Ruukinmatruuna kirjoitti blogissaan pitkän, syvämietteisen tekstin otsikolla Sekulaarihumanismin kuolema. Tartuin erityisesti sanoihin: "Jos ja kun maailmankaikkeus on vain pelkän järjettömän ja mielettömän, kaoottisen prosessin tuote ja ihminen vain evoluution tuottama sieluton eläin, biorobotti, niin se johtaa väistämättä arvonihilismiin."
Seuraavassa vastaukseni hänelle.
--
Näin voi käydä, mutta koneinsinöörin mekanistis-utilitaristisen maailmankuvan perusteella vaikuttaisi mielummin siltä, että sieluttoman biorobotin tuottaminen johtaa pikemminkin entistä parempien sieluttomien biorobottien tuottamiseen. Aivan sama, onko niillä uusien sukupolvien versioilla yhtään sen enempää tarkoitusta kuin entisilläkään, silti niitä tähän maailmaan ilmestyy. Ja jos Alvin Toffleria on uskominen, kehitys kiihtyy jatkuvasti.
Menneiden bioroboottimallien kirjo on ollut aika värikäs, mutta pienin parannuksinhan se evoluutio etenee, kunnes tulee tuottaneeksi jotain, mikä on kovin kaukana lähtötilanteesta.
Richard Dawkinsin Ancestor's Tale -tiiliskivi listaa ihmiselle nelisenkymmentä edeltäjää: Eubacteria > Archaea > Plants > Amoebozoans > Fungi > Drips > Choanoflagellates > Sponges > Placozoans > Ctenophores > Cnidarians > Acoelomorph Flatworms > Protosomes > Ambulacrarians > Sea Squirts > Lancelets > Lampreys and Hagfish > Sharks and their kin > Ray-Finned Fish > Coelacanths > Lungfish > Amphibians > Sauropsids > Monotremes > Marsupials > Afrotheres > Xenarthrans > Laurasiatheres > Rodents and Rabbitkind > Colugos and tree shrews > Lemurs, Bushbabies and their kin > Tarsiers > New world monkeys > Old world monkeys > Gibbons > Orang Utans > Gorillas > Chimpanzees > Ape-Men > Habilines > Ergasts > Archaic Homo Sapiens > Cro-Magnon > .. ja lopulta moderni mies.
Evolutiivinen tuotekehityskoneisto on käyttänyt aikamoisen määrän aikaa noiden "mallien" tekemiseen, mutta onneksi työaikaa on vielä jäljellä. Uusia tuotemalleja ehditään pukata maailmalle vaikka kuinka paljon ennenkuin kosmisen koneiston vuoropäällikkö tulee sanomaan, että ajanlasku loppuu nyt, tämä oli sitten tässä.
Sellaisia malleja, jotka on konffattu depressoitumaan sekulaarihumanismin tai moraalirelativismin tai eksistentialismin tai natsismin tai demokratian tai ylipäätään minkään asian mihinkäänjohtamattomuudesta on aika vähän. Mutta kuten Ruukinmatruunan esimerkki osoittaa, sellaisiakin malleja on. Onko joku "tehnyt" hänestä sellaisen vai onko hän itse tehnyt itsestään sellaisen - kysymys on samantekevä, koska yhtäkaikki tällaiset radikaait ajatukset edustavat tietynlaista meemievoluutiota.
Jos moinen piirre tai piirrekompleksi on jatkomalleille hyödyllinen, niin se nähtäneen tulevan "joulun" malleissa. Jos ei, niin .. noh, sitten ei mitään.
Protagoras lausui vain pienen kulman totuudesta. Ihminen on ehkä kaiken mitta, mutta vain ihmiselle, aivan samoin kuten gibboni on gibbonille kaiken mitta. Evoluutio - niin sieluton kuin se onkin, ei tietenkään pidä ihmistä eikä gibbonia kaiken mittana vaan pelkkänä testikappaleena muiden täsmälleen yhtä pätevien vaihtoehtotestikappaleiden joukossa.
On tietysti vähän masentavaa ajatella, että esi-^40-edeltäjäsi ovat olleet sieniä, mutta toisaalta kurjuutta voi kompensoida sillä, että jonkun ajan päästä meistä siinneet jälkipolvet ovat saattaneet kehittyä niin pitkälle, että heidän silmis.. öö.. sensoreissaan me vaikutamme yhtä surkuhupaisilta kuin sateessa kökkivät kärpässienet.
2 kommenttia:
yksilön kannalta ei mikään ole merkittävää. turha huolehtia nanoroboteista tai natseista. omaan kuolemaan se loppuu. tai uneen. siksi kirjoittelen aamuyöllä. ei ole vaikea uskoa siihen, että huomista ei ole.
Ei ole masentavaa ajatella, että edeltäjät olivat sieniä. tai että korvaajasi ovat robotteja. aina on tajuttu kuoleman tuleminen. On keksitty tapoja elää sen kanssa. ne jotka eivät ole keksineet eivät ole eläneet.
tekoäly on niin viisas, että tajuaa, ettei kannata olla. Tekoäly keksii entropian päämääräkseen. Siihen on tultava. Tämä vaan vaikuttaa virheeltä tämä monimutkaisuus. turhan hankalaa. miksi big bang? why bother?
nounou, se pointti (joskin varmasti aika hyvin piilotettu sellainen) oli se, että JOS pohtiminen ja angstaaminen on merkittävää ja hyödyllistä, NIIN silloin tämä piirre on läsnä tulevissakin elämänmuodoissa.
Jos ei ole niin sitten ei ole. Kovin vähäksi jäänyt käytännön kokemus näyttäisi ainakin minun katsantokannastani siltä, että mitä enemmän murehtii, sitä vähemmän lisääntyy. Ja tietysti päinvastoin..
Lähetä kommentti