Kävin syksyllä Münchenissa. Dachaun Concentration Camp Memorial Site oli ihan siinä lähellä. Otin kamerani ja hyppäsin junaan. Paras, joskin vähän synkkä, kuva ohessa. Sama rautatie, joka silloin kuljetti juutalaisia tuhoonsa, kuljettaa tämän päivän työmatkalaisia. Noin viidenkymmenen metrin päässä tuon kuvan ottamispaikasta oli kyltti. Siinä luki ystävällismielinen toivotus: "Herzlich willkommen in der Stadt Dachau". Vapaasti suomennettuna: "Sydämellisesti tervetuloa Dachaun kaupunkiin".
Hmmm.
Jos tuo on huumoria, niin minä en sitä tajua. Toisaalta, koska kaikki toiseen maailmansotaan liittyvä on Saksassa äärimmäisen epähumoristista, täytyy olettaa, että kyltin teksti ei ole huumoria. Täytyy olettaa, että se taho, joka kyltin paikoilleen laittoi, on ajatellut että tervetulotoivotus saisi satunnaisen matkailijan ajatuksissa aikaan positiivisia tuntemuksia.
Ehkä ääneensanomattomana toiveena on myös se, että satunnainen matkailija päätyisi ajattelemaan, että vanhat julmuudet ovat mennyttä aikaa. Ja että kaupungin uudet asukkaat ovat toista maata.
Minun kohdallani kumpikaan toiveista ei oikein toteutunut. "Tervetuloa Dachaun kaupunkiin" kuulostaa juuri niin makaaberilta kuin se kuulostaa. Jos kaupunki haluaisi päästä eroon stigmastaan, sen pitäisi vaihtaa nimeään mitä pikimmiten. Ja raivata puskutraktoreilla keskitysleirialue maan tasalle.
Mutta eihän niin tietenkään tehdä. Leiri halutaan pitää Memorial Site:na. Muistoalueena. Aivan samoin kuin Auschwitz ja Buchenwald. Miksei myös Belzec, Bergen-Belsen, Buchenwald, Chelmno, Majdanek, Mauthausen, Mittelbau-Dora, Ravensbrück, Stutthof, Treblinka ja Westerbork. Muistoalueiden määrä on hämmästyttävä, mutta niin oli myös keskitys- ja tuhoamisleirien määrä.
Vaan eipä ollut veli venäläinen pekkaa pahempi. Tahi saksalaista. Gulagien eli pakkotyöleirien määrä on tolkuttoman pitkä. Ja vaikka noissa leireissä ei ollut kaasukammioita, pitivät taudit, kylmyys, aliravitsemus sekä summittaiset teloituksen huolen siitä, että 10-30 miljoonaa ihmistä sai erkaantua ainoasta henkikullastaan.
Ehkä joistakin gulageista on tehty muistoalueita, en tiedä.
Yhden asian kuitenkin tiedän.
Se, mitä ilmeni Dachaussa, tulee ilmenemään jossain vaiheessa uudelleen. Se, mitä tapahtui Siperian kylmillä gulageilla, tulee tapahtumaan uudelleen. Ei tosin samanlaisena eikä samojen ideologioiden takia, vaan uutta lippua kantaen, uusia iskulauseita huutaen. Meissä eriskummallisissa ihmisissä vaikuttavien syvien syiden vuoksi. Historia ei ehkä toista itseään, mutta sen kertasoinnut rimmaavat kyllä.
Sota ei ole anomalia. Se, että ihmiset käyvät toistensa kimppuun, ei ole "isolated incident". Niin käy jatkuvasti. Kaikkialla. Se ei voi olla hyväksyttävää, mutta niin käy silti.
On vaikea sanoa, kuinka huolissaan tämän varsin ilmeisen asian vuoksi pitäisi olla. Ehkä tämä asia pitää ymmärtää perinpohjin ennenkuin alkaa pohtimaan sitä, kuinka huolissaan asian suhteen tulisi olla.
-- Matias
4 kommenttia:
Opettajallani oli tapana aina niin hilpeään tapaan sanoa, että ette te ilman yhtä sotaa eläkkeelle selviä. Voi olla että niin käy, minua itse asiassa huolettaa enemmänkin aika ennen mahdollista sotaa kuin itse sota. Nopea eskaloitumine olisi tavallaan helpotus, ei sota kivaa ole, mutta ei ole myöskään kivaa katsoa sisällissodan partaalla olevaa maata vuodesta toiseen. Toisaalta ei kannata liika spekuloida, peli ei ole vielä ohi.
Hieno kuva, yritin katsoa exif-tietoja mutta ei ollut. Olen melkoinen kyylä niiden suhteen, mikä kamera käytössä?.
Eipä sitä kukaan toivo. Mutta voitaneen todeta, että yllätyksenähän nuo useimmiten näyttävät ihmisille tulevan.
Kamera on eos20d. Millä ite räiskit?
Nikon D80:lla tulee räiskittyä. En ole kovin vanha tekijä. Pari vuotta pokkaria, puoli vuotta bridgeä, siitä tähän D80:iin. Olisi voinut mennä suoraan järkkäriinkin, mutta pitihän se bridge väliin hommata että on ihan varma.
http://koti.phnet.fi/petripaavola/dachau.html
Järkyttävä holokausti.
Lähetä kommentti