Haavi- vai Niinistö

Molemmat ovat hyviä. Loppuun asti hiottuja. Molempien sanomiset kovin diplomaattisia, mutta sellainen puheenparsi sopii tulevan presidentin suuhun oikein hyvin.

Linjauksista ei riittävää eroa synny, koska molemmat käytännössä kieltäytyvät linjaamasta. Eikä ihme, koska näin tehdessä kannatus presidentinvaalien tyyppisissä mittelöissä tyypillisesti putoaa.

Väittelymenestyksestä ei riittävää eroa synny. Mittelöt ovat liian kohteliaita. Rauhanneuvottelija ei haasta eikä Niinistö tohdi hyökätä altavastaajan kimppuun.

Miten päättää, siis?

Yhden asian päätin jo ennen kampanjointiaikaa. Sen, etten tee päätöstäni sen perusteella, mitä näissä väittelyteattereissa sanotaan. Näin ihan vain siitä syystä, koska se, mitä nyt sanotaan sekä sanomatta jätetään, on tarkoitettu vaalikannatuksen maksimoimiseksi. Kampanjoiden tarkoitus kun on juurikin tuo kannatuksen maksimointi. Kun ensi sunnuntaista on päästy, arki astuu taas ylle Suomen maan poliittisen kentän. Ja he, jotka nyt kampanjoivat, lakkaavat sitä tekemästä, astuen normaalin päiväjärjestyksen pariin. Tekemään sitä, mitä ovat ennenkin tehneet. Tavalla, jolla ovat ennenkin toimineet.

Lienee turvallista sanoa, että paras indiisio siitä, miten ihminen tulee toimimaan, on tarkastella hänen aikaisempaa käytöstään.

Arvostan Haavistoa. Hän on toiminut Darfurissa tavoitteenaan asia, jota useimmat hommalaisetkin toivovat, siis rauha sotivien osapuolten välille. On hän toki kuitannut parinkymmenentuhannen suuruista kuukausipalkkaa niin tehdessään, mutta ei kai missään ole sanottu, että maailmanparannusta pitäisi ilmaiseksikaan tehdä.

Haavisto on myös orginaali ituhippeilijä. Hyvä niin. Maailma tarvitsee sellaisia, jotka ärsyyntyvät asioiden nykytilasta ja lähtevät rakentamaan poliittisia liikkeitä tyhjästä.

Arvostan myös Niinistöä. Hän onnistuu kerta toisensa jälkeen vaikuttamaan rationaaliselta toimijalta. Voi olla, että on kulissien takana melkoinen tuittupää, mutta niin kauan kun ei sitä ulospäin näytä, en tästä piirteestä valita.

Melko tasan menevät arvostuksetkin. Niinistön tiedän huomattavasti pidemmältä ajalta kuin Haaviston, joten hän vetää tässä kategoriassa pisteet kotiin.

Mutta liian tasaista on edelleen. Haluan olla varma päätöksestäni. Mistä siis päätöskriteeri? Taustajoukoistako?

Miksipä ei. Niinistön taakse on ryhmittynyt liike-elämä, Haaviston taakse taide-elämä.

Talous versus kulttuuri.

Kovat arvot versus pehmeät.

Vakaus vastaan uutuus. Rationaalisuus vastaan toiveet.

Väitän, että ehdokkaiden erot tulevat selkeimmin esiin yksinkertaisella tavalla: katsomalla kummankin kannattajia - ja etenkin vaalityötä tekeviä aktiiveja. Niinistön tyyppiaktiivi on liberaaliin talouteen kallellaan oleva ekonomin-/insinöörinplanttu. Haaviston taas yhteisvastuuta ja maailmankylää hehkuttava villapaitainen sosiologianopiskelija.

Kumman porukkaan minä kuulun?

Valinta on varsin helppo. En usko maailmankylään. Perustelen maailman toimintaa mielummin numeroilla kuin fiiliksillä. Ja vaikka villapaidassa olen tälläkin hetkellä, niin silti äänestän Niinistöä.