HS 3.8.2008: Seuraava Soini

Vesa-Matti Saarakkala keskellä ruutupaidassa

Teksti: Matti Rämö
Kuva: Vesa-Matti Väärä
Julkaistu Helsingin Sanomissa 3.8.2008
Sunnuntai-osio, sivu D 6.

Nuoret perussuomalaiset matkustivat Turun Varissuon lähiöön ihmettelemään kulttuurien rinnakkaiseloa. Puolueen tulevaisuudenlupaus Vesa-Matti Saarakkala pelkää EU:ta enemmän kuin maahanmuuton seurauksia.

TURKU. Tilaisuuden luonnetta olisi hankala päätellä osanottajien ulkomuodosta. Turun kulttuurikeskuksen luentosalissa istuu kodinkonekauppiaita muistuttavia kauluspaitamiehiä, pari pitkähiuksista rokkaria, jakkupukunainen ja harmaahapsinen prätkäjätkä. Pn puvuntakkeja, armeijan maastokuvioita ja leijonavaakunoita. Rastoja, pukinpartoja ja sänkipäitä. Noin neljästäkymmenestä paikallaolijasta puolisen tusinaa on naisia. On helteinen lauantai, ja pian alkaa työpäivän mittainen poliittinen tilaisuus. Osa kuulijoista vakuuttaa, ettei ottaisi puoluekirjaa, vaikka mikä olisi, koska kaikki puolueet ovat liian lällyjä. He ovat tulleet paikalle, koska päivän teema, monikulttuurisuuden kritiikki, kiinnostaa. Perussuomalaisten nuorten monikulttuurisuuspäivän ohjelmassa ei muuta olekaan. Ensin kulttuurien rinnakkaiselon perustavanlaatuista luonnottomuutta todistellaan esitelmissä. Päivän päätteeksi karatutetaan kauhistelemaan Turun monikulttuurisinta lähiötä, Varissuota.

Otoksen perusteella perussuomalaiset nuoret vaikuttavat yhtä sekalaiselta joukolta kuin valkokaulusoikeistolaisten ja vennamolaisten kansanmiesten riitelyn kiusaama emopuolue. Yhteinen nimittäjä on painettu myyntipöydän T-paitojen rinnuksiin: poliittisesti epäkorrekti. Päivän isännän Vesa-Matti Saarakkalan on hyvä tottua kaitsemaan monikulttuurisuuskritiikin yhdistämää sekalaista seurakuntaa. Ainakin, jos hän aikoo lunastaa puoluejohtaja Timo Soinin odotukset. Perussuomalaisten patriarkka on puhunut nuoresta eduskunta-avustajastaan puolueen kakkoskykynä. 24-vuotias Saarakkala on jo rutinoitunut populistipoliitikko, suorapuheinen eri mieltä olemisen ammattilainen. Kovasanaisten oudokkien puolueessa hän vaikuttaa määrätietoiselta uraohjukselta. Sellainen, joita perussuomalaisten on ollut vaikea saada riveihinsä.

Saarakkalan puhe rullaa soinimaisella nuotilla: rupatellen, avainkohtia painottaen ja harkitusti kärjistäen. Ajatuksissa toistuu vennamolainen herraviha ja epäluulo vasemmmistolaista holhousta kohtaan. "En pidä porvariöykkäröinnistä, jossa ihminen on arvokas vain uhrattavana. Vasemmistossa hiertää sen tapa antaa kaikki vastuu ihmisestä järjestelmälle. Ihmisellä on oltava oikeus kantaa vastuu itsestään ja myös tehdä virheitä", Saarakkala sanoo pontevalla pohjalaismurteella Tuusulan kotinsa keittiössä, viikkoa ennen monikulttuurisuuspäivää. Punaisen puutalon dylli on vielä viimeistelyvaiheessa - Saarakkala ja opettajavaimo Teija muuttivat vaimon työsuhteasuntoon heinäkuussa. Maaseudun yhteisöllisyyttä vaaliva alkiolaisuus kelpaisi, mutta kepulaiset ovat pilanneet sen härskeillä toimintatavoillaan. "Kepu on maaseudun syöpä. Uudellamaalla päättäjiksi valikoituvat yleensä pätevimmät tyypit, mutta pienillä paikkakunnilla puolue päättää, kuka nousee valtaan. Kansanedustajia tehdään vaikka aidanseipäistä."

Saarakkalan kepu-inho on kasvanut Kurikan kaupunginvaltuustossa, jossa hän on kautta aikojen ensimmäinen perussuomalainen valtuutettu. Keskustaenemmistöisessä valtuustossa Saarakkala on otettu vakavasti sen jälkeen kun hän vei oikeuteen valtuuston päätöksen, joka olisi evännyt kansanäänestyksen kuntaliitoksesta. Yksinäisen räksyttäjän rooli on kuluttava. "Onhan se raskasta, kun muiden ryhmien moniongelmaiset rupeavat joukolla lynkkaamaan eikä tukea tule mistään."Suurista puolueista on kyllä houkuteltu loikkaamaan. "Sanotaan, että miksi sä puuhastelet siellä divaritasolla, et sä pääse siellä ikinä mihinkään." Kaikkein eniten Saarakkalaa sapettaa EU:n kumartelu. Suurin kammotus olisi Suomen itsemääräämisoikeuden nielaiseva liittovaltio. Maahanmuuttajille ei hänestä pidä esittää "lipevää matelua", vaan mertoa suoraan, että maassa maan tavalla. Juuri tämän enempää maahanmuuttajakritiikkiä ei Saarakkalasta saa irti. "En lähde Olavi Mäenpää -osastolle", hän sanoo viitaten kansanryhmän vastaisesta kiihottamisesta sakkoja saaneeseen kaupunginvaltuutettuun. Saarakkala kuitenkin ymmärtää hyvin maahanmuuttajakritiikin poliittisen arvon. Siksi ensimmäinen monikulttuurisuuspäivä järjestetään juuri Turussa, Suomen kansan sinivalkoiset -järjestön listoilta valtuustoon nouseen Mäenpään kotikentällä. "Jos Mäenpää saa Turussa yli 2 000 ääntä, siellä on varmasti meillekin voitettavaa. Pelkällä monikulttuurisuuskritiikillä ei kuitenkaan pärjää. Se on pieni teema suomalaisessa politiikassa", hän sanoo.

Perussuomalaisuutta lukuun ottamatta Saarakkala muistuttaa taustaltaan tavanomaista poliittista broileria. Perushoitajan ja konttoripäälikön poika on kotoisin kskustan sydänmailta, eteläpohjalaisesta Kurikasta. Lapsuudenkodissa politiikka ei herättänyt intohimoja. "Vanhemmat äänestivät läpi kaikki puolueet Suomen maaseudun puoluetta, kommunisteja ja vihreitä lukuunottamatta. Perussuomalaisiksi he kääntyivät minun myötäni." Hän kiinnostui politiikasta yläasteella, historian tunneilla. teinipoika uhosi perustavansa oman puolueen. Lukio-iässä jääkiekko ja pesäpallo saivat väistyä politiikan tieltä. "Tajusin, ettei urheilukentillä enää pääse eteenpäin. Rupesin etsimään puoluetta ja 17-vuotiaana liityin perussuomalaisiin". Se oli yllättävä valinta nuorelle, jolle Smp:n ja Veikko Vennamon perintö olivat uppo-outoja. Liittymisvuonna 2001 perussuomalaisia piti etsiä poliittiselta kentältä mikroskoopilla, ja Kurikassa puoluetta oli hädin tuskin olemassa. Perussuomalaisiin Saarakkalan ajoi EU-kritiikki. "Pidin Paavo Väyrysestä (kesk) ja Esko Seppäsestä (vas) EU-kriitikkoina, mutta aistin, ettei heidän puolueissaan tule uudistumista tapahtumaan. Halusin puolueeseen, jossa pääsee vielä mukaan vaikuttamaan asioihin."

Perussuomalaisissa pääsi. Puoli vuotta sen jälkeen kun Saarakkala oli käynyt ensimmäisessä perussuomalaisten kokouksessa, hänet äänestettiin puoluehallitukseen suurimmalla äänimäärällä. Vuonna 2005 hänet valitiin puolueen ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi. "Kirjoitin aika paljon meidän viime eduskuntavaalien ohjelmasta. Syksyn kunnallisvaaliohjelmaa valmistelevassa työryhmässä olen sihteerinä." Lukion jälkeen Saarakkala aloitti valtiotieteen opinnot Jyväskylän yliopistossa. Soinin osa-aikaisena avustajana hän on ollut runsaan vuoden. Puoluejohtaja iski silmänsä Saarakkalaan jo varhain. "Soini ja Raimo Vistbacka ottivat minut nopeasti siipiensä suojaan. Heidän luottamuksensa vakuuttaa vanhat patut, ja he päättävät, ketkä puolueessa nousevat ja laskevat."Kantajäärien hanakkuus tarrata uuteen tulokkaaseen on ymmärrettävää, niin harvassa nuoret tulijat 2000-luvun alussa olivat. Sen sai huomata myös perussuomalaisia nuoria vuodesta 2003 vetänyt Saarakkala. "Kun tulin puolueeseen, aktiivisia nuoria oli parikymmentä. Nuorten määrä oli pitkään niin pieni, että meinasin lyödä nuorisojärjestön kanssa hanskat naulaan. Viime presidenttivaalien jälkeen virta on kuitenkin lisääntynyt."

Nyt Perussuomalaiset nuoret ry:ssä on noin 300 jäsentä. Kourallinen heistä kuuntelee, kun Saarakkala pitää monikulttuurisuuspäivän avauspuhetta Turun kulttuurikeskuksen luentosalissa. "Perussuomalaisten sosiaalipoliittinen linja on korkeintaan keskellä, ehkä enemmän kuitenkin vasemmalla, kun sitä tarkastellaan perinteisellä vasemmisto-oikeisto-akselilla", Saarakkala sanoo. "Laaja maahanmuutto ja vallitseva monikulttuurisuus ovat omiaan heikentämään ihmisten veronmaksuhalukkuutta. Ihmiset ovat valmiita maksamaan veroja, jos he pitävät verorahojen käyttökohteita omien arvojensa mukaisina. Jos näin ei ole, on se omiaan oikeistolaistamaan ihmisten ajattelua." Poliitikkomaista puhetta seuraa sitoutumattoman perussuomalaisen Jussi Halla-ahon tuomiopäivän ennustuksia vilisevä esitelmä: "Nyt on käsillä viimeiset hetket puhua maahanmuuton uhista."

Iltapäivän aurinko lämmittää Varissuon ostoskeskuksen parkkipaikkaa. Monikulttuurisuuspäivän päättävän lähiökierroksen alkua odottaa parikymmentä ihmistä. Turun perussuomalaisten nuorten Maria Lohela jakaa karttoja ja tilastoja, joissa listataan Varissuon maahanmuuttajien työttömyyslukuja. Varissuolla asuva kielitieteilijä on kierroksen ideoija. "Lähdetäänkö?", Saarakkala kysyy. Lohela johdattaa joukon ostoskeskuksen läpi kerrostalorykelmän nurkalle. "Turun kaupunki suunnittelee tällaisten huonokuntoisten talojen myymistä." Joku laskee parvekkeilla olevia lautasantenneja:" Siellä katsotaan varmaan Al-jazeeraa tai muita arabiankielisiä kanavia." Joukko kiertelee elementtitalojen keskellä, pysähtyy naureskelemaan suomalais-senegalilaisen taideprojektin tuottamalle seinäkirjoitukselle ja vilkuilee leikkipuiston maahanmuuttajalapsia.

Reilussa tunnissa seurue on kiertänyt takaisin ostarinnurkalle. No, miltäs vaikutti? " Odotin vähän pahempaa ympäristöä. Suurimmat ongelmat eivät varmaan näy tähän aikaan. Muutamat kiinteistöt olivat kyllä aika järkyttävän näköisiä", sanoo Johannes Nieminen, perussuomalaistem nuorten sihteeri Vantaalta. Perussuomalaisten nuorten toiminnanjohtaja Antti Valpas on samoilla linjoilla. "Tämä muistuttaa aika lailla Kontulaa, jossa asun. Se yllätti, että täällä ei näkynyt yhtään töhryjä. Ne kuulemma puhdistetaan saman tien pois." "Onko vielä kysyttävää?", Lohela huutaa. "Mihin baariin jatkoille?" vastataan.

Toistaiseksi Saarakkala on keskittänyt polittisen energiansa julkisuushakuisen räksyttämisen sijasta arkisten aloitteiden tehtailemiseen Kurikan kaupunginvaltuustossa. Hän on esimerkiksi lobannut rahaa sosiaalipalveluihin, vaatinut stop-merkkiä vaaralliseen risteykseen ja kapinoinut kuntaliitosta vastaan. Saarakkalan perussuomalaisittain maltillinen maahanmuuttajakritiikki tuskin vakuuttaa kovan linjan edustajia. Myös hänen vasemmalle kallistuva sosiaalipolitiikkansa närästää puolueen oikeistosiipeä. Saarakkalan maltillinen populismi ja ammattipolitiikon imago ovat lähellä Soinin tyyliä. Ilmankos puheenjohtaja hehkuttaa avustajaansa. Hyvin Saarakkala istuisi myös keskustan tai demareiden konservatiiviselle laidalle. Isossa puolueessa toimiminen olisi kuitenkin hänelle mahdoton ajatus. Saarakkala ei myöskään halua perussuomalaisten kehittyvän yleispuolueeksi, vaan keskittyvän jatkossa kin "ydinjuttuihinsa": maahanmuutto- ja EU-krittiikkiin. "Jos perussuomalaisista tulisi yleispuolue, etsisin muita hommia. Varmaan jotain yrittämiseen liittyvää", hän sanoo. Saarakkala ei vaikuta huolestuneelta poliittisen uransa jatkon suhteen. "Ei perussuomalaisia tulla enää pois pyyhkimään. Meille riittää, jos päästään samalle tasolle kuin Smp huippuvuosinaan."Parhaimmillaan Smp:llä oli 18 kansanedustajaa. Saarakkala on hakenut perussuomalaisten listoilta kaupunginvaltuustoon, eduskuntaan ja europarlamenttiin. Syksyllä hän yrittää uusia Kurikan valtuustopaikkansa. 46-vuotias Timo Soinin tuskin luopuu puolueen johdosta vielä aikoihin, mutta nuorella perintöprinssillä ei ole kiirettä. Mahtavatko Saarakkalan perussuomalaisuuden perimmäisenä syynä olla puolueen tarjoamat etenemismahdollisuudet? Poliitikko toppuuttelee. "Perussuomalaisuus on tänäkin päivänä poliittisesti epäkorrekti valinta, Sitä ei tehdä hetken mielijohteesta."