Erityisavustaja Elina Moisio ja vihreä kumous

Edellinen kirjoitus käsitteli työministeri Tarja Cronbergin sähläämistä henkilötietolain suhteen. Tämä sille suoraa jatkoa.

Scriptan vieraskirjan nimimerkki MW huomautti työministeri Tarja Cronbergille sekä hänen erityisavustajalleen Elina Moisiolle ministerin aikaisemmin lausumasta laittomasta kehoituksesta seuraavansisältöisellä viestillä:

---

-----Alkuperäinen viesti-----
Lähettäjä: Mxxx Wxxx
Lähetetty: 04.09.2008 22:46:00
Vastaanottaja: Mxxx Wxxx;Cronberg Tarja TEM
Kopio: Moisio Elina TEM
Aihe: Cronberg: Henkilöstön monimuotoisuus on vahvuus yritykselle


Ministeri varmaan tietää, että työnantajalla _ei ole oikeutta_ (henkilötietolain 22.4.1999/523 [1] 3. luku §11) udella työntekijöidensä seksuaalisesta suuntamisesta, vakaumuksista jne.

Olettehan te melkoinen asiantuntija. Aika vahva yritys silti. Nämä tiedothan teitä kiinnostaisivat, "sopiviin tarkoituksiin"?
Erotkaa, olkaa hyvä. Työministerillä pitäisi olla alkeistiedot työelämän perussäännöistä. Erotkaa, olkaa hyvä.

No, tuli Kliitoksia ja Syysterveiset.

---

Ministerin erityisavustaja Moisio vastasi MW:lle seuraavasti:

---

Kliitokset palautteestasi.

Pahoitteluni, että ministerin puheesta jäi väärä käsitys elämään. Missään nimessä työnantajalla ei ole oikeutta asian tutkimiseen, kuten totesit. Olisi hyvä, jos työnantaja osaa arvostaa ihmisten erilaisuutta. Moninaisuus ja esimerkiksi erilaisuus on hyvä myös huomioida henkilöstöpolitiikassa.

Syksyterveisin
Elina Moisio
Erityisavustaja

---

Moisio ei tietenkään ottanut kantaa ilmeiseen laittomaan kehoitukseen, vaan edelleen painotti, että työnantajan on hyvä arvostaa erilaisuutta, jonka olemassaoloa hän ei saa lain mukaan tutkia tai kysyä. Toisessa viestissä Moisio vielä jatkoi:

---

Viesti : Ohjaisin lukemaan seuraavan tutkimuksen (joka viitteenä löytyy www.monikko.net sivustolta):

Rutherford ja Ollereanshaw (2002): The business of diversity. how organisations in the public and private sectors are integrating equality and diversity to enhance business performance. Schneider-Ross. Heidän tutkimistaan organisaatiosta 80 prosenttia oli sitä mieltä että hyvien monimuotoisuutta tukevien käytäntöjen ja taloudellisen suoriutumisen välillä on yhteys. Ja että siitä on taloudellisia hyötyjä.

Samaan päätyvät Moisio ja Martikainen tutkimuksessaan Kykyjen Mosaiikki (2006), jonka löydät www.monikko.net ja väestöliiton sivuilta. Olen itse tätä asiaa tutkinut ja tuon tutkimuksen lähdeluettelosta löytyy muita tutkimustuloksia aiheesta.

Yst. Terv.
Elina Moisio
Erityisavustaja

---

Vaikken olekaan alkuperäisen sähköpostikeskustelun alkuperäinen osapuoli, haluaisin kiinnittää huomiota ministerin erityisavustajan mainitsemiin tutkimuksiin. Tutkimuksista jälkimmäinen - Kykyjen Mosaiikki - löytyy kokonaisuudessaan verkkojulkaisuna. Tutkimuksen ovat julkaisseet uskontotieteilijä fil.tri Tuomas Marttila sekä siis VTM Elina Moisio itse.

Ensin mainitun tutkimuksen tarkastelu on aavistuksen ongelmallisempaa, koska verkosta löytyy ainoastaan tiivistelmä. Siinä on kuitenkin enemmän kuin kylliksi. Jatketaan kohta yksityiskohdilla.

Moisio toteaa, että molemmat tutkimukset päätyvät samaan lopputulokseen, eli siihen, että "hyvien monimuotoisuutta tukevien käytäntöjen ja taloudellisen suoriutumisen välillä on yhteys. Ja että siitä on taloudellisia hyötyjä."

Kykyjen Mosaiikki perustelee (sivu 56) taloudellisen suoriutumisen sillä, että a) Rutherford ja Ollereanshaw sanovat omassa tutkimuksessaan niin sekä b) sillä, että tutkimuksessa käytetyt suomalaiset asiantuntijat sanoivat kysymyksessä 16a ja 16b niin. Kysymykset kuuluivat näin:

16A: Kaikki työpaikat ovat lähtökohtaisesti monimuotoisia, sitä ei vain osata tällä hetkellä hyödyntää tarpeeksi henkilöstösuunnittelussa ja johtamisessa. Tämän oivaltaminen tuottaisi taloudellista etua yritykselle. Monimuotoisuuden johtamisen käytännön toimenpiteet lisäävät yritysten tuottavuutta.

16B: Kaikki työpaikat ovat lähtökohtaisesti monimuotoisia, sitä ei vain osata tällä hetkellä hyödyntää tarpeeksi henkilöstösuunnittelussa ja johtamisessa. Tämän oivaltaminen tuottaisi taloudellista etua yritykselle.

Muita perusteluja ei taloudellisen suoriutumisen anneta. Mutta ketkä sitten toimivat tutkimuksen asiantuntijoina? Ketkä ovat riittävän kompetentteja tahoja lausumaan jotain siitä, mikä määrittelee julkisen ja yksityisen sektorin taloudellisen suoriutumisen niinkin pitkän ajan päästä kuin 2020?

Asiantuntijalista on vakuuttava. Talousneuvoja ovat antamassa mm. entinen ja nykyinen vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalainen ja Rainer Hiltunen sekä Vähemmistöasiain neuvottelukunnasta Tarja Rantala. Islam-apologeetta Isra Lehtinen. Stakesin pääjohtaja Vappu Taipale. Iranilaissyntyinen yhteisöpedagogi Melody Karvonen. Kirkon maahanmuuttajatyön sihteeri Marja-Liisa Laihia. Taatusti diverssi Kalle Könkkölä. Vammaisten ja vajaakuntoisten erityistyöllistämisen kysymyksiin erikoistunut Pasi Ylipaavalniemi. Etnisten suhteiden ja kansainvälisen muuttoliikkeen tutkimuksen seura ETMU ry:n hallituksen jäsen Tuula Joronen. Sekä 14 muuta, joiden mielenkiinto eittämättä kohdistuu samaan ongelmatiikaan: miten saada firmat tuottamaan niin, että savupiiput hehkuvat punaisina euroja ja dollareita omistajilleen tuottaen.

Taloudellinen suoriutuminen on muuten suomennos "Business Performance":sta. Jos olisin itse lähtenyt tutkimaan tätä kompleksista aihealuetta, olisin kenties yrittänyt vähäisellä liiketoiminnallisella tietämykselläni ensin ymmärtää, mitä tämä asia oikein on, ja sitten yrittänyt dekonstruktoida taloudellisen suoriutumisen sen tyypillisiin osakomponentteihin. Voi toki olla niinkin, että valitsemani lähestymistapa olisi väärä. Jos ministeritason ihmisiä kauhun valtaan saava vähemmistövaltuutettu Rainer Hiltunen sanoo, että kyllä se diversiteetti rahavirtoja kasvattaa, niin mitäpä sitä turhaan pohdiskelemaan sitä, voisiko myös OLAP:lla, EAI:lla, ETL:llä, DW:llä, performanssi-indikaattoreilla, BSC:lla ja sen sellaisilla olla jotain vaikutusta talouteen ja sen menestymiseen tai menestymättömyyteen.

Elina Moisio saattaa ajatella erilaisella tavalla. Jos laittaa nimensä tutkimukseen, josta saadaan lopputulemana ulos tieto siitä, että monimuotoisuuden suosimisella ja taloudellisella suoritumisella on yhteys, ja esittää ainoana todisteenaan sen, että "ne muut sanoivat kysyttäessä niin", niin sanoisin, että aika heikolla pohjalla ollaan. Jos yksi, joka ei asiasta mitään tiedä, kysyy muilta yhtä tietämättömiltä, niin eipä tuosta kovin validia tieteellistä faktaa synny. Saati toistettavaa. Ikävää, koska tieteellisen tutkimuksen ehdoton perusedellytys on tulosten toistettavuus.

Vai olenko taas väärässä? Ehkäpä. Sillä onhan todennäköistä, että mikäli kahdeltakymmeneltäneljältä satunnaisesti valitulta maahanmuuttajien ympärillä tapahtuvasta loiskiehunnasta elantonsa saavalta kulttuurikoordinaattorilta kysyttäisiin, että "uskotteko, että diversiteetti auttaa yrityksiä vuonna 2020", niin tulokset voivat toden totta olla yhteneviä. "KYLLÄ AUTTAA! IHAN VARMASTI AUTTAA", kuuluisi kuin yhdestä suusta.

On huvittavaa, että Kykyjen Mosaiikki ei edes yritä muodostaa kausaali- tai korrelaatioketjua diversiteetin ja taloudellisen suoriutumisen välille. Kunhan tyydytään toteamaan, että "jokin yhteys on olemassa".

Ei olisi suurta murhetta, jos tällainen höpinä pysyisi Marttilan ja Moision omissa piireissä. Harmillisesti on kuitenkin niin, että samaa fiilissurffausta saadaan kuulla itsensä työministeri Cronbergin suusta. Työministeri, jolla pitäisi tietääkseni olla edes jonkinlaiset talouden perustiedot, ammentaakin oppinsa suojattinsa tutkimuksesta. Ja hupaisin osuus on vielä tulossa. Sen lisäksi, että Moisio on haastatellut muita syväuskovia, hän on käyttänyt Argumentoiva Delfoi -menetelmää (sivu 15) hypätäkseen haastateltaviensa kanssa vuoteen 2020 ja selvittääkseen, mikä on Suomen tila tällöin. On kuvaavaa, että haastatellut aikamatkaaja-"asiantuntijat" jättivät matkakertomuksensa anonyymisti (sivu 15).

Toinen mainittu tutkimus, Rutherford:n ja Ollereanshaw:n "The Business of Diversity" yrittää sentään edes vähän. Se on konsulttifirma Schneider-Ross:n kustantama hanke, jossa haastateltiin 140 julkisen ja yksityisen sektorin edustajaa. Tutkimuksen Excecutive Summary toimii itse asiassa upeana myyntipresentaationa. Diversiteetti johtaa useimmissa tapauksissa parantuneeseen kannattavuuteen, kustannussäästöihin, parantuneeseen palvelutarjontaan ja markkinointiin. Diversiteetin ainoana vikana tuntuu olevan se, ettei sitä ole vielä keksitty kaikkialla.

Kuulostaa hyvältä. Diversiteetin täytyy olla hyvä juttu.

En myöskään näe mitään eturistiriitaa siinä, että tällaiseen tutkimustulokseen päätyvän tutkimuksen kustantanut Schneider-Ross -yhtiö ilmoittaa missiokseen "..to provide expert guidance which enables our clients to accelerate the integration of diversity and inclusion into their organisations." Ei ollenkaan hullua. Paljon hullumpaa olisi ollut se, että diversiteetti-integraatiota ja inkluusiota leipätyökseen tarjoava yhtiö olisi tuottanut tutkimustuloksen jossa olisi todettu, että diversiteetistä ei ole hyötyä. Se olisi ollut aivan hullua. Ehkä siksi niin ei käynytkään.

Edelleen tämä asia hieman mietityttää. Oudointa on itselleni se asia, että miksi diversiteetti olisi oletuksena niin hyvä asia. Ja miksi vihreä ministeri ja ministerin erityisavustaja ovat niin kiinnostuneita yritysten tuottavuudesta / kannattavuudesta / raha-asioista ylipäätään? Eivätkö nämä ole ihan samoja vihreitä, jotka vain hetki sitten keikkuivat Vuotoksen altaan lähipuiden kettingeissä? Eivätkö nämä ole ihan samoja vihreitä, jotka vain hetki sitten pitivät teollistumista suurimpana saatananaan?

Miksi diversiteetti olisi ylipäätään tuotantotekninen tai prosessitekninen hyve? Kun on ennemminkin niin, tarkoituksellisen diversifikaation sijasta olisi kyettävä jatkuvaan konsolidaatioon - eli yksinkertaistamiseen. Monta toimintatapaa tarkoittaa samaa kuin ei toimintatapaa lainkaan. Jos kaikki saavat tehdä niinkuin haluavat tai jaksavat tai viitsivät, tuloksena ei ole prosessi vaan sekamelskainen ad-hoc-hässäkkä, joka toimii yhtä hyvin kuin Zimbabwen pankkilaitos.

Mutta ehkäpä tämä on juuri se, mitä Moisio diversiteettiä tuputtamalla toivookin. Ja onhan hänelläkin esikuvansa. Luddiittit - 1800-luvun alussa Britanniassa eläneet teollista vallankumousta vastustaneet työläiset - rikkoivat teollisuuskoneita heittämällä niihin kiviä. 2000-luvulla koneiden immateriaalisiin rattaisiin heitelläänkin sitten jotain ihan muuta.

Tässä kirjoituksessa on ollut runsaasti jossittelua. Näin käy usein, kun kirjoitetaan ihmisistä, jotka kirjoittavat ihmisistä, jotka kirjoittavat vuonna 2020 tapahtuvista tapahtumista, jotka voivat käydä toteen, jos muutkin uskoisivat sen, mitä he uskovat muiden tulevan uskomaan. Toivottavasti näin käy, sillä muuten edessämme ei olekaan "Kykyjen Mosaiikki" vaan - Elinan sivun 66 termejä käyttääkseni - joko Toisen Luokan Talous tai Normivajeisten Pätkäputki.

Voit valita vapaasti.