiden muassa Matti Nykänen sekä Mato Valtonen. Näin kuinkaan nimenomaisesti ei tee sillintuore Norjan lapsi- ja tasa-arvoministeri Manuela Ramin-Osmundsen. Manuela - Norjan ensimmäinen ulkomaalaistaustainen ministeri muuten - joutui torstai-iltana eroamaan hyvin ilmeisen amikismin takia. Hän oli helmikuun alussa jakanut tasa-arvoa karibialaiseen tapaan nimittämällä lapsiasiamieheksi pätevimmän ehdokkaan sijasta itselleen sopivimman, elikäs ystävänsä.
Media sai nopeasti vihjeitä Manuelan toikkaroinnista, ja niin kävivät sopulit hampaat hassusti hönöttäen poloisen Manuelan kimppuun. Hän päätti lyödä pöytään "kuseta niitä paskiaisia"-kortin, mutta valitettavasti tässä pelipöydässä se vastasi pelkkää patakakkosta. Käteen jääneestä "vaikene-kuin-hauta"-kortista ei ollut siitäkään enää mitään hyötyä, sitä kun voi käyttää vain itseänsä tyhmempiin. Näin kävikin, tässä tapauksessa ainoa bluffin niellyt oli pääministeri Jens Stoltenberg. Eikä kulunut kuin pieni hetki, niin totuus valkeni Jensillekin ja bluffi poistui pääministerin kiukkuisista keuhkoista karmivalla kröhinällä.
Seuraus: Kaikkien lasten ja tasa-arvoisten ystävä, rouva ministeri Manuela potkittiin pois postiltaan lähes susannakurosmaiset mittasuhteet saaneessa mediatapahtumassa, joka muistutti enemmän Bacchus-kultin bakkanaaleja kuin demokraattisessa valtiossa järjestettyä tiedotustilaisuutta. Hienoinen kansalaisten enemmistö (kahdeksankymmentäviisi prosenttia heistä) jäi vilkuttamaan hyvästejä onnen kyynel silmissään. Osa tyrskinnästä saattoi johtua siitä, että kaikki tiesivät mainiosti, että seuraava "tasa-arvo"-ministeri tulisi olemaan vielä hirmullisempi tapaus.
Päätämme raporttimme Norjanmaalta tähän ja toteamme huojentuneena, että vastaava temppu olisi ei olisi koskaan onnistunut Suomessa. Täällä ystävyyssuhteet kun eivät ole vielä koskaan meneet ohi poliittisista virkanimityksistä.
Tunnisteet:
hassut,
politiikka,
syrjintä,
valta
4. helmikuuta 2008
Ritva Santavuori calls Obama's grandma "Negroid", gets kicked out of tv
Racial hypersensitivity or an act of common sense - you decide. On January 11th, during a live broadcast talkshow Aamu-tv - Jälkiviisaat, a retired prosecutor Ritva Santavuori commented on press photos of Barack Obama’s step-grandmother Sarah Obama that had been circulated around the world, saying that the elderly Kenyan woman was ugly, referring to her "residual Negroid features". In the programme, Santavuori pressed her own nose down with her finger to illustrate what she saw as Sarah Obama's resemblance to a gorilla. [HS]
Talkshow Jälkiviisaat runs from monday to friday at nine o'clock, it typically has 350 000 viewers. In Finland, with just 5 million residents, this is a large number. Santavuori made her first appearance to the show on 1999 and has been a regular guest ever since.
Until now.
Council for Mass Media in Finland passed their verdict on February 2nd, displaying exceptional haste. the verdict was unfavourable for Santavuori. It states: "..Aamu-tv has violated against established journalistic traditions. Council has filed a complaint .."
Executioner may enter.
Santavuori - a public figure known by virtually everyone in Finland - is bluntly kicked out of the tv-show. Aamu-tv's editor in chief Leena Pakkanen doesn't admit firing her. Instead, she refers to their discussions where they "mutually agreed that after so many years, perhaps it was time to let go".
Sure it was. Perhaps it really high time we let go of the all the elders who speak of what they see.
Tunnisteet:
english,
media,
rasismi,
Ritva Santavuori
3. helmikuuta 2008
Lotta Roti: Akatemian hetteiköistä
Disclaimer: tämä kirjoitus on alunperin kirje ystävilleni ja tuttavilleni, jotka ovat tavalla tai toisella kiinnostuneita ristiretkestäni akateemista poliittista korrektiutta ja monikultturismia vastaan. Se ei siis ole argumentaatioltaan loppuun saakka hiottu ja mietitty, vaan hyvin henkilökohtainen, subjektiivinen ja tunteenomainen kuvaus tunnelmista yliopiston monikulttuurisuustarjontaan tutustumisesta. Olen nyt Matias Turkkilan pyynnöstä tästä huolimatta päättänyt suostua kirjoituksen julkaisemiseen, koska mielestäni muidenkin kuin alan opiskelijoiden ja tutkijoiden on hyvä tietää, mitä yliopistoissamme tapahtuu. Se, mitä maamme korkein koulutus opettaa monikultturismista, demokratiasta ja kansalaisoikeuksista koskee kaikkien meidän tulevaisuutta.
Lotta Roti
valtiotieteen ylioppilas ja vapaa kirjoittaja
---
Matias kiittää. Sekä lisää tekstiin joitain luettavuutta helpottavia korostuksia ja kursivointeja.
---
AKATEMIAN HETTEIKÖISTÄ
Olen nyt aloittanut tutustumisen siihen, mitä yliopistossa tällä hetkellä opetetaan monikulttuurisuudesta. Luen tenttikirjaa nimeltä Ethnic minorities and the media. Osasin kyllä odottaa vahvaa asenteellisuutta, ideologisuutta ja sitoutumista poliittiseen korrektiuteen. Joka tapauksessa järkytyin. Olen nimittäin näitä asioita pitkään mietittyäni alkanut puolittain uskoa (toivoa?), että olen sittenkin tullut hiukan vainoharhaiseksi ja liioittelen ongelmaa.
Kurssin nimi on Viestinnän erityisalueita: kulttuurienvälinen viestintä. Ei esimerkiksi “Neomarxilainen näkökulma monikulttuurisuuteen”. Kaikki monikulttuurisuutta, maahanmuuttajia, kansallisuutta tai etnisyyttä käsittelevä aineisto ainakin valtiotieteellisessä näyttää perustuvan samaan ideologiaan, eikä sen määrä ole vähäinen. Sama pätee muunnettavat muuntaen feministiseen sekä lesbo- ja queer-tutkimukseen. En tietysti ole kolunnut joka ikistä kirjaa ja kurssia läpi, ja lupaan raportoida, jos jotain toisinajattelua ilmenee.
Kun opiskelin ensimmäistä kertaa, 90-luvun alussa, viestinnän kurssikirjojen joukossa oli Kaarle Nordenstrendgin 70-luvulla kirjoittama avoimen marxilainen teos. Osa opiskelijoista vastusti kiivaasti moista poliittista propagandaa – osa, kuten minä, piti sitä osittain huvittavana historiallisena reliikkinä ja osittain oppihistoriallisesti perusteltuna. Nyt kaikki materiaali yllämainitsemistani aiheista näyttää olevan vähintään yhtä asenteellista ja itse asiassa aivan saman ideologian perillistä (hegemonioineen ja väärine tietoisuuksineen, sorretuineen ja sortajineen). Terminologia on vain päivitetty nykyaikaan: luokkatietoisuuden ja neuvostomyönteisyyden tilalle on astunut monikulttuurinen sensitiivisyys.
Mainittakoon, että tämä kirja kuten huomattava osa muistakin kurssikirjoista sekä teoreetikkojen ajatuksista käsittelee Yhdysvaltoja ja Britanniaa. Siellä kirjoittajien havainnot ja väitteet voivat todella olla relevantimpia kuin Suomessa. Silloin kuitenkin toivoisi, että tämä tuotaisiin esiin ja tasapainotettaisiin suomalaisella näkökulmalla. Suomenkielisiä tenttikirjoja ei enää juuri näe edistyneemmissä opinnoissa, ja kaikki näkemäni suomalaisten tekemät tutkimukset sijoittavat anglo-amerikkalaiset teoriat melko sellaisinaan suomalaiseen yhteiskuntaan.
Ehtnic Minorities and Media on artikkelikokoelma “viimeisimmistä kehityskuluista” vähemmistöihin liittyvässä mediatutkimuksessa (julkaisuvuosi 2000). Kirjoittajat katsovat olevansa avoimesti vähemmistöjen sekä antirasistisen agendan puolella. Kuten muuallakin yhteiskunnassa, huomaamme pian kirjaa lukiessamme, että “rasismin” vastustaminen kattaa melkoisen joukon poliittisia mielipiteitä, joilla ei ole enää mitään tekemistä rotusyrjinnän kanssa. Kirjassa viitataan useammassa kohtaa, mitenkään kyseenalaistamatta, affirmative action-politiikan vastustamiseen rasismin puolustamisena! Samoin maahanmuuttoa rajoittavat (perusteluista tai käytännön sovelluksesta riippumatta) tai valtaväestön kulttuuria korostavat mielipiteet samastetaan rasismiin. Tätä taustaa vastaan tämän hetken tarmokkaat poliittiset toimenpiteet “rasismin kitkemiseksi” ja tässä tarkoituksessa jopa sananvapauden rajoittamiseksi (Puumalainen, Illman, Suurpää, EU:n rasisminvastaiset hankkeet) tuntuvat hivenen huolestuttavilta.
Esitän tässä muutamia esiin tulleita teemoja sekä häiritseviä ristiriitaisuuksia.
Lisää uuskäsitteitä:
- On vanha juttu, että on yhdessä päätetty, että rotuja ei ole (“...erroneus common-sense ideas of 'race' as biologicaly real (Miles 1982, Miles and Torres 1999) even though most sociologists would today argue that 'race' can be taken 'real' only in terms of its material consequences and discursive effects (Mason 1995, Omi and Winant 1995)”). Siitä huolimatta niistä pitäisi puhua, koska koko syrjintäeetos ja toisaalta voimavaraistamiset ja positiiviset identiteetit perustuvat niiden olemassaoloon. Tämä ongelma on jo jonkin aikaa ratkaistu puhumalla lainausmerkeissä “rodusta”, “race”. Tämä tekniikka on kirjassa viety pidemmälle: “some, for example, seek to signal the positive meaning of 'Black' and/or its political mobilization through capitalization, while others use lower case 'black' to describe enduring conditions of disadvantage, discrimination and racism experienced by different minority groups and people of colour”. Karen Ross päättää artikkelinsa seuraavaan disclaimeriin: “The terms 'black minority' and occasionally 'black' and 'Asian' are used thoroughout this chapter as inclusive (and political) terms to describe viewers who are not part of the white majority and who feel marginalized because of this basic fact. Elsewhere, the terms 'African Caribbean' and 'Asian' are used as shorthand to describe individuals in this study from those two (albeit crude) broad ethnic groups. It is for reasons of brevity alone that these clumsy and essentially meaningless terms are used here and I accept their limitations while at the same time believing that they nonetheless convey some sene of the 'us' and 'them' dialectic which I wish to convey when considering the broader question of white media and black images.” Kirjassa problematisoidaan jopa ihmisten tilastointi kansallisuuden perusteella, koska se ruokkii essentialistista ajatusta “rodusta”.
- Hybridikulttuuri ja hybridisyys sekä uudet etnisyydet. “Kulttuurirasismi” on niin ikään vanha tuttu (palaan tuonnempana rasismin käsitteen inflatisoitumiseen). Sen mukaan kulttuurierojen käsittely yhteiskunnallisina ongelmina on rasismia uudessa, sosiaalisesti hyväksyttävämmässä muodossa, koska oikeasti kulttuuri on jatkuvassa muutostilassa oleva valinnanvarainen prosessi. Vähemmistöt rakentavat uusia etnisyyksiä: hybridisiä identiteettejä, joissa on aineksia sekä omasta että kantaväestön kulttuurista.
- Diaspora, diasporatietoisuus. Vähemmistöt elävät diasporassa, hajaannuksessa etnisestä alkukodistaan. He kokevat kohtalonyhteyttä ja kaipuuta toisten samanlaisten keskuuteen, diasporatietoisuutta.
- Transkulturaalit t. transnationaalit lokaalit. Ovat ilmeisesti virtuaalisia tiloja, joissa diasporassa elävät vähemmistöt voivat toteuttaa diasporatietoisuuttaan.
- Uusia verbejä: kun media raportoi mustien rikollisuudesta, se 'criminalizes black youth'. Samoin 'abnormalize' and 'racialize'.
Empiirisen todellisuuden triviaalius
Kirjoittajien mielestä todellisuus on ensisijaisesti muodostunut käsitejärjestelmistä (mikä näkyykin siinä, miten paljon he käyttävät aikaa ja huomiota uuskielen konstruoimiseen), joita patriarkaatti toisaalta jatkuvasti käyttää salajuoniensa edistämiseen, ja joiden avulla toisaalta voidaan rajattomasti muokata todellisuutta paremmaksi, kunhan vääryyttä kärsineet vähemmistöt voimavaraistetaan. Se, mitä oikeassa elämässä ja todellisuudessa tapahtuu tai mitä voidaan tutkia luonnontieteen menetelmin, tilastoin tai havainnoimalla ei ole millään tavalla mielenkiintoista tai relevanttia. Retoriikka on todellisempaa kuin kokemukset. Esimerkiksi rikollisuus on ongelma siksi, että siitä puhutaan ja se konstruoidaan sellaiseksi: konkreettiset kokemukset rikoksen uhriksi joutumisesta eivät ole tärkeitä. Esimerkiksi rasismista vähemmistöistä ja uutisoinnissa: “Credibility and facticity of reports is rhetorically enhanced by the frequent use of numbers and statistics.”
Kaksoisstandardit ja yksilö kollektiivin edustajana
Koko tässä “kriittistä” diskurssianalyysia edustavassa lähestymistavassa on sisäänrakennettuna maailmankuva, jota ei saa kyseenalaistaa. Ihmiset eivät ole yksilöitä, vaan nauttivat eduista tai kärsivät sorrosta edustamansa vähemmistö- tai enemmistöaseman kautta. Näin ollen puhe valkoisten miesten ongelmista (kirjoittaja pohtii, pitäisikö “white backlash” vaieta kuoliaaksi, ettei tulisi antaneeksi sille painoarvoa) on ainoastaan vallan säilyttämiseen tähtäävä manööveri, eikä puheissa siitä, että vähemmistön edustajat voisivat itsekin toisinaan olla, ainakin osittain, syyllisiä huonompaan asemaansa, voi olla perää (tulen tähän uudelleen rasismi-käsitteen yhteydessä). Toisaalta kirjassa selostetaan pitkään miten mitään monoliittista valkoista kulttuuria ei ole olemassakaan, toisaalta “valkoiset”yhtenäisenä ryhmänä kuitenkin pitävät kynsin hampain kiinni ansaitsemattomista eduistaan ja asemastaan vallankahvassa. Vähemmistöjen suhteen puhutaan paljon heidän diversiteetistään ja oikeudestaan omaan ääneensä pelkän objektiuden sijasta – kuitenkin heidän mielipiteensä sivuutetaan epärelevanttina, jos se on väärä: “The advantage of using expert black testimony in defence of white knowledge hs been to make the case appear epistemologically neutral rather than reflecting dominant white 'interests'. There are parallels between the roles played by Clarence Thomas and Ward Conerly in the US and John (now Lord) Taylor in the UK. The views of all three have been used to denounce affirmative action and anti-discriminatory policies. Adding the odd black voice to the white backlash seemingly takes race out of equation. Their 'blackness' would suggest that the attack on affirmative action policies is based on some rational, universal, supra-ethnic logic.” Musta (tai muu vähemmistön edustaja) ei saa hetkeksikään unohtaa olevansa ennen kaikkea kiintiöneekeri.
Kansallisvaltion kantaväestön etniseen ja kulttuuriseen identiteettiin suhtaudutaan kielteisesti (jokaisessa kohdassa, joissa puhutaan valkoisten tai valtaväestön identiteettitietoisuuden kasvusta, tuodaan esiin fasismi) tai kyseenalaistetaan sen olemassaolo, esimerkiksi näin: “The notion of a people united by a common identity, a nation, can express itself through many political forms; in recent history, for example, it found itself congenially associated with German and Italian fascism. However, the essence of what Anderson (1983) famously called 'the imagined community' is the idea of a fundamental connectedness between members of 'the nation'. The political potency of this form of collective identity is revealed in the construction and institutional practicdes of the nation-state when the territory regulated by the state is seen as the uniquely privileged domain of members of the nation. This view of the world is usually constructed and sustained by a a supportive 'invention of tradition' (Hobsbawm and Ranger 1983) in which a selective amnesia toward the past allows for a consistent and positive account of the 'national history' to be disseminated.” Kuitenkin, kun puhutaan etnisistä vähemmistöistä, traditiot ja yhteenkuuluvuus eivät enää olekaan kuviteltuja tai tekemällä tehtyjä (tämä lainaus on samasta artikkelista!): “The autonomy of ethnic groupings to pursue their own interests within the broad political framework of the state is a key charateristic of structural pluralism. It reflects in real terms the analytic insight into ethnic identity provided by Wallman (1086) when she distinguished between ethnicity as 'consciousness of kind' – a social psychological sense of idenitity – and ethnicity as 'structure' – the infrastructure of institutions and organizations that enable the living of one's ethnicity. There is a sense in which ethnicity is social psychological, a sense of who I am. But in the absence of a place where I can speak my language, buy my foodstuffs and my music, and express my faith with others; then how shall I express my identity in action.”
Yhdysvaltain oikeuslaitoksen kykyyn saada totuus selville suhtaudutaan valikoivasti. O.J Simpsonin tapauksessa se toimi: “...O.J. Simpson was found not guilty of the murders of Nicole Simpson and Ron Goodman. Responding to the verdicts, Gil Garcetti, California's District Attorney responsible for the prosecution, spoke for many white Americans: 'Apparently,' he said, 'the decision was based on emotion that overlapped reason'. On the jury that reached this decision sat eight African American women, and only one white preson, and in the word 'emotion' Garcetti was simultaneously blackening and femininizing the verdicts. Loaded into his opposition between 'reason' and 'emotion' were the social differences between the knowledges of a white, rational, educated male (who, as we shall see, in a moment, reads newspapers) who participates in the refime of truth, and of a black, emotional, uneducated female (who watches tabloid TV), and whose truth is exluded from it, and is thus, effectively, not true. But in this case, a situated truth gained real truth-effects, and O.J. Simpson walked out of court room a free man.” Kaipa Gil Garcetti sitten tarkoitti kaikkea tuota eikä esimerkiksi kommentoinut lainopillisesta asiantuntemuksestaan käsin. Mutta onko meidän vain luotettava John Fisken, artikkelin kirjoittajan, sanaan siitä ilman mitään todisteita? Toisaalta oikeuslaitoksen päätös ei olekaan tae totuudesta Rodney Kingin tapauksessa: “finally, the innocent verdict returned in the case of the Los Angeles police officers was only possible given the long-standing common-sense association of racial and sexual fears” (eri kirjoittaja, John Gabriel, mutta kaikki kirjoittajat ovat 'vähemmistöjen puolella' ja samassa poliittisessa rintamassa).
Mikä kaikki onkaan rasismia – ja mitä he oikein haluavat?
Kirja toteaa, aivan oikein, että avoin rasismi ei enää ole salonkikelpoista. Tästä ei kuitenkaan pidä tehdä sellaista johtopäätöstä, että rasismi olisi vähentynyt. Se on saanut hienovaraisempia muotoja, joista monia ei äkkinäisempi pitäisi rotusyrjintänä lainkaan. “Uudet rasismit” ovat “etnisen hegemonian” muoto.
Eksplisiittinen rasismi on kokenut muodonmuutoksen “primordiaaliseksi etnisyydeksi” tai syvälle juurtuneista kulttuurieroista puhumiseksi. “Here culture itself becomes largely naturalized as the carrier of collective ancestry, traditions and group/national belongings and destiny: 'the concept of race arises through the naturalization of social differences. Regarding cultural diversity in natural terms can only ensure that culture acquires an immutable character, and henve becomes a homologue for race' (Malik, 1996). “ Maahanmuuttajista puhuminen kulttuurisina ulkopuolisina, jotka eivät kuulu perinteiseen (myyttiseen) elämäntapaan, on juuri tällaista rasismia.
Kirjoitinkin jo edellä siitä, miten sekä kulttuurin ja tradition todellisuus että tärkeys vaihtelee tilanteesta riippuen. Kun 'voimavaraistetaan' vähemmistöjä, sillä on suuri merkitys, mutta kun puhutaan kultturierojen aiheuttamista yhteiskunnallisista ongelmista, voi kulttuuria vaihtaa kuin paitaa eikä sillä ole paljoakaan ennustearvoa. Edelleen, kuten edellä totesin, empiiriset kokemukset siitä, miten suuresti toisistaan eroavat kulttuurit onnistuvat käytännössä asumaan rinnakkain saman jurisdiktion alueella, eivät ole rasisminvastustajiemme mielestä millään lailla mielenkiintoisia.
Jatkakaamme kirjan referointia. Medialla on tässä diskursiivisessa ja symbolisessa rasismissa tärkeä rooli. Median tapa käsitellä asioita kirjoitetaan isoin kirjaimin, näin: “in terms of Us and Them”, “focusing on various Problems and Threats to Us”. Tämä notaatio on ilmeisesti saanut alkunsa toiseuden käsitteestä, Other. Jostain syystä toiseus on alusta saakka kirjoitettu isolla (en muista kenen aivopieru alunperin on kyseessä). Suomalaisittain hupaiselta tuntuu väite, että anti-rasistiset toisinajattelijat eivät pääse mediaan esittelemään ajatuksiaan.
Hyvää tarkoittavat valkoiset rasisminvastustajat toimivat myös väärin (ilmeisesti eivät kuitenkaan ne kirjan kirjoittajista, jotka ovat valkoisia). Valistuksen ihanteiden nimissä syyllistytään väärään universalismiin ja edistyksellisessä hengessä tehdyissä antirasistissa elokuvissa annetaan virheellisesti ymmärtää, että rasismi on vain yhteiskunnan reuna-alueilla elävien hylkiöiden ongelma eikä osa valtavirtakulttuuria. Taktisesti väärin on myös vastustaa rasismia järkiargumenteilla (artikkelin mukaan pääasiallinen taktiikka, oletan että siinä puhutaan perinteisistä ei-relativistisista ihmisoikeusaktivisteista ja liberaaleista, jotka kannattavat valistusihanteista ja ihmisoikeuksien julistuksen periaatteita). Mitään niin irrationaalista kuin rasismi ei voi vastustaa vain järkeen vetoamalla. Mitä sitten pitäisi tehdä? Kirjoittaja ei vastaa.
Väärät poliittiset mielipiteet ovat rasismia. Affirmative actionin vastustaminen on “symbolista rasismia”. Seuraava D'Souzan, intialaissyntyisen konservatiiviajattelijan (jota jostain syystä väitetään kirjassa mustaksi!), mielipide annetaan esimerkkinä uudesta rasismista: “They (mustat) have a different culture, although in many respects there are 'deficiencies', such ase single-parent families, drug abuse, lacking achievement values, and dependence on welfare and affirmative action – 'pathologies' that need to be corrected.” Tai: “in reality it would seem to be that all majority populations have exploited their national identity in order to (a) police access to formal citizenship and (b) quality ethnic minority citizen's access to substantive citizenship rights.”(Tämä on annettu esimerkkinä “oppression”ista, “sorto” kai olisi lähin suomennus).
Televisiosta ei tule tarpeeksi ohjelmaa, jossa näkyy vähemmistöjä. Jos tulee, niitä näytetään väärällä tavalla. On selvää, että negatiivisessa valossa näyttäminen, vaikkapa vain uutislähetyksen yhteydessä, on rasismia ('criminalizing', 'racializing', take your pick of -izing). Mustien urheilijoiden ja esiintyjien näyttäminen 'naturalisoi' ja rasialisoi' mustaa vartaloa. Positiiviset ja menestyneitä vähemmistön edustajia esittävät ohjelmat, olivat ne sitten dokumenttia tai fiktiota, ovat joko
* pinnallisia (kulttuuriperinteet, festivaalit)
* luovat virheellisen käsityksen, että vähemmistöjen asiat ovat jo hyvin (“Similar criticisms have also been levelled by Jhally and Lewis (1992) at the so called 'enlightened racism' of succesful 'black' TV shows such as The Cosby Show, 'which tells us nothing about the structures behind success or failure' and 'leaves white viewers to assume that black people who do not measure up to their television counterparts have only themselves to blame'.”)
* ylläpitävät vääriä assimilatiivisia ihanteita.
Yksi sopiva suhtautumistapa näyttäisi olevan jäljellä. Entäpä, jos suhtautuisi vähemmistöjen edustajiin yksinkertaisesti neutraalisti, kuin kehen tahansa? Ehei. Silloin syyllistyn valkoiseen universalismiin, valistusajalta peräisin olevaan ensimmäisen sukupolven kansalaisoikeuksien väärinkäyttöön (tulen tähän tuonnempana) sekä jätän ottamatta huomioon vähemmistön edustajan tilanteesta riippuen myyttisen, hybridisen tai valinnanvaraisen Toiseuden. Se tulee ainakin selväksi, että aina ollessaan missään tekemisissä vähemmistöjen kanssa, saa kävellä kuin munankuorilla ja sittenkin on rasisti, teki mitä hyvänsä. Eräässä toisessa kirjassa (Our Voice), joka asennoituu samoin, musta naistutkija valittaa, että hän ei voi mustana naisena koskaan olla varma, että muut ihmiset suhtautuvat häneen kunnioittavasti ja vakavasti. Kuvitteleeko hän tosiaan, että meillä valkoisilla on joku sellainen takuu?
Vasemmistolainen maailmankuva itsestäänselvyytenä
Kaikki artikkelit ja niissä tehdyt analyysit yksittäisistä ohjelmista, teksteistä tai haastatteluista nojaavat läpikotaisen vasemmistolaisen maailmankuvan varaan. Tämän maailmankuvan perustotuudet otetaan itsestäänselvyyksinä. Ensinnäkin yksilön kokemus ja yksilö yleensä on vähemmän tärkeä kuin ryhmä ja “rakenteet”. Tältä pohjalta vähätellään niitä vähemmistöjen edustajia, jotka eivät usko tähän eetokseen sekä arvostellaan perinteisiä länsimaisia kansalaisvapauksia ja ihmisoikeuksia (tulen tähän uudelleen jäljempänä). Yhtä lailla kuin etnisen taustan perusteella saatu uhristatus vapauttaa yksilön koskaan syyttämästä itseään huonoista olosuhteistaan, ei hyväosaisuus ole koskaan hyväosaisen itsensä ansiota. Hyvinvointi, etuoikeudet, valta ja raha ovat vakio, johon jokaisella on pelkän olemassaolonsa perusteella yhtäläinen oikeus, eivät jotain, jota täytyy aktiivisesti tuottaa ja jonka määrä riippuu monimutkaisista vuorovaikutussuhteista eri asioiden välillä. Kysymys ansioituneisuuden ja tällaisten mittarien perusteella mitatun hyvinvoinnin välisestä suhteesta sivuutetaan kokonaan. Tähän liittyy myös (minun näkökulmastani) kyvyttömyys ymmärtää esimerkiksi asenteiden ja talouden dynamiikkaa. Mielestäni kirjassa esiintyvä usko, että valtion pakkotoimilla, kiintiöillä ja sanktioilla voidaan luoda aitoa arvostusta ja prestiisiä, on harhainen.
Ne sorkkivat demokratiaa!
Orwellilainen uuspuhe ei ole ainoa totalitarismiin viittaava piirre kirjan artikkeleissa. Median vastuuta korostetaan kovasti, ääneenlausumattomana implikaationa pidättäytyminen vastuuttomasta kirjoittelusta. Ottaen huomioon rasismikäsityksen laajuuden ei ole mielestäni liioiteltua huolestua sananvapauden puolesta. Kirjassa pannaan hyväksyvästi merkille positiivinen kehitys: “Studies are now beginning to revocer, for example, how the changing ideas and political agendas of 'assimilation', 'multiculturalism' and 'anti-racism' have informed the development of TV representations across the years (Daniels and Gerson 1989; Pines 1992; Daniels 1994; Ross 1996; Bourne 1998) as well as those of the press (Wilson and Gutierrez 1995) and cinema (Shohat and Stam 1994). The influence of 'liberal' TV producers (Seymour-Ure 1974; Braham 1982) as well as 'responsible' newspaper journalists and newspapers (Paletz and Dunn 1969) have also been observed to have contributed to , respectively, the downplaying of white racist fears and the selective curbing of sensational press treatments of civil disorder.” Suomen valtamedian maahanmuuttaja- ja monikulttuuriaiheiden käsittelyä seurannut ymmärtänee, mitä tämä tarkoittaa selkokielelle käännettynä.
Valistusta vastaan hyökätään useassa kohdassa, pitkällisimmin John Fiske artikkelissaan White Watch. Hänen mukaansa postmodernius on korvaamassa Valistuksen arvot, ja olemme keskellä muutosprosessia. Hän puhuu pitkään Foucaultia lainaten totuuden suhteellisuudesta ja moninaisuudesta. Valistuksen erheisiin kuuluu paitsi käsitys totuuden olemassaolosta, myös absoluuttisesta oikeudenmukaisuudesta sekä sen 'asosiaalinen rationaalisuus'. Sama tulee esiin implisiittisemmin kirjan pelottavimmissa ja viimeisessä luvussa.
Charles Husbandin artikkeli Media and the public sphere in multi-ethnic societies esittelee monikulttuuriselle yhteiskunnalle soveltuvan uuden 'erilaistettujen kansalaisuuksien' demokratian mallin. Koko lukua leimaa vankka usko sosiaaliseen insinöörityöhön utopian rakentamisessa – jotakin, joka jo sinänsä saa niskakarvani nousemaan pystyyn. Young (1989) and Kymlicka (1995) (ilmeisesti erikseen) ovat kehittäneet kansalaisuusmallia, jossa tunnustetaan yksilön oikeuksien lisäksi vähemmistöjen oikeudet ryhmänä. Heidän mukaansa tällainen ei ole ristiriidassa perinteisten länsimaisten kansalaisoikeuksien kanssa. Kymlickan määritelmän mukaan Suomi on 'polyetninen' valtio – kulttuurinen diversiteetti on seurausta vähittäisestä maahanmuutosta ja on tapahtunut melko äskettäin historiassa. Keskityn siksi tähän tyyppiin (toinen tyyppi, monikansallinen valtio, ei ole Suomen kannalta relevantti). “Polyetniset oikeudet” velvoittavat valtiota rahoittamaan uskonnollisia ja kulttuurisia käytäntöjä, jotka eivät tulisi toimeen pelkillä markkinamekanismeilla. “Indeed, polyethnic right may include legislation which seeks to prevent the cultural and identity concerns of minority ethnic groups being marginalized or suppressed by the deliberate, or unthinking, discrimination of the majority ethnic population within the country”.
Kulttuurinen pluralismi on jo jonkin aikaa hyväksytty kodin yksityisissä oloissa, mutta nyt sen pitäisi näkyä myös julkisissa instituutioissa. 'Kansakunnan edun' ja 'isännän ja vieraan' diskurssi ovat olleet syyllisiä kulttuurisen pluralismin rajoittamiseen. Lojaalius valtiota kohtaan ei riipu jaetusta kansallisesta identiteetistä - “Switzerland alone is an adequate demonstration of this fact”.
Mitä nämä polyetniset oikeudet sitten ovat? Tärkein ja eniten käsitelty on Husbandin mukaan “right to communicate”. Husband mainitsee Mbayen (1986) jaottelun ensimmäisen ja toisen polven ihmisoikeuksiin. Ensimmäisen polven oikeudet “are based on the principle of liberty, whereas economic, social and cultural rights derve from the principle of equality”. Ensimmäinen tarkoittaa, että valtio ei saa estää ihmisiä toteuttamasta oikeuksiiaan, jälkimmäinen taas, että se tarjoaa heille konkreettisia mahdollisuuksia niiden toteuttamiseen. Mbaye esittää kolmannen sukupolven ihmisoikeuksia, jotka perustuvat ihmisten ja valtioiden väliseen solidaarisuuteen. Oikeus kommunikoida olisi tällainen oikeus. Husband kuitenkin varoittaa tähän ajatteluun liittyvästä vaarasta: “...a great deal of the contemporary debates around freedom of speech or the challenge to hate speech is all too frequently carried out within a myopic and egotistical first generation rights discourse. To caricature it, this often takes the form of a simplisistic but robust assertion that 'I will not have my rights of utterance constrained'. Translated into a broader communication policy these sentiments reduca a right to communicate to a unidirectional interpretation of first and second generation rights as a license to encode and decode, transmit and receive, on your own terms. This radical individualism is inconsistent with a society's ability to sustain a respect for diversity, sustained through differentiated citizenship. This self-centered, egotistical and hence ethnocentric, approach to communication is not open to learning, is not concerned with dialogue and reciprocal exchange; rather it commodifies communicative acts as personal exploitation of a resource – communication.” Jälleen selkokielelle käännettynä tämä on selvä hyökkäys sananvapautta vastaan. Sananvapautta saisi käyttää ainoastaan sosiaalisen utopian edistämiseen sitoutuneella tavalla, tavalla, jonka multikulturalistinen filosofia hyväksyy. “Such a perspective on communication is entirely inappropriate to the promotion of civility and inter-ethnic dialogue in multi-ethnic society.”
Husband esittää uutta oikeutta: oikeutta tulla ymmärretyksi. Miten hän tällaisia oikeuksia voisi jaella? Miten hän voisi pakottaa ketään ymmärtämään ketään toista? Hän sanoo kyseenalaistavansa ihmisoikeuksien julistuksen individualismin ja ehdottaa tilalle African Charter on Human and People's Rightsin solidaarisuuteen ja yksilön yhteisöä kohtaan tuntemaa vastuuseen perustuvaa, “oikeuksien essentiaalisesti sosiaalista ja kollektiivista luonnetta korostavaa”, mallia. “The Right to be Understood would place upon all a duty to seek comprehension of the other. The right to be understood qualifies the right to communicate by rejecting and condemning egocentric and ethnocentric routines of engaging with the communicative acts of others.” Tai: “It asserts that all must accept the burden of trying to understand, and as such is consistent with the communicative opennes and curiosity implicit in models of intercultural communication.” Minulle nämä lainaukset eivät jätä kahta kysymystä. Tällaisen mallin ajajat ovat vapauden, ajatuksen ja sanan vapauden, vihollisia. Pidemmälle päässessään varsin mahdollisesti muunkin vapauden vihollisia.
“The necessary fundamental recognition that a society is irretrievably multi-ethnic must render majority self-interest, and the attendant complacent hypocricy in denying equitable citizenship status to all, a condition whose days are numbered. The period of transition may, however, be uncomfortable to many.” Aivan selväksi ei käy, mistä tämä väistämättömyys tulee, keille kaikille (joka ikisell halukkaalle?) kansalaisuus pitäisi antaa ilmoitusasiana, ja miksi tämän näkemyksen kyseenalaistaminen on tekopyhää.
“In effect the politics of difference insists that in recognizing my difference, if you wish to treat me equally you may have to treat me differently. This is of course entirely compatible with the adoption of differentiated citizenship and the application of differentiated group rights.” Kovin on abrastaktia. Mitä “tasa-arvoisuus” silloin enää on? Missä suhteessa saa olla erilainen? Mikä on oikein ja väärin, tuomittavaa ja sallittua?
Kirjoittajakin sentään noteeraa mieleen nousevat ilmeiset kysymykset: “The difficulty may arise when an ethnic group's definition of itself incorporates prejudicial views of outgroups or restricts the individual freedoms of members of its own ingroup. For such a group their use of dedicated ethnic media may constitute propaganda machine for their own intolerance.” Vastaus on kuitenkin varsin heppoinen: “..rightly addresses the question of how shall we tolerate intolerant minorities. The answer is in essence, as we would intolerant majorities: we would not.” Puuttumatta nyt siihen, että näin ei näytä käytännössä käyvän, “erilaistetut kansalaisoikeudet” antaisivat vähemmistöille runsaasti valtaa päättää omista asioistaan sisäisesti. Entä, jos niitä ei enää kiinnostakaan kysyä meiltä (keneltä “meiltä”, sitäpaitsi?)? Mitä tämä merkitsisi esimerkiksi Euroopan musliminaisten oikeuksille, joiden kanssa jo nyt on vaikeuksia, joista puhuminen on poliittinen tabu? Samoin tuota yksilön vastuu yhteisölle-eetosta voidaan käyttää juuri heitä ja heidän kaltaisiaan vastaan.
Kylläpä nyt vituttaa
Kammottavaa ei sinänsä ole se, että tällaistakin on yliopistossa (vaikkakin mielestäni tuo on parhaimmillaan politiikkaa ja hypoteettista ajatusleikkiä ja pahimmillaan kultinomaista uskonnollisuutta, ei tiedettä). Pitäisihän yliopiston olla keskustelun ja teoriamuodostuksen tyyssija. Kammottavaa on se, että tämä on täysin kirjoittajien termejä käyttääkseni hegemoninen diskurssi näissä asioissa, jotka koskevat ratkaisevalla tavalla meidän kaikkien tulevaisuutta. Tätä ei esitellä yhtenä näkökulmana demokratiaan ja monikulttuurisuuteen, vaan tieteellisenä konsensuksena. Kaikki se äärettömän kiehtova tieto, mitä aivotutkimus ja tutkimus ihmisestä biologisena olentona tuo koko ajan vauhdilla lisää, suljetaan ajatusrakennelmia uhkaavana kokonaan ulkopuolelle. Lisäksi kaikessa “kriittisyydessään” suuntauksen omia perusaksioomia ei saa kritisoida. Kritiikki torpataan moraalisin perustein, ei tieteellisin tai loogisin.
Tätä opiskelevat journalistit (ja sen huomaa). Täältä valmistuvat he, joita siteerataan asiantuntijoina monikulttuurisusasioissa. Nämä ihmiset vaikuttavat virkamiehinä päätöksenteossa ja lakien valmistelussa. He päättävät siitä, kenelle annetaan rahaa tutkimukseen ja kenen ääni pääsee kuuluviin.
Tunnen voimatonta raivoa. Vastassa on kokonainen vuosikymmenien akateeminen perinne, loputon suo. Sen edustajat ovat kaiken lisäksi kysymysten kiertämisen, uuskäsitteiden, sanojen tarpeenmukaisen ad hoc-määrittelyn ja moraalisten manööverien mestareita. Minä olen vain yksi haavoittuva ja uupuva ihminen, joka haluaisi hiukan pluralismia ja kyseenalaistamista alalle. Yhdysvalloissa ja Britanniassa on sentään vastapainona konservatiivisia ajatushautomoja, valtamedioita ja intellektuelleja. Täällä on vain internet.
No, kirjoittelen taas lisää
Lotta Roti
P.S. Loppukevennys
Ettei nyt vallan synkistelyksi menisi, siteeraan absurdeinta lukua, John Fisken White watchia. Siinä kuvataan, miten media legitimoi rasistisesti nykyaikaisen informaatioteknologian käytön mustien valvomiseen ja hallintaan tai jotain.
Lewinski-skandaalin aikana Bill Clintonia “kohdeltiin kuin Mustaa miestä” (Fiske on niitä, jotka kirjoittavat Black). Clinton was 'niggerized'. Hänen käytöksensä alistettiin intensiivisen, suhteettoman ja epäreilun valvonnan alle. Hänen seksuaalisuudestaan tuli julkista, koska sitä pidettiin uhkana sosiaaliselle järjestykselle, ja hänen seksuaalisuuttaan käytettiin keinona hänen tuhoamiseensa.
Samoin on kohdeltu Clarece Thomasia, Marion Barrya, Mike Tysonia, Rodney Kingia ja O.J. Simpsonia. Clinton oli Mustin presidentti ikinä, ja siksi monet valkoiset eivät pitäneet hänestä.
Rikosuutisissa, erityisesti huumeita koskevissa, on liian usein kuvia mustista nuorista miehistä. Meidän valkoisten pitäisi mennä syvälle itseemme ja kysyä, ajattelemmeko koskaan mustia yhdessä seksin, huumeiden ja rikollisuuden kanssa.
Lotta Roti
valtiotieteen ylioppilas ja vapaa kirjoittaja
---
Matias kiittää. Sekä lisää tekstiin joitain luettavuutta helpottavia korostuksia ja kursivointeja.
---
AKATEMIAN HETTEIKÖISTÄ
Olen nyt aloittanut tutustumisen siihen, mitä yliopistossa tällä hetkellä opetetaan monikulttuurisuudesta. Luen tenttikirjaa nimeltä Ethnic minorities and the media. Osasin kyllä odottaa vahvaa asenteellisuutta, ideologisuutta ja sitoutumista poliittiseen korrektiuteen. Joka tapauksessa järkytyin. Olen nimittäin näitä asioita pitkään mietittyäni alkanut puolittain uskoa (toivoa?), että olen sittenkin tullut hiukan vainoharhaiseksi ja liioittelen ongelmaa.
Kurssin nimi on Viestinnän erityisalueita: kulttuurienvälinen viestintä. Ei esimerkiksi “Neomarxilainen näkökulma monikulttuurisuuteen”. Kaikki monikulttuurisuutta, maahanmuuttajia, kansallisuutta tai etnisyyttä käsittelevä aineisto ainakin valtiotieteellisessä näyttää perustuvan samaan ideologiaan, eikä sen määrä ole vähäinen. Sama pätee muunnettavat muuntaen feministiseen sekä lesbo- ja queer-tutkimukseen. En tietysti ole kolunnut joka ikistä kirjaa ja kurssia läpi, ja lupaan raportoida, jos jotain toisinajattelua ilmenee.
Kun opiskelin ensimmäistä kertaa, 90-luvun alussa, viestinnän kurssikirjojen joukossa oli Kaarle Nordenstrendgin 70-luvulla kirjoittama avoimen marxilainen teos. Osa opiskelijoista vastusti kiivaasti moista poliittista propagandaa – osa, kuten minä, piti sitä osittain huvittavana historiallisena reliikkinä ja osittain oppihistoriallisesti perusteltuna. Nyt kaikki materiaali yllämainitsemistani aiheista näyttää olevan vähintään yhtä asenteellista ja itse asiassa aivan saman ideologian perillistä (hegemonioineen ja väärine tietoisuuksineen, sorretuineen ja sortajineen). Terminologia on vain päivitetty nykyaikaan: luokkatietoisuuden ja neuvostomyönteisyyden tilalle on astunut monikulttuurinen sensitiivisyys.
Mainittakoon, että tämä kirja kuten huomattava osa muistakin kurssikirjoista sekä teoreetikkojen ajatuksista käsittelee Yhdysvaltoja ja Britanniaa. Siellä kirjoittajien havainnot ja väitteet voivat todella olla relevantimpia kuin Suomessa. Silloin kuitenkin toivoisi, että tämä tuotaisiin esiin ja tasapainotettaisiin suomalaisella näkökulmalla. Suomenkielisiä tenttikirjoja ei enää juuri näe edistyneemmissä opinnoissa, ja kaikki näkemäni suomalaisten tekemät tutkimukset sijoittavat anglo-amerikkalaiset teoriat melko sellaisinaan suomalaiseen yhteiskuntaan.
Ehtnic Minorities and Media on artikkelikokoelma “viimeisimmistä kehityskuluista” vähemmistöihin liittyvässä mediatutkimuksessa (julkaisuvuosi 2000). Kirjoittajat katsovat olevansa avoimesti vähemmistöjen sekä antirasistisen agendan puolella. Kuten muuallakin yhteiskunnassa, huomaamme pian kirjaa lukiessamme, että “rasismin” vastustaminen kattaa melkoisen joukon poliittisia mielipiteitä, joilla ei ole enää mitään tekemistä rotusyrjinnän kanssa. Kirjassa viitataan useammassa kohtaa, mitenkään kyseenalaistamatta, affirmative action-politiikan vastustamiseen rasismin puolustamisena! Samoin maahanmuuttoa rajoittavat (perusteluista tai käytännön sovelluksesta riippumatta) tai valtaväestön kulttuuria korostavat mielipiteet samastetaan rasismiin. Tätä taustaa vastaan tämän hetken tarmokkaat poliittiset toimenpiteet “rasismin kitkemiseksi” ja tässä tarkoituksessa jopa sananvapauden rajoittamiseksi (Puumalainen, Illman, Suurpää, EU:n rasisminvastaiset hankkeet) tuntuvat hivenen huolestuttavilta.
Esitän tässä muutamia esiin tulleita teemoja sekä häiritseviä ristiriitaisuuksia.
Lisää uuskäsitteitä:
- On vanha juttu, että on yhdessä päätetty, että rotuja ei ole (“...erroneus common-sense ideas of 'race' as biologicaly real (Miles 1982, Miles and Torres 1999) even though most sociologists would today argue that 'race' can be taken 'real' only in terms of its material consequences and discursive effects (Mason 1995, Omi and Winant 1995)”). Siitä huolimatta niistä pitäisi puhua, koska koko syrjintäeetos ja toisaalta voimavaraistamiset ja positiiviset identiteetit perustuvat niiden olemassaoloon. Tämä ongelma on jo jonkin aikaa ratkaistu puhumalla lainausmerkeissä “rodusta”, “race”. Tämä tekniikka on kirjassa viety pidemmälle: “some, for example, seek to signal the positive meaning of 'Black' and/or its political mobilization through capitalization, while others use lower case 'black' to describe enduring conditions of disadvantage, discrimination and racism experienced by different minority groups and people of colour”. Karen Ross päättää artikkelinsa seuraavaan disclaimeriin: “The terms 'black minority' and occasionally 'black' and 'Asian' are used thoroughout this chapter as inclusive (and political) terms to describe viewers who are not part of the white majority and who feel marginalized because of this basic fact. Elsewhere, the terms 'African Caribbean' and 'Asian' are used as shorthand to describe individuals in this study from those two (albeit crude) broad ethnic groups. It is for reasons of brevity alone that these clumsy and essentially meaningless terms are used here and I accept their limitations while at the same time believing that they nonetheless convey some sene of the 'us' and 'them' dialectic which I wish to convey when considering the broader question of white media and black images.” Kirjassa problematisoidaan jopa ihmisten tilastointi kansallisuuden perusteella, koska se ruokkii essentialistista ajatusta “rodusta”.
- Hybridikulttuuri ja hybridisyys sekä uudet etnisyydet. “Kulttuurirasismi” on niin ikään vanha tuttu (palaan tuonnempana rasismin käsitteen inflatisoitumiseen). Sen mukaan kulttuurierojen käsittely yhteiskunnallisina ongelmina on rasismia uudessa, sosiaalisesti hyväksyttävämmässä muodossa, koska oikeasti kulttuuri on jatkuvassa muutostilassa oleva valinnanvarainen prosessi. Vähemmistöt rakentavat uusia etnisyyksiä: hybridisiä identiteettejä, joissa on aineksia sekä omasta että kantaväestön kulttuurista.
- Diaspora, diasporatietoisuus. Vähemmistöt elävät diasporassa, hajaannuksessa etnisestä alkukodistaan. He kokevat kohtalonyhteyttä ja kaipuuta toisten samanlaisten keskuuteen, diasporatietoisuutta.
- Transkulturaalit t. transnationaalit lokaalit. Ovat ilmeisesti virtuaalisia tiloja, joissa diasporassa elävät vähemmistöt voivat toteuttaa diasporatietoisuuttaan.
- Uusia verbejä: kun media raportoi mustien rikollisuudesta, se 'criminalizes black youth'. Samoin 'abnormalize' and 'racialize'.
Empiirisen todellisuuden triviaalius
Kirjoittajien mielestä todellisuus on ensisijaisesti muodostunut käsitejärjestelmistä (mikä näkyykin siinä, miten paljon he käyttävät aikaa ja huomiota uuskielen konstruoimiseen), joita patriarkaatti toisaalta jatkuvasti käyttää salajuoniensa edistämiseen, ja joiden avulla toisaalta voidaan rajattomasti muokata todellisuutta paremmaksi, kunhan vääryyttä kärsineet vähemmistöt voimavaraistetaan. Se, mitä oikeassa elämässä ja todellisuudessa tapahtuu tai mitä voidaan tutkia luonnontieteen menetelmin, tilastoin tai havainnoimalla ei ole millään tavalla mielenkiintoista tai relevanttia. Retoriikka on todellisempaa kuin kokemukset. Esimerkiksi rikollisuus on ongelma siksi, että siitä puhutaan ja se konstruoidaan sellaiseksi: konkreettiset kokemukset rikoksen uhriksi joutumisesta eivät ole tärkeitä. Esimerkiksi rasismista vähemmistöistä ja uutisoinnissa: “Credibility and facticity of reports is rhetorically enhanced by the frequent use of numbers and statistics.”
Kaksoisstandardit ja yksilö kollektiivin edustajana
Koko tässä “kriittistä” diskurssianalyysia edustavassa lähestymistavassa on sisäänrakennettuna maailmankuva, jota ei saa kyseenalaistaa. Ihmiset eivät ole yksilöitä, vaan nauttivat eduista tai kärsivät sorrosta edustamansa vähemmistö- tai enemmistöaseman kautta. Näin ollen puhe valkoisten miesten ongelmista (kirjoittaja pohtii, pitäisikö “white backlash” vaieta kuoliaaksi, ettei tulisi antaneeksi sille painoarvoa) on ainoastaan vallan säilyttämiseen tähtäävä manööveri, eikä puheissa siitä, että vähemmistön edustajat voisivat itsekin toisinaan olla, ainakin osittain, syyllisiä huonompaan asemaansa, voi olla perää (tulen tähän uudelleen rasismi-käsitteen yhteydessä). Toisaalta kirjassa selostetaan pitkään miten mitään monoliittista valkoista kulttuuria ei ole olemassakaan, toisaalta “valkoiset”yhtenäisenä ryhmänä kuitenkin pitävät kynsin hampain kiinni ansaitsemattomista eduistaan ja asemastaan vallankahvassa. Vähemmistöjen suhteen puhutaan paljon heidän diversiteetistään ja oikeudestaan omaan ääneensä pelkän objektiuden sijasta – kuitenkin heidän mielipiteensä sivuutetaan epärelevanttina, jos se on väärä: “The advantage of using expert black testimony in defence of white knowledge hs been to make the case appear epistemologically neutral rather than reflecting dominant white 'interests'. There are parallels between the roles played by Clarence Thomas and Ward Conerly in the US and John (now Lord) Taylor in the UK. The views of all three have been used to denounce affirmative action and anti-discriminatory policies. Adding the odd black voice to the white backlash seemingly takes race out of equation. Their 'blackness' would suggest that the attack on affirmative action policies is based on some rational, universal, supra-ethnic logic.” Musta (tai muu vähemmistön edustaja) ei saa hetkeksikään unohtaa olevansa ennen kaikkea kiintiöneekeri.
Kansallisvaltion kantaväestön etniseen ja kulttuuriseen identiteettiin suhtaudutaan kielteisesti (jokaisessa kohdassa, joissa puhutaan valkoisten tai valtaväestön identiteettitietoisuuden kasvusta, tuodaan esiin fasismi) tai kyseenalaistetaan sen olemassaolo, esimerkiksi näin: “The notion of a people united by a common identity, a nation, can express itself through many political forms; in recent history, for example, it found itself congenially associated with German and Italian fascism. However, the essence of what Anderson (1983) famously called 'the imagined community' is the idea of a fundamental connectedness between members of 'the nation'. The political potency of this form of collective identity is revealed in the construction and institutional practicdes of the nation-state when the territory regulated by the state is seen as the uniquely privileged domain of members of the nation. This view of the world is usually constructed and sustained by a a supportive 'invention of tradition' (Hobsbawm and Ranger 1983) in which a selective amnesia toward the past allows for a consistent and positive account of the 'national history' to be disseminated.” Kuitenkin, kun puhutaan etnisistä vähemmistöistä, traditiot ja yhteenkuuluvuus eivät enää olekaan kuviteltuja tai tekemällä tehtyjä (tämä lainaus on samasta artikkelista!): “The autonomy of ethnic groupings to pursue their own interests within the broad political framework of the state is a key charateristic of structural pluralism. It reflects in real terms the analytic insight into ethnic identity provided by Wallman (1086) when she distinguished between ethnicity as 'consciousness of kind' – a social psychological sense of idenitity – and ethnicity as 'structure' – the infrastructure of institutions and organizations that enable the living of one's ethnicity. There is a sense in which ethnicity is social psychological, a sense of who I am. But in the absence of a place where I can speak my language, buy my foodstuffs and my music, and express my faith with others; then how shall I express my identity in action.”
Yhdysvaltain oikeuslaitoksen kykyyn saada totuus selville suhtaudutaan valikoivasti. O.J Simpsonin tapauksessa se toimi: “...O.J. Simpson was found not guilty of the murders of Nicole Simpson and Ron Goodman. Responding to the verdicts, Gil Garcetti, California's District Attorney responsible for the prosecution, spoke for many white Americans: 'Apparently,' he said, 'the decision was based on emotion that overlapped reason'. On the jury that reached this decision sat eight African American women, and only one white preson, and in the word 'emotion' Garcetti was simultaneously blackening and femininizing the verdicts. Loaded into his opposition between 'reason' and 'emotion' were the social differences between the knowledges of a white, rational, educated male (who, as we shall see, in a moment, reads newspapers) who participates in the refime of truth, and of a black, emotional, uneducated female (who watches tabloid TV), and whose truth is exluded from it, and is thus, effectively, not true. But in this case, a situated truth gained real truth-effects, and O.J. Simpson walked out of court room a free man.” Kaipa Gil Garcetti sitten tarkoitti kaikkea tuota eikä esimerkiksi kommentoinut lainopillisesta asiantuntemuksestaan käsin. Mutta onko meidän vain luotettava John Fisken, artikkelin kirjoittajan, sanaan siitä ilman mitään todisteita? Toisaalta oikeuslaitoksen päätös ei olekaan tae totuudesta Rodney Kingin tapauksessa: “finally, the innocent verdict returned in the case of the Los Angeles police officers was only possible given the long-standing common-sense association of racial and sexual fears” (eri kirjoittaja, John Gabriel, mutta kaikki kirjoittajat ovat 'vähemmistöjen puolella' ja samassa poliittisessa rintamassa).
Mikä kaikki onkaan rasismia – ja mitä he oikein haluavat?
Kirja toteaa, aivan oikein, että avoin rasismi ei enää ole salonkikelpoista. Tästä ei kuitenkaan pidä tehdä sellaista johtopäätöstä, että rasismi olisi vähentynyt. Se on saanut hienovaraisempia muotoja, joista monia ei äkkinäisempi pitäisi rotusyrjintänä lainkaan. “Uudet rasismit” ovat “etnisen hegemonian” muoto.
Eksplisiittinen rasismi on kokenut muodonmuutoksen “primordiaaliseksi etnisyydeksi” tai syvälle juurtuneista kulttuurieroista puhumiseksi. “Here culture itself becomes largely naturalized as the carrier of collective ancestry, traditions and group/national belongings and destiny: 'the concept of race arises through the naturalization of social differences. Regarding cultural diversity in natural terms can only ensure that culture acquires an immutable character, and henve becomes a homologue for race' (Malik, 1996). “ Maahanmuuttajista puhuminen kulttuurisina ulkopuolisina, jotka eivät kuulu perinteiseen (myyttiseen) elämäntapaan, on juuri tällaista rasismia.
Kirjoitinkin jo edellä siitä, miten sekä kulttuurin ja tradition todellisuus että tärkeys vaihtelee tilanteesta riippuen. Kun 'voimavaraistetaan' vähemmistöjä, sillä on suuri merkitys, mutta kun puhutaan kultturierojen aiheuttamista yhteiskunnallisista ongelmista, voi kulttuuria vaihtaa kuin paitaa eikä sillä ole paljoakaan ennustearvoa. Edelleen, kuten edellä totesin, empiiriset kokemukset siitä, miten suuresti toisistaan eroavat kulttuurit onnistuvat käytännössä asumaan rinnakkain saman jurisdiktion alueella, eivät ole rasisminvastustajiemme mielestä millään lailla mielenkiintoisia.
Jatkakaamme kirjan referointia. Medialla on tässä diskursiivisessa ja symbolisessa rasismissa tärkeä rooli. Median tapa käsitellä asioita kirjoitetaan isoin kirjaimin, näin: “in terms of Us and Them”, “focusing on various Problems and Threats to Us”. Tämä notaatio on ilmeisesti saanut alkunsa toiseuden käsitteestä, Other. Jostain syystä toiseus on alusta saakka kirjoitettu isolla (en muista kenen aivopieru alunperin on kyseessä). Suomalaisittain hupaiselta tuntuu väite, että anti-rasistiset toisinajattelijat eivät pääse mediaan esittelemään ajatuksiaan.
Hyvää tarkoittavat valkoiset rasisminvastustajat toimivat myös väärin (ilmeisesti eivät kuitenkaan ne kirjan kirjoittajista, jotka ovat valkoisia). Valistuksen ihanteiden nimissä syyllistytään väärään universalismiin ja edistyksellisessä hengessä tehdyissä antirasistissa elokuvissa annetaan virheellisesti ymmärtää, että rasismi on vain yhteiskunnan reuna-alueilla elävien hylkiöiden ongelma eikä osa valtavirtakulttuuria. Taktisesti väärin on myös vastustaa rasismia järkiargumenteilla (artikkelin mukaan pääasiallinen taktiikka, oletan että siinä puhutaan perinteisistä ei-relativistisista ihmisoikeusaktivisteista ja liberaaleista, jotka kannattavat valistusihanteista ja ihmisoikeuksien julistuksen periaatteita). Mitään niin irrationaalista kuin rasismi ei voi vastustaa vain järkeen vetoamalla. Mitä sitten pitäisi tehdä? Kirjoittaja ei vastaa.
Väärät poliittiset mielipiteet ovat rasismia. Affirmative actionin vastustaminen on “symbolista rasismia”. Seuraava D'Souzan, intialaissyntyisen konservatiiviajattelijan (jota jostain syystä väitetään kirjassa mustaksi!), mielipide annetaan esimerkkinä uudesta rasismista: “They (mustat) have a different culture, although in many respects there are 'deficiencies', such ase single-parent families, drug abuse, lacking achievement values, and dependence on welfare and affirmative action – 'pathologies' that need to be corrected.” Tai: “in reality it would seem to be that all majority populations have exploited their national identity in order to (a) police access to formal citizenship and (b) quality ethnic minority citizen's access to substantive citizenship rights.”(Tämä on annettu esimerkkinä “oppression”ista, “sorto” kai olisi lähin suomennus).
Televisiosta ei tule tarpeeksi ohjelmaa, jossa näkyy vähemmistöjä. Jos tulee, niitä näytetään väärällä tavalla. On selvää, että negatiivisessa valossa näyttäminen, vaikkapa vain uutislähetyksen yhteydessä, on rasismia ('criminalizing', 'racializing', take your pick of -izing). Mustien urheilijoiden ja esiintyjien näyttäminen 'naturalisoi' ja rasialisoi' mustaa vartaloa. Positiiviset ja menestyneitä vähemmistön edustajia esittävät ohjelmat, olivat ne sitten dokumenttia tai fiktiota, ovat joko
* pinnallisia (kulttuuriperinteet, festivaalit)
* luovat virheellisen käsityksen, että vähemmistöjen asiat ovat jo hyvin (“Similar criticisms have also been levelled by Jhally and Lewis (1992) at the so called 'enlightened racism' of succesful 'black' TV shows such as The Cosby Show, 'which tells us nothing about the structures behind success or failure' and 'leaves white viewers to assume that black people who do not measure up to their television counterparts have only themselves to blame'.”)
* ylläpitävät vääriä assimilatiivisia ihanteita.
Yksi sopiva suhtautumistapa näyttäisi olevan jäljellä. Entäpä, jos suhtautuisi vähemmistöjen edustajiin yksinkertaisesti neutraalisti, kuin kehen tahansa? Ehei. Silloin syyllistyn valkoiseen universalismiin, valistusajalta peräisin olevaan ensimmäisen sukupolven kansalaisoikeuksien väärinkäyttöön (tulen tähän tuonnempana) sekä jätän ottamatta huomioon vähemmistön edustajan tilanteesta riippuen myyttisen, hybridisen tai valinnanvaraisen Toiseuden. Se tulee ainakin selväksi, että aina ollessaan missään tekemisissä vähemmistöjen kanssa, saa kävellä kuin munankuorilla ja sittenkin on rasisti, teki mitä hyvänsä. Eräässä toisessa kirjassa (Our Voice), joka asennoituu samoin, musta naistutkija valittaa, että hän ei voi mustana naisena koskaan olla varma, että muut ihmiset suhtautuvat häneen kunnioittavasti ja vakavasti. Kuvitteleeko hän tosiaan, että meillä valkoisilla on joku sellainen takuu?
Vasemmistolainen maailmankuva itsestäänselvyytenä
Kaikki artikkelit ja niissä tehdyt analyysit yksittäisistä ohjelmista, teksteistä tai haastatteluista nojaavat läpikotaisen vasemmistolaisen maailmankuvan varaan. Tämän maailmankuvan perustotuudet otetaan itsestäänselvyyksinä. Ensinnäkin yksilön kokemus ja yksilö yleensä on vähemmän tärkeä kuin ryhmä ja “rakenteet”. Tältä pohjalta vähätellään niitä vähemmistöjen edustajia, jotka eivät usko tähän eetokseen sekä arvostellaan perinteisiä länsimaisia kansalaisvapauksia ja ihmisoikeuksia (tulen tähän uudelleen jäljempänä). Yhtä lailla kuin etnisen taustan perusteella saatu uhristatus vapauttaa yksilön koskaan syyttämästä itseään huonoista olosuhteistaan, ei hyväosaisuus ole koskaan hyväosaisen itsensä ansiota. Hyvinvointi, etuoikeudet, valta ja raha ovat vakio, johon jokaisella on pelkän olemassaolonsa perusteella yhtäläinen oikeus, eivät jotain, jota täytyy aktiivisesti tuottaa ja jonka määrä riippuu monimutkaisista vuorovaikutussuhteista eri asioiden välillä. Kysymys ansioituneisuuden ja tällaisten mittarien perusteella mitatun hyvinvoinnin välisestä suhteesta sivuutetaan kokonaan. Tähän liittyy myös (minun näkökulmastani) kyvyttömyys ymmärtää esimerkiksi asenteiden ja talouden dynamiikkaa. Mielestäni kirjassa esiintyvä usko, että valtion pakkotoimilla, kiintiöillä ja sanktioilla voidaan luoda aitoa arvostusta ja prestiisiä, on harhainen.
Ne sorkkivat demokratiaa!
Orwellilainen uuspuhe ei ole ainoa totalitarismiin viittaava piirre kirjan artikkeleissa. Median vastuuta korostetaan kovasti, ääneenlausumattomana implikaationa pidättäytyminen vastuuttomasta kirjoittelusta. Ottaen huomioon rasismikäsityksen laajuuden ei ole mielestäni liioiteltua huolestua sananvapauden puolesta. Kirjassa pannaan hyväksyvästi merkille positiivinen kehitys: “Studies are now beginning to revocer, for example, how the changing ideas and political agendas of 'assimilation', 'multiculturalism' and 'anti-racism' have informed the development of TV representations across the years (Daniels and Gerson 1989; Pines 1992; Daniels 1994; Ross 1996; Bourne 1998) as well as those of the press (Wilson and Gutierrez 1995) and cinema (Shohat and Stam 1994). The influence of 'liberal' TV producers (Seymour-Ure 1974; Braham 1982) as well as 'responsible' newspaper journalists and newspapers (Paletz and Dunn 1969) have also been observed to have contributed to , respectively, the downplaying of white racist fears and the selective curbing of sensational press treatments of civil disorder.” Suomen valtamedian maahanmuuttaja- ja monikulttuuriaiheiden käsittelyä seurannut ymmärtänee, mitä tämä tarkoittaa selkokielelle käännettynä.
Valistusta vastaan hyökätään useassa kohdassa, pitkällisimmin John Fiske artikkelissaan White Watch. Hänen mukaansa postmodernius on korvaamassa Valistuksen arvot, ja olemme keskellä muutosprosessia. Hän puhuu pitkään Foucaultia lainaten totuuden suhteellisuudesta ja moninaisuudesta. Valistuksen erheisiin kuuluu paitsi käsitys totuuden olemassaolosta, myös absoluuttisesta oikeudenmukaisuudesta sekä sen 'asosiaalinen rationaalisuus'. Sama tulee esiin implisiittisemmin kirjan pelottavimmissa ja viimeisessä luvussa.
Charles Husbandin artikkeli Media and the public sphere in multi-ethnic societies esittelee monikulttuuriselle yhteiskunnalle soveltuvan uuden 'erilaistettujen kansalaisuuksien' demokratian mallin. Koko lukua leimaa vankka usko sosiaaliseen insinöörityöhön utopian rakentamisessa – jotakin, joka jo sinänsä saa niskakarvani nousemaan pystyyn. Young (1989) and Kymlicka (1995) (ilmeisesti erikseen) ovat kehittäneet kansalaisuusmallia, jossa tunnustetaan yksilön oikeuksien lisäksi vähemmistöjen oikeudet ryhmänä. Heidän mukaansa tällainen ei ole ristiriidassa perinteisten länsimaisten kansalaisoikeuksien kanssa. Kymlickan määritelmän mukaan Suomi on 'polyetninen' valtio – kulttuurinen diversiteetti on seurausta vähittäisestä maahanmuutosta ja on tapahtunut melko äskettäin historiassa. Keskityn siksi tähän tyyppiin (toinen tyyppi, monikansallinen valtio, ei ole Suomen kannalta relevantti). “Polyetniset oikeudet” velvoittavat valtiota rahoittamaan uskonnollisia ja kulttuurisia käytäntöjä, jotka eivät tulisi toimeen pelkillä markkinamekanismeilla. “Indeed, polyethnic right may include legislation which seeks to prevent the cultural and identity concerns of minority ethnic groups being marginalized or suppressed by the deliberate, or unthinking, discrimination of the majority ethnic population within the country”.
Kulttuurinen pluralismi on jo jonkin aikaa hyväksytty kodin yksityisissä oloissa, mutta nyt sen pitäisi näkyä myös julkisissa instituutioissa. 'Kansakunnan edun' ja 'isännän ja vieraan' diskurssi ovat olleet syyllisiä kulttuurisen pluralismin rajoittamiseen. Lojaalius valtiota kohtaan ei riipu jaetusta kansallisesta identiteetistä - “Switzerland alone is an adequate demonstration of this fact”.
Mitä nämä polyetniset oikeudet sitten ovat? Tärkein ja eniten käsitelty on Husbandin mukaan “right to communicate”. Husband mainitsee Mbayen (1986) jaottelun ensimmäisen ja toisen polven ihmisoikeuksiin. Ensimmäisen polven oikeudet “are based on the principle of liberty, whereas economic, social and cultural rights derve from the principle of equality”. Ensimmäinen tarkoittaa, että valtio ei saa estää ihmisiä toteuttamasta oikeuksiiaan, jälkimmäinen taas, että se tarjoaa heille konkreettisia mahdollisuuksia niiden toteuttamiseen. Mbaye esittää kolmannen sukupolven ihmisoikeuksia, jotka perustuvat ihmisten ja valtioiden väliseen solidaarisuuteen. Oikeus kommunikoida olisi tällainen oikeus. Husband kuitenkin varoittaa tähän ajatteluun liittyvästä vaarasta: “...a great deal of the contemporary debates around freedom of speech or the challenge to hate speech is all too frequently carried out within a myopic and egotistical first generation rights discourse. To caricature it, this often takes the form of a simplisistic but robust assertion that 'I will not have my rights of utterance constrained'. Translated into a broader communication policy these sentiments reduca a right to communicate to a unidirectional interpretation of first and second generation rights as a license to encode and decode, transmit and receive, on your own terms. This radical individualism is inconsistent with a society's ability to sustain a respect for diversity, sustained through differentiated citizenship. This self-centered, egotistical and hence ethnocentric, approach to communication is not open to learning, is not concerned with dialogue and reciprocal exchange; rather it commodifies communicative acts as personal exploitation of a resource – communication.” Jälleen selkokielelle käännettynä tämä on selvä hyökkäys sananvapautta vastaan. Sananvapautta saisi käyttää ainoastaan sosiaalisen utopian edistämiseen sitoutuneella tavalla, tavalla, jonka multikulturalistinen filosofia hyväksyy. “Such a perspective on communication is entirely inappropriate to the promotion of civility and inter-ethnic dialogue in multi-ethnic society.”
Husband esittää uutta oikeutta: oikeutta tulla ymmärretyksi. Miten hän tällaisia oikeuksia voisi jaella? Miten hän voisi pakottaa ketään ymmärtämään ketään toista? Hän sanoo kyseenalaistavansa ihmisoikeuksien julistuksen individualismin ja ehdottaa tilalle African Charter on Human and People's Rightsin solidaarisuuteen ja yksilön yhteisöä kohtaan tuntemaa vastuuseen perustuvaa, “oikeuksien essentiaalisesti sosiaalista ja kollektiivista luonnetta korostavaa”, mallia. “The Right to be Understood would place upon all a duty to seek comprehension of the other. The right to be understood qualifies the right to communicate by rejecting and condemning egocentric and ethnocentric routines of engaging with the communicative acts of others.” Tai: “It asserts that all must accept the burden of trying to understand, and as such is consistent with the communicative opennes and curiosity implicit in models of intercultural communication.” Minulle nämä lainaukset eivät jätä kahta kysymystä. Tällaisen mallin ajajat ovat vapauden, ajatuksen ja sanan vapauden, vihollisia. Pidemmälle päässessään varsin mahdollisesti muunkin vapauden vihollisia.
“The necessary fundamental recognition that a society is irretrievably multi-ethnic must render majority self-interest, and the attendant complacent hypocricy in denying equitable citizenship status to all, a condition whose days are numbered. The period of transition may, however, be uncomfortable to many.” Aivan selväksi ei käy, mistä tämä väistämättömyys tulee, keille kaikille (joka ikisell halukkaalle?) kansalaisuus pitäisi antaa ilmoitusasiana, ja miksi tämän näkemyksen kyseenalaistaminen on tekopyhää.
“In effect the politics of difference insists that in recognizing my difference, if you wish to treat me equally you may have to treat me differently. This is of course entirely compatible with the adoption of differentiated citizenship and the application of differentiated group rights.” Kovin on abrastaktia. Mitä “tasa-arvoisuus” silloin enää on? Missä suhteessa saa olla erilainen? Mikä on oikein ja väärin, tuomittavaa ja sallittua?
Kirjoittajakin sentään noteeraa mieleen nousevat ilmeiset kysymykset: “The difficulty may arise when an ethnic group's definition of itself incorporates prejudicial views of outgroups or restricts the individual freedoms of members of its own ingroup. For such a group their use of dedicated ethnic media may constitute propaganda machine for their own intolerance.” Vastaus on kuitenkin varsin heppoinen: “..rightly addresses the question of how shall we tolerate intolerant minorities. The answer is in essence, as we would intolerant majorities: we would not.” Puuttumatta nyt siihen, että näin ei näytä käytännössä käyvän, “erilaistetut kansalaisoikeudet” antaisivat vähemmistöille runsaasti valtaa päättää omista asioistaan sisäisesti. Entä, jos niitä ei enää kiinnostakaan kysyä meiltä (keneltä “meiltä”, sitäpaitsi?)? Mitä tämä merkitsisi esimerkiksi Euroopan musliminaisten oikeuksille, joiden kanssa jo nyt on vaikeuksia, joista puhuminen on poliittinen tabu? Samoin tuota yksilön vastuu yhteisölle-eetosta voidaan käyttää juuri heitä ja heidän kaltaisiaan vastaan.
Kylläpä nyt vituttaa
Kammottavaa ei sinänsä ole se, että tällaistakin on yliopistossa (vaikkakin mielestäni tuo on parhaimmillaan politiikkaa ja hypoteettista ajatusleikkiä ja pahimmillaan kultinomaista uskonnollisuutta, ei tiedettä). Pitäisihän yliopiston olla keskustelun ja teoriamuodostuksen tyyssija. Kammottavaa on se, että tämä on täysin kirjoittajien termejä käyttääkseni hegemoninen diskurssi näissä asioissa, jotka koskevat ratkaisevalla tavalla meidän kaikkien tulevaisuutta. Tätä ei esitellä yhtenä näkökulmana demokratiaan ja monikulttuurisuuteen, vaan tieteellisenä konsensuksena. Kaikki se äärettömän kiehtova tieto, mitä aivotutkimus ja tutkimus ihmisestä biologisena olentona tuo koko ajan vauhdilla lisää, suljetaan ajatusrakennelmia uhkaavana kokonaan ulkopuolelle. Lisäksi kaikessa “kriittisyydessään” suuntauksen omia perusaksioomia ei saa kritisoida. Kritiikki torpataan moraalisin perustein, ei tieteellisin tai loogisin.
Tätä opiskelevat journalistit (ja sen huomaa). Täältä valmistuvat he, joita siteerataan asiantuntijoina monikulttuurisusasioissa. Nämä ihmiset vaikuttavat virkamiehinä päätöksenteossa ja lakien valmistelussa. He päättävät siitä, kenelle annetaan rahaa tutkimukseen ja kenen ääni pääsee kuuluviin.
Tunnen voimatonta raivoa. Vastassa on kokonainen vuosikymmenien akateeminen perinne, loputon suo. Sen edustajat ovat kaiken lisäksi kysymysten kiertämisen, uuskäsitteiden, sanojen tarpeenmukaisen ad hoc-määrittelyn ja moraalisten manööverien mestareita. Minä olen vain yksi haavoittuva ja uupuva ihminen, joka haluaisi hiukan pluralismia ja kyseenalaistamista alalle. Yhdysvalloissa ja Britanniassa on sentään vastapainona konservatiivisia ajatushautomoja, valtamedioita ja intellektuelleja. Täällä on vain internet.
No, kirjoittelen taas lisää
Lotta Roti
P.S. Loppukevennys
Ettei nyt vallan synkistelyksi menisi, siteeraan absurdeinta lukua, John Fisken White watchia. Siinä kuvataan, miten media legitimoi rasistisesti nykyaikaisen informaatioteknologian käytön mustien valvomiseen ja hallintaan tai jotain.
Lewinski-skandaalin aikana Bill Clintonia “kohdeltiin kuin Mustaa miestä” (Fiske on niitä, jotka kirjoittavat Black). Clinton was 'niggerized'. Hänen käytöksensä alistettiin intensiivisen, suhteettoman ja epäreilun valvonnan alle. Hänen seksuaalisuudestaan tuli julkista, koska sitä pidettiin uhkana sosiaaliselle järjestykselle, ja hänen seksuaalisuuttaan käytettiin keinona hänen tuhoamiseensa.
Samoin on kohdeltu Clarece Thomasia, Marion Barrya, Mike Tysonia, Rodney Kingia ja O.J. Simpsonia. Clinton oli Mustin presidentti ikinä, ja siksi monet valkoiset eivät pitäneet hänestä.
Rikosuutisissa, erityisesti huumeita koskevissa, on liian usein kuvia mustista nuorista miehistä. Meidän valkoisten pitäisi mennä syvälle itseemme ja kysyä, ajattelemmeko koskaan mustia yhdessä seksin, huumeiden ja rikollisuuden kanssa.
Tunnisteet:
kirjoittaminen,
monikulttuuri,
rasismi
2. helmikuuta 2008
Oikea-aikaisia valokuvia, osa 2
Missikisat eivät ole välttämättä viihdettä älyllisimmästä päästä, mutta yhtä kaikki ne tytöt ovat nättejä kuin possunpoikaset. Ja kun minä tykkään kameran etsimeen visuaalisesti attraktiivisia asioita hakea, eikä possuja näköpiirissä ole, niin eihän se auttanut kuin porhaltaa missikiertueelle. Varsinkin, kun kiertue omaan lähikauppaan tuli. Tässä kuvassa Satu Tuomisto, loput sarjaan kuuluvat kuvat Uutiskynnyksestä.
28. tammikuuta 2008
Vihreät nuoret vs Perussuomalaiset nuoret
Kaksi kannanottoa kerjäläisasiaan, toinen vihreiltä nuorilta, toinen perussuomalaisilta nuorilta. Molempi pahempi, mutta kumpi järkevämpi ja/tai puhuttelevampi?
| Vihreet | Perukset |
| Kaikille Suomessa oleskeleville yhtäläiset oikeudet Viime aikoina tiedotusvälineissä on keskusteltu Helsingin kaduilla kerjäävistä ihmisistä ja turvapaikanhakijoiden karkotuksista. Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto ViNOn mukaan molemmissa kysymyksissä huomio tulee kiinnittää kaikkien mahdollisuuksiin elää Suomessa tasavertaisina, itsenäisinä ihmisinä. "Esimerkiksi kerjäämisen taustalla on yleensä se, että ihmisellä ei ole todellista mahdollisuutta työhön, opintoihin tai sosiaaliturvaan. Nämä oikeudet on taattava kaikille Suomessa oleskeleville", vaatii ViNOn puheenjohtaja Heikki Korpela. Suhtautumistapa kahteen erilaiseen ryhmään, kerjäläisiin ja turvapaikanhakijoihin, on ollut yhteiskunnasta sulkeva. ViNOn mielestä tarvitaan päinvastoin avoimempi kansalaisuuskäsitys uhkakuvien sijaan. Suuri osa romanikerjäläisistä on kotoisin Itä-Euroopan maista, joissa romaniväestön tilanne on erittäin kehno. Kerjäläisiä on kuitenkin haluttu jopa karkottaa lähtömaahansa rikokseksi koetun kerjäämisen nojalla. "Sen enempää kerjäläisiä kuin turvapaikanhakijoitakaan ei pidä koskaan karkottaa oloihin, joissa he voivat joutua väkivallan tai syrjinnän kohteiksi", vaatii ViNOn puheenjohtaja Laura Nordström. Kotoutuminen ja laajemmin normaali elämä edellyttävät mahdollisuutta oleilla ja toimia maassa ilman karkotuksen tai syrjinnän pelkoa. Erityisesti turvapaikanhakijoiden sulkeminen eristyksiin säilöönottokeskuksiin ehkäisee kotoutumista. ViNO vaatiikin turvapaikanhakijoiden säilöönottamista lopetettavaksi. Maahanmuuttajien integroitumista käsitellään Euroopan Vihreiden Nuorten (FYEG) ja HYYn Vihreiden järjestämässä seminaarissa 25.-27.1. Helsingissä. Seminaarissa puhuu tutkijoita, parlamentaarikkoja sekä mm. italialainen senaattori Tana de Zulueta. Lisätietoja: Puheenjohtaja Laura Nordström Puheenjohtaja Heikki Korpela | Sosiaaliturvaa ja sosiaalista turvattomuutta Yhteiskuntamme peruspilareihin kuuluu sosiaalinen tasavertaisuus. Jokainen kansalaisemme on oikeutettu sosiaaliturvaan. Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto haluaa lauantaina 26.1.2008 julkaisemassaan tiedotteessaan laajentaa sosiaaliturvaa jokaiseen maassamme oleskelevaan, mukaan lukien Helsingin kaduilla eläviin itäeurooppalaisiin kerjäläisiin, joista erityisesti romanialaiset ovat olleet viime päivinä esillä. Mielestämme tämä Vinon esitys antaa Itä-Euroopan köyhälistölle väärän signaalin. Perussuomalaiset Nuoret katsovat, että jokaisen valtion on turvattava omien kansalaistensa asema. Monet kerjäläiset haluaisivat omien puheidensa mukaan palata kotimaahansa. Tällaiseen haluun paras rahallinen ja käytännöllinen apu löytyy Romanian suurlähetystöstä, eikä Suomen veronmaksajien lompakosta. Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton vaatimus ei ole kestävä. Suomen valtion talous ei kestä sosiaaliturvan laajennuksia jokaiselle maassamme oleskelevalle. Tämä vaatimus toteutuessaan voi pahimmillaan johtaa sosiaaliturvan väärinkäyttöön ja hallitsemattomaan maahanmuuttoon. Sosiaaliturvan laajennus kuitenkin revitään veronmaksajien selkänahasta. Perussuomalaiset Nuoret hyväksyvät mahdollisuuden työntekoon. Jokaisella maassa oleskelevalla pitää olla mahdollisuus työntekoon. Jos tästä mahdollisuudesta huolimatta päädytään ennemmin kerjäämään kaduilla, on viime kädessä Suomen valtion ryhdyttävä toimiin ongelman ratkaisemiseksi. Kerjääjät ja muut epämääräiset norkoilijat kauppakeskusten liepeillä saattavat aiheuttaa etenkin vanhemmalle väestölle turvattomuuden tunnetta, ja jopa pelkotiloja. Haluammekin kysyä, mihin toimiin Suomen hallitus ryhtyy, jotta kerjäämisongelma ei tästä enää pahenisi? Lisätietoja: Johannes Nieminen p. 044 550 0655 |
Tunnisteet:
perussuomalaiset,
politiikka,
vihreät
27. tammikuuta 2008
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)




