Virkkeen mittaisia mietelmiä II

Mikäli haluaa päästä uutisaiheeksi, kannattaa tehdä jotain muuta kuin antaa kommentteja muiden aikaansaamiin uutisiin.

Ehjän kehon puolesta

Liittyen äskeiseen ehjä keho -tekstiin: aiheen tiimoilta on vastikään polkaistu käyntiin addressi, joka löytyy täältä: www.adressit.com/ymparileikkaus. Otsikko says it all: "Ympärileikkaukset eivät kuulu suomalaiseen kulttuuriin". Jos haluat Hyssälän tietävän sen, minkä sinä jo tiedät, käy allekirjoittamassa. Anonyymina tai sitten ei.

Unelmia Jutalle

Jutta pyytää unelmia. Antakaamme niitä hänelle.

Unelmani on että .. lintukoto säilytettäisiin lintukotona. Ei kettukotona, ei susikotona eikä ahmakotona. Vaan lintukotona.

Keksi kerran, kokeile kaikkeen

Pienillä lapsilla on vinkeä tapa kokeilla juuri oppimiaan uusia taitoja kaikkeen käsillä olevaan. Jos infantti on juuri oppinut piirtämään, hän yrittää piirtää paperiin, sanomalehteen, pöytään, tuoliin, seinään, veteen ja ilmaan. Ja miksei yrittäisi? Mistä mukelo voisi kokeilematta tietää, ettei kynän jälki pysy vedessä?

Sama kaava toistuu, kun muksu oppii kiipeämään. Hän kiipeää ensin tuolille, sitten pöydälle. Seuraavaksi aidalle, kiipeilytelineelle, auton päälle, puuhun, tikkaille, katoille, sähköpääkeskuksiin, karhuaitausten aidoille ja moottoriteiden silloille.

Hän kiipeää kaikkialle, mihin on mahdollista kiivetä, pohtimatta sen kummemmin sitä, onko kiipeilyjalan alla olevan asian päälle järkevää kiivetä. Joskus on. Joskus ei. Yrityksen ja erehdyksen kautta on pienen taapertajan pakko maailmassa edetä.

Katoaako moinen ratkaisumenetelmä lapsen kasvaessa? Yrittävätkö aikuiset (eivät niinkään ratkaista ongelmiaan vaan) luoda uusia toimintatapoja ja suhteellista etua sillä, että he kokeilevat sokkona erilaisten toimintatapojen sekä fyysisten objektien välisiä vuorovaikutuksia?

En malta olla lainaamatta Scriptan vieraskirjan nimimerkkiä Nikopol, joka laukoo: "Ja olen sitä mieltä että homojen osuuden esiin kaivaminen ja korostaminen jokaisessa mahdollisessa yhteydessä on älytöntä." Häntä komppaa Sivusta seuraaja: "Minkä helvetin takia sitä homoilua pitää väkisin vääntämällä tunkea joka paikkaan?"

(Lienee turvallista sanoa, että näiden esimerkkien homo-määreen tilalla voisi käyttää jotain muuta päivän muotisanaa, vaikkapa "maahanmuuttaja" tai "vihreä nuori" tai "romanialainen katumuusikko" tai "jakkupukuinen nuori nainen".)

Aikuiset lienevät jossain määrin lasten kaltaisia, koskapa aikuisissa asustava yhteiskunnallinen parviäly (ja sen ajoittainen puute) näyttää yllättävän hyvin heijastelevan pilttien "keksi kerran, kokeile kaikkeen"-strategiaa. Esimerkit ovat niin ilmeisiä, että tekisi mieli jättää ne tähän kirjoittamatta, mutta koitetaan nyt silti..

Yhteiskunta keksii sille ennalta tuntemattoman asian: afrikkalaisen työntekijän. Uusi juttu, ha-haa! Seuraavaksi yhteiskunta yrittää hyödyntää kautta soveltaa kyseistä keksintöä kaikkeen, mitä entuudestaan tunnetaan. Kokeillaan, soveltuuko objekti Elovena-neidoksi, aitajuoksijaksi, kuorolaulajaksi, alikersantiksi, ala-asteen opettajaksi, LVI-työntekijäksi, presidentiksi, piispaksi tahi muunlaiseksi kansakunnan henkiseksi johtajaksi.

Ja aivan kuten kaikki maitolaiturit eivät sovellu pikkupoikien kiipeilytelineiksi, eivät kaikki mieleentulleet sovelluskohteet saa erityistä lisäarvoa siitä, että niitä toteuttaa afrikkalainen työntekijä tai homo tai maahanmuuttaja tai vihreä nuori tai romanialainen katumuusikko tai jakkupukuinen nuori nainen. En tietenkään sano, ettei erityistä lisäarvoa VOISI TULLA - tota kai sitä voi - mutta sanon, että kun soveltuvuus on kerran tullut kokeiltua, pitäisi sovelluksen tulos tallentaa muistipankkiin ja ottaa siitä tulevaisuudessa opiksi. Jos tulee pelkkää turskaa ja turpakeikka, niin sitten pitäisi ehkä kokeilla jotain muuta.

Näin siksi, koska jos yhteiskunta (sama pätee itse asiassa yksilöön) ottaa käyttöön toimintatapoja, jotka se tietää huonoksi, se petaa samalla omaa tuhoaan. Kehityksen ja kehittymisen hinta on jatkuva muutos. Jos valitsee vanhan tavan, on valinnan oltava perusteltu. Jos valitsee uuden, on oltava kohtalaisen varma siitä, että tapa on parempi kuin vanha. Jos näin tekee, voi jatkossakin säilyttää mahdollisuuden valintoihin. Itsensä tahallaan tai typeryytensä vuoksi riuduttaneet tulevat yleensä pelanneeksi itseltään vaihtoehdot pois.

HS 3.8.2008: Seuraava Soini

Vesa-Matti Saarakkala keskellä ruutupaidassa

Teksti: Matti Rämö
Kuva: Vesa-Matti Väärä
Julkaistu Helsingin Sanomissa 3.8.2008
Sunnuntai-osio, sivu D 6.

Nuoret perussuomalaiset matkustivat Turun Varissuon lähiöön ihmettelemään kulttuurien rinnakkaiseloa. Puolueen tulevaisuudenlupaus Vesa-Matti Saarakkala pelkää EU:ta enemmän kuin maahanmuuton seurauksia.

TURKU. Tilaisuuden luonnetta olisi hankala päätellä osanottajien ulkomuodosta. Turun kulttuurikeskuksen luentosalissa istuu kodinkonekauppiaita muistuttavia kauluspaitamiehiä, pari pitkähiuksista rokkaria, jakkupukunainen ja harmaahapsinen prätkäjätkä. Pn puvuntakkeja, armeijan maastokuvioita ja leijonavaakunoita. Rastoja, pukinpartoja ja sänkipäitä. Noin neljästäkymmenestä paikallaolijasta puolisen tusinaa on naisia. On helteinen lauantai, ja pian alkaa työpäivän mittainen poliittinen tilaisuus. Osa kuulijoista vakuuttaa, ettei ottaisi puoluekirjaa, vaikka mikä olisi, koska kaikki puolueet ovat liian lällyjä. He ovat tulleet paikalle, koska päivän teema, monikulttuurisuuden kritiikki, kiinnostaa. Perussuomalaisten nuorten monikulttuurisuuspäivän ohjelmassa ei muuta olekaan. Ensin kulttuurien rinnakkaiselon perustavanlaatuista luonnottomuutta todistellaan esitelmissä. Päivän päätteeksi karatutetaan kauhistelemaan Turun monikulttuurisinta lähiötä, Varissuota.

Otoksen perusteella perussuomalaiset nuoret vaikuttavat yhtä sekalaiselta joukolta kuin valkokaulusoikeistolaisten ja vennamolaisten kansanmiesten riitelyn kiusaama emopuolue. Yhteinen nimittäjä on painettu myyntipöydän T-paitojen rinnuksiin: poliittisesti epäkorrekti. Päivän isännän Vesa-Matti Saarakkalan on hyvä tottua kaitsemaan monikulttuurisuuskritiikin yhdistämää sekalaista seurakuntaa. Ainakin, jos hän aikoo lunastaa puoluejohtaja Timo Soinin odotukset. Perussuomalaisten patriarkka on puhunut nuoresta eduskunta-avustajastaan puolueen kakkoskykynä. 24-vuotias Saarakkala on jo rutinoitunut populistipoliitikko, suorapuheinen eri mieltä olemisen ammattilainen. Kovasanaisten oudokkien puolueessa hän vaikuttaa määrätietoiselta uraohjukselta. Sellainen, joita perussuomalaisten on ollut vaikea saada riveihinsä.

Saarakkalan puhe rullaa soinimaisella nuotilla: rupatellen, avainkohtia painottaen ja harkitusti kärjistäen. Ajatuksissa toistuu vennamolainen herraviha ja epäluulo vasemmmistolaista holhousta kohtaan. "En pidä porvariöykkäröinnistä, jossa ihminen on arvokas vain uhrattavana. Vasemmistossa hiertää sen tapa antaa kaikki vastuu ihmisestä järjestelmälle. Ihmisellä on oltava oikeus kantaa vastuu itsestään ja myös tehdä virheitä", Saarakkala sanoo pontevalla pohjalaismurteella Tuusulan kotinsa keittiössä, viikkoa ennen monikulttuurisuuspäivää. Punaisen puutalon dylli on vielä viimeistelyvaiheessa - Saarakkala ja opettajavaimo Teija muuttivat vaimon työsuhteasuntoon heinäkuussa. Maaseudun yhteisöllisyyttä vaaliva alkiolaisuus kelpaisi, mutta kepulaiset ovat pilanneet sen härskeillä toimintatavoillaan. "Kepu on maaseudun syöpä. Uudellamaalla päättäjiksi valikoituvat yleensä pätevimmät tyypit, mutta pienillä paikkakunnilla puolue päättää, kuka nousee valtaan. Kansanedustajia tehdään vaikka aidanseipäistä."

Saarakkalan kepu-inho on kasvanut Kurikan kaupunginvaltuustossa, jossa hän on kautta aikojen ensimmäinen perussuomalainen valtuutettu. Keskustaenemmistöisessä valtuustossa Saarakkala on otettu vakavasti sen jälkeen kun hän vei oikeuteen valtuuston päätöksen, joka olisi evännyt kansanäänestyksen kuntaliitoksesta. Yksinäisen räksyttäjän rooli on kuluttava. "Onhan se raskasta, kun muiden ryhmien moniongelmaiset rupeavat joukolla lynkkaamaan eikä tukea tule mistään."Suurista puolueista on kyllä houkuteltu loikkaamaan. "Sanotaan, että miksi sä puuhastelet siellä divaritasolla, et sä pääse siellä ikinä mihinkään." Kaikkein eniten Saarakkalaa sapettaa EU:n kumartelu. Suurin kammotus olisi Suomen itsemääräämisoikeuden nielaiseva liittovaltio. Maahanmuuttajille ei hänestä pidä esittää "lipevää matelua", vaan mertoa suoraan, että maassa maan tavalla. Juuri tämän enempää maahanmuuttajakritiikkiä ei Saarakkalasta saa irti. "En lähde Olavi Mäenpää -osastolle", hän sanoo viitaten kansanryhmän vastaisesta kiihottamisesta sakkoja saaneeseen kaupunginvaltuutettuun. Saarakkala kuitenkin ymmärtää hyvin maahanmuuttajakritiikin poliittisen arvon. Siksi ensimmäinen monikulttuurisuuspäivä järjestetään juuri Turussa, Suomen kansan sinivalkoiset -järjestön listoilta valtuustoon nouseen Mäenpään kotikentällä. "Jos Mäenpää saa Turussa yli 2 000 ääntä, siellä on varmasti meillekin voitettavaa. Pelkällä monikulttuurisuuskritiikillä ei kuitenkaan pärjää. Se on pieni teema suomalaisessa politiikassa", hän sanoo.

Perussuomalaisuutta lukuun ottamatta Saarakkala muistuttaa taustaltaan tavanomaista poliittista broileria. Perushoitajan ja konttoripäälikön poika on kotoisin kskustan sydänmailta, eteläpohjalaisesta Kurikasta. Lapsuudenkodissa politiikka ei herättänyt intohimoja. "Vanhemmat äänestivät läpi kaikki puolueet Suomen maaseudun puoluetta, kommunisteja ja vihreitä lukuunottamatta. Perussuomalaisiksi he kääntyivät minun myötäni." Hän kiinnostui politiikasta yläasteella, historian tunneilla. teinipoika uhosi perustavansa oman puolueen. Lukio-iässä jääkiekko ja pesäpallo saivat väistyä politiikan tieltä. "Tajusin, ettei urheilukentillä enää pääse eteenpäin. Rupesin etsimään puoluetta ja 17-vuotiaana liityin perussuomalaisiin". Se oli yllättävä valinta nuorelle, jolle Smp:n ja Veikko Vennamon perintö olivat uppo-outoja. Liittymisvuonna 2001 perussuomalaisia piti etsiä poliittiselta kentältä mikroskoopilla, ja Kurikassa puoluetta oli hädin tuskin olemassa. Perussuomalaisiin Saarakkalan ajoi EU-kritiikki. "Pidin Paavo Väyrysestä (kesk) ja Esko Seppäsestä (vas) EU-kriitikkoina, mutta aistin, ettei heidän puolueissaan tule uudistumista tapahtumaan. Halusin puolueeseen, jossa pääsee vielä mukaan vaikuttamaan asioihin."

Perussuomalaisissa pääsi. Puoli vuotta sen jälkeen kun Saarakkala oli käynyt ensimmäisessä perussuomalaisten kokouksessa, hänet äänestettiin puoluehallitukseen suurimmalla äänimäärällä. Vuonna 2005 hänet valitiin puolueen ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi. "Kirjoitin aika paljon meidän viime eduskuntavaalien ohjelmasta. Syksyn kunnallisvaaliohjelmaa valmistelevassa työryhmässä olen sihteerinä." Lukion jälkeen Saarakkala aloitti valtiotieteen opinnot Jyväskylän yliopistossa. Soinin osa-aikaisena avustajana hän on ollut runsaan vuoden. Puoluejohtaja iski silmänsä Saarakkalaan jo varhain. "Soini ja Raimo Vistbacka ottivat minut nopeasti siipiensä suojaan. Heidän luottamuksensa vakuuttaa vanhat patut, ja he päättävät, ketkä puolueessa nousevat ja laskevat."Kantajäärien hanakkuus tarrata uuteen tulokkaaseen on ymmärrettävää, niin harvassa nuoret tulijat 2000-luvun alussa olivat. Sen sai huomata myös perussuomalaisia nuoria vuodesta 2003 vetänyt Saarakkala. "Kun tulin puolueeseen, aktiivisia nuoria oli parikymmentä. Nuorten määrä oli pitkään niin pieni, että meinasin lyödä nuorisojärjestön kanssa hanskat naulaan. Viime presidenttivaalien jälkeen virta on kuitenkin lisääntynyt."

Nyt Perussuomalaiset nuoret ry:ssä on noin 300 jäsentä. Kourallinen heistä kuuntelee, kun Saarakkala pitää monikulttuurisuuspäivän avauspuhetta Turun kulttuurikeskuksen luentosalissa. "Perussuomalaisten sosiaalipoliittinen linja on korkeintaan keskellä, ehkä enemmän kuitenkin vasemmalla, kun sitä tarkastellaan perinteisellä vasemmisto-oikeisto-akselilla", Saarakkala sanoo. "Laaja maahanmuutto ja vallitseva monikulttuurisuus ovat omiaan heikentämään ihmisten veronmaksuhalukkuutta. Ihmiset ovat valmiita maksamaan veroja, jos he pitävät verorahojen käyttökohteita omien arvojensa mukaisina. Jos näin ei ole, on se omiaan oikeistolaistamaan ihmisten ajattelua." Poliitikkomaista puhetta seuraa sitoutumattoman perussuomalaisen Jussi Halla-ahon tuomiopäivän ennustuksia vilisevä esitelmä: "Nyt on käsillä viimeiset hetket puhua maahanmuuton uhista."

Iltapäivän aurinko lämmittää Varissuon ostoskeskuksen parkkipaikkaa. Monikulttuurisuuspäivän päättävän lähiökierroksen alkua odottaa parikymmentä ihmistä. Turun perussuomalaisten nuorten Maria Lohela jakaa karttoja ja tilastoja, joissa listataan Varissuon maahanmuuttajien työttömyyslukuja. Varissuolla asuva kielitieteilijä on kierroksen ideoija. "Lähdetäänkö?", Saarakkala kysyy. Lohela johdattaa joukon ostoskeskuksen läpi kerrostalorykelmän nurkalle. "Turun kaupunki suunnittelee tällaisten huonokuntoisten talojen myymistä." Joku laskee parvekkeilla olevia lautasantenneja:" Siellä katsotaan varmaan Al-jazeeraa tai muita arabiankielisiä kanavia." Joukko kiertelee elementtitalojen keskellä, pysähtyy naureskelemaan suomalais-senegalilaisen taideprojektin tuottamalle seinäkirjoitukselle ja vilkuilee leikkipuiston maahanmuuttajalapsia.

Reilussa tunnissa seurue on kiertänyt takaisin ostarinnurkalle. No, miltäs vaikutti? " Odotin vähän pahempaa ympäristöä. Suurimmat ongelmat eivät varmaan näy tähän aikaan. Muutamat kiinteistöt olivat kyllä aika järkyttävän näköisiä", sanoo Johannes Nieminen, perussuomalaistem nuorten sihteeri Vantaalta. Perussuomalaisten nuorten toiminnanjohtaja Antti Valpas on samoilla linjoilla. "Tämä muistuttaa aika lailla Kontulaa, jossa asun. Se yllätti, että täällä ei näkynyt yhtään töhryjä. Ne kuulemma puhdistetaan saman tien pois." "Onko vielä kysyttävää?", Lohela huutaa. "Mihin baariin jatkoille?" vastataan.

Toistaiseksi Saarakkala on keskittänyt polittisen energiansa julkisuushakuisen räksyttämisen sijasta arkisten aloitteiden tehtailemiseen Kurikan kaupunginvaltuustossa. Hän on esimerkiksi lobannut rahaa sosiaalipalveluihin, vaatinut stop-merkkiä vaaralliseen risteykseen ja kapinoinut kuntaliitosta vastaan. Saarakkalan perussuomalaisittain maltillinen maahanmuuttajakritiikki tuskin vakuuttaa kovan linjan edustajia. Myös hänen vasemmalle kallistuva sosiaalipolitiikkansa närästää puolueen oikeistosiipeä. Saarakkalan maltillinen populismi ja ammattipolitiikon imago ovat lähellä Soinin tyyliä. Ilmankos puheenjohtaja hehkuttaa avustajaansa. Hyvin Saarakkala istuisi myös keskustan tai demareiden konservatiiviselle laidalle. Isossa puolueessa toimiminen olisi kuitenkin hänelle mahdoton ajatus. Saarakkala ei myöskään halua perussuomalaisten kehittyvän yleispuolueeksi, vaan keskittyvän jatkossa kin "ydinjuttuihinsa": maahanmuutto- ja EU-krittiikkiin. "Jos perussuomalaisista tulisi yleispuolue, etsisin muita hommia. Varmaan jotain yrittämiseen liittyvää", hän sanoo. Saarakkala ei vaikuta huolestuneelta poliittisen uransa jatkon suhteen. "Ei perussuomalaisia tulla enää pois pyyhkimään. Meille riittää, jos päästään samalle tasolle kuin Smp huippuvuosinaan."Parhaimmillaan Smp:llä oli 18 kansanedustajaa. Saarakkala on hakenut perussuomalaisten listoilta kaupunginvaltuustoon, eduskuntaan ja europarlamenttiin. Syksyllä hän yrittää uusia Kurikan valtuustopaikkansa. 46-vuotias Timo Soinin tuskin luopuu puolueen johdosta vielä aikoihin, mutta nuorella perintöprinssillä ei ole kiirettä. Mahtavatko Saarakkalan perussuomalaisuuden perimmäisenä syynä olla puolueen tarjoamat etenemismahdollisuudet? Poliitikko toppuuttelee. "Perussuomalaisuus on tänäkin päivänä poliittisesti epäkorrekti valinta, Sitä ei tehdä hetken mielijohteesta."

Ehjä keho

Hesarin keskustelupalstalla käydään kiivasta keskustelua siitä, pitäisikö poikien ympärileikkaus sallia. Keskustelun avannut HS-uutinen tässä. Asiassa on kyse siitä, että Sosiaali- ja terveysministeriö valmistelee lakiehdotusta, jonka mukaan ympärileikkaus olisi hyväksyttävää, kun sen tekee lääkäri vanhempien toiveesta ja lapsen suostumuksella . Ainoat kuviteltavat syyt ovat joko terveydellisiä tai uskonnollisia. Ja kuten uutinen toteaa, "leikkauksia tehdään uskonnollisin perustein tataari-, muslimi- ja juutalaisyhteisöissä."

Olen itse vastaavaa mieltä kuin keskustelusäikeen suuri bulkki; leikkauksia ei pitäisi uskonnollisiin syihin vedoten tehdä. Vaikka ihmisillä on toki uskonnonvapaus, pitäisi tuo vapaus rajata koskemaan ainoastaan omaa mieltä ja kehoa. Lapset eivät ole vanhempiensa omaisuutta, eikä lasten kehojen tulisi olla alisteisia vanhempien satukirjoista lukemille kehonmuokkausohjeille.

Edelleen uutisessa todetaan: "Nykyisin lainsäädäntö on poikien ympärileikkausten osalta epäselvä. Poliisi tutkii viranomaisten tietoon tulleet tapaukset törkeinä pahoinpitelyinä."

Poliisi ehkä tutkii, mutta syyttääkö syyttäjä?

Eipä taida. Valtakunnansyyttäjänviraston sivulla on näkyvissä eräs aiheeseen suoraan liittyvä oikeustapaus. Se kuuluu näin:


29.06.2004
Valtionsyyttäjä ei kohtuusperusteella nostanut syytteitä pahoinpitelystä laillistettua lääkäriä vastaan kotioloissa tehdyistä muslimipoikien ympärileikkauksista. Myöskään poikien isiä ei syytetty yllytyksestä pahoinpitelyyn.

Ympärileikkaustoimenpiteet suorittaneen lääkärin katsottiin menettelyllään tahallaan loukanneen lasten ruumiillista koskemattomuutta ja syyllistyneen pahoinpitelyihin kohdistaessaan toimenpiteen lapsiin, jotka eivät kyenneet antamaan siihen suostumustaan. Teot täyttivät pahoinpitelyn tunnusmerkistön, koska niissä oli ruumiillista väkivaltaa tekemällä vahingoitettu lasten terveyttä ja aiheutettu heille kipua.

Poikien isät olivat tahallaan taivuttamalla lääkärin tekemään henkilökohtaista koskemattomuutta loukkaavan rituaalisen ympärileikkauksen yllyttäneet lääkärin lapseen kohdistuneeseen pahoinpitelyyn. Valtionsyyttäjän mukaan isillä lasten huoltajana ei ollut oikeutta antaa lapsen puolesta ympärileikkaustoimenpiteeseen suostumusta, koska kyseessä ei ollut lapsen terveyttä edistävä hoitotoimenpide.

Koska sosiaali- ja terveysministeriön asettama työryhmä oli esittänyt säädettäväksi lain, jonka mukaan poikien ei-lääketieteelliset ympärileikkaukset tulisivat tietyissä
olosuhteissa tehtyinä laissa sallituiksi, olisi oikeudenkäyntiä valtionsyyttäjän mukaan pidettävä kohtuuttomana ja tarkoituksettomana.

Syyttämättäjättämispäätöksissä otettiin huomioon myös poikien isien henkilökohtaiset olot ja se, että he olivat halunneet turvata pojille islaminuskonnon vaatiman ympärileikkauksen ja julkisen terveydenhuollon kieltäydyttyä toimenpiteistä kääntyneet yksityislääkärin puoleen.

Kansalaisten yhdenvertaisuuden kannalta syytteen nostaminen olisi ollut kohtuutonta, koska on yleisesti tiedossa, että ritualistisia ympärileikkauksia on tehty jatkuvasti ilman, että viranomaiset ovat niihin puuttuneet.

Myöskään tärkeä yleinen etu ei vaatinut jutussa syytteen nostamista, eikä asianomistajien edunvalvoja ollut vaatinut asiassa rangaistusta tai vahingonkorvauksia. (R 02/15)


Vedetään vielä yhteen: Vaikka pahoinpitelyn tunnusmerkistö on täyttynyt, teko on katsottu tahalliseksi, pahoinpitelyn kohteena on ollut puolustuskyvytön lapsi, ei valtionsyyttäjä ole katsonut tapausta syytteen nostamisen arvoiseksi, koska

a) Suomeen on ehkä joskus tulevaisuudessa tulossa laki, jossa teko katsotaan sallituksi ja

b) näitä ritualistisia pahoinpitelyitä tehtäisiin joka tapauksessa, rangaistaisiin niistä tai ei.

Näin meillä.

Muistelen, että Suomessa ei ole mahdollista tuomita ketään (paitsi ehkä sotasyyllisiä presidenttejä) taannehtivien lakien perusteella. Nyt näyttää kuitenkin olevan niin, että uudessa monikulttuurisessa maailmassa - siis siinä, jossa kaikki asiat kääntyvät päälaelleen - on mahdollista jättää tuomitsematta ei-vielä-voimaantulleiden lakien perusteella.

Parahin valtionsyyttäjälaitos. Tehkää syyttämis- ja syyttämättäjättämispäätöksenne voimassaolevien lakien perusteella. Älkää sillä perusteella, mitä joskus voi olla tai ei voi olla. Älkää myöskään siirtäkö juttuja roskikseen sillä perusteella, onko jokin asia yleinen tahi eikö. Syyttäkää, jos aihetta on.

Niille, joiden mielestä tässä asiassa on kyse vain pienestä kosmeettisesta parannuksesta, voi olla tarpeen tutustua kahteen aiheen tiimoilta tehtyyn kirjoitukseen.

Toinen on Vapaa-ajattelijoiden lausunto, jossa mm. todetaan:

"Työryhmässä on väärin perustein alistuttu sille ajatukselle, että tietyt yhteisöt eivät luovu poikien rituaalisesta ympärileikkauksesta. Kyllä ne luopuvat, kun yhteisöille tehdään selväksi, että rituaalinen ympärileikkaus on Suomen perustuslain ja ihmisoikeussopimusten vastaista. Alistuva asenne on myös rasistinen, sillä näiden ryhmien käyttäytymistä ennakoidaan edes yrittämättä kouluttaa ja informoida heitä. Vapaa-ajattelijat sen sijaan katsovat, että muslimit ja juutalaiset voivat omaksua tosiasioihin ja kansainvälisiin sopimuksiin perustuvan informaation. Ei muslimeja voi leimata ryhmänä tyhmiksi ja ymmärtämättömiksi."

Toinen erinomainen kirjoitus on Jussi Halla-Ahon "Ympärileikkauksista"-teksti:

"Ajattele. Kyse ei ole suvaitsevaisuudesta ja suvaitsemattomuudesta. Kyse on sellaisten tekojen sallimisesta suvaitsevaisuuden nimissä, jotka ilman muslimi-, maahanmuuttaja- ja suvaitsevaisuusmuuttujaa jokainen terve ihminen myöntäisi eettisesti ja juridisesti vääriksi. Tekeekö suvaitsevaisuus sinusta sokean, kuuron ja tyhmän?"

Lisäisin vielä oikeuspresedenssin. Tärkeysjärjestyksen siis. Kumpi on tärkeämpi oikeus; vanhempien oikeus uskonnollisten riittien harjoittamiseen vaiko lapsen oikeus kokonaiseen ruumiiseen?