perjantai 15. helmikuuta 2008

Amikismia Manuelan tapaan

Eräs syrjinnän muoto on nepotismi. Nepotismi-sana on johtettu latinasta - nepos tarkoittaa jälkeläistä, mahdollisesti pojan- tai tyttärenpoikaa. Sittemmin samainen sana on vakiintunut tarkoittamaan kaikenlaista sukulaisten suosimista. Esimerkkinä nepotismista mainittakoon vaikkapa tilanne, jossa julkisen viran haltija myöntää sukulaiselleen edun, jota tämä ei normaalitilanteessa olisi oikeutettu saamaan.

Toki muunkinlaista syrjintää esiintyy. En tiedä, onko kukaan yrittänyt vakiinnuttaa hyvävelismin tai parassiskosmin käsitteitä, mutta kimuraisten käsitteiden takana vaaniva asia - ystävien suosiminen siis - lienee vähintään yhtä yleistä kuin nepotismi. Paremman käsitteen mieleen juolahtamattomuuden vuoksi ehdottaisin "ystävyysnepotismin" kantasanaksi latinan kielen ystävää tarkottavaa sanaa amicus - tästä johdettaisiin amicismi tai vielä hieman suomalaisimmittain amikismi. Jollei kukaan vastusta tätä ehdotusta, lisään uuden käsitteen wikipediaan oikopikaa.

Ja sitten varsinaiseen asiaan.

Ellei eletä hyvin kummallisissa ja poikkeuksellisissa oloissa, on aina hyvä elää niinkuin opettaa. Näin tekevät muiden muassa Matti Nykänen sekä Mato Valtonen. Näin kuinkaan nimenomaisesti ei tee sillintuore Norjan lapsi- ja tasa-arvoministeri Manuela Ramin-Osmundsen. Manuela - Norjan ensimmäinen ulkomaalaistaustainen ministeri muuten - joutui torstai-iltana eroamaan hyvin ilmeisen amikismin takia. Hän oli helmikuun alussa jakanut tasa-arvoa karibialaiseen tapaan nimittämällä lapsiasiamieheksi pätevimmän ehdokkaan sijasta itselleen sopivimman, elikäs ystävänsä.

Media sai nopeasti vihjeitä Manuelan toikkaroinnista, ja niin kävivät sopulit hampaat hassusti hönöttäen poloisen Manuelan kimppuun. Hän päätti lyödä pöytään "kuseta niitä paskiaisia"-kortin, mutta valitettavasti tässä pelipöydässä se vastasi pelkkää patakakkosta. Käteen jääneestä "vaikene-kuin-hauta"-kortista ei ollut siitäkään enää mitään hyötyä, sitä kun voi käyttää vain itseänsä tyhmempiin. Näin kävikin, tässä tapauksessa ainoa bluffin niellyt oli pääministeri Jens Stoltenberg. Eikä kulunut kuin pieni hetki, niin totuus valkeni Jensillekin ja bluffi poistui pääministerin kiukkuisista keuhkoista karmivalla kröhinällä.

Seuraus: Kaikkien lasten ja tasa-arvoisten ystävä, rouva ministeri Manuela potkittiin pois postiltaan lähes susannakurosmaiset mittasuhteet saaneessa mediatapahtumassa, joka muistutti enemmän Bacchus-kultin bakkanaaleja kuin demokraattisessa valtiossa järjestettyä tiedotustilaisuutta. Hienoinen kansalaisten enemmistö (kahdeksankymmentäviisi prosenttia heistä) jäi vilkuttamaan hyvästejä onnen kyynel silmissään. Osa tyrskinnästä saattoi johtua siitä, että kaikki tiesivät mainiosti, että seuraava "tasa-arvo"-ministeri tulisi olemaan vielä hirmullisempi tapaus.

Päätämme raporttimme Norjanmaalta tähän ja toteamme huojentuneena, että vastaava temppu olisi ei olisi koskaan onnistunut Suomessa. Täällä ystävyyssuhteet kun eivät ole vielä koskaan meneet ohi poliittisista virkanimityksistä.

4 kommenttia:

Arkkidhimmi kirjoitti...

Aivan saatanana hyvä teksti. Samaa rataa vaan..

Matias Turkkila kirjoitti...

Thank you, Mr. Ruttu.. :)

Anonyymi kirjoitti...

Kannattaa muuten muistaa, että kyseisestä sekoilusta vastaa Norjan demaripuolue. Kuinkas muutenkaan :)

http://en.wikipedia.org/wiki/Jens_Stoltenberg

Anonyymi kirjoitti...

ja tässä sossulandiassa moinen on äärimmäisen mahdollista nykyisten feministi terroristi järjestöjen toimesta, ei auta kokoo...eikun sekoomuspuolueen tanttojen osallistuminen maamme asioiden hoitoon , ei auta..pahentaa
tuleekö venäjä ja "pelastaa"